You never took the time to know me

Aamupaino oli tänään 49,9 ja oli aivan loistavaa nähdä taas vaa'assa tuo nelonen. Huomisen lukemat tosin pelottavat, sillä isä toi tänään kotiin kolme pitsaa ja minähän vedin sitten puolikkaan yhdestä ja jälkiruuaksi jälleen vähän pullaa... Aarg, miksi en saa otettua itseäni niskasta kiinni? Pitää nyt yrittää uuden vuoden alkaessa vähän tsempata ja tosissaan reipastua, kun ei tästä nyt tällä tavoin tule yhtään mitään.

Jos tästä päivästä pitää löytää jotain positiivista, niin se, että kävin pitkästä aikaa lenkillä. Se ehkä vähän alentaa näitä omantunnontuskiani, mutta tiedän siltikin että huomenna paino alkaa taas vitosella ja äh. Turhauttaa. Viime talvena painoin n.54-55 kg ja tuntuu jotenkin typerältä, etten saanut vuoden aikana pudotettua viittä kiloa enempää - vaikka on kai sekin jotain, en ainakaan lihonut. Olen tosin vieläkin itselleni niin helvetin vihainen siitä, etten saanut pidettyä sitä elokuun 48 kiloa - se oli niin ihana jotenkin.

Äyy, en nyt oikein tiedä mitä kirjoittaa. Huomenna on uusivuosi ja menen aloittelemaan kaverini kaverin kämppään, jonne saatiin avaimet. Saa nähdä olenko siellä koko illan, vai menenkö myöhemmin jonnekin bileisiin; mielelläni menisin, mutta tuntuu ettei missään ole mitään. Pitää vähän katsella, että miten käy. Juomat saan itselleni huomenna ja tulee kyllä otettua ihan kunnolla, suuri kalorimäärä siis edessä.:<>

It's a long story and I know it

Ääww, olipas mulla venynyt tauko pitkäksi! Nyt olen kuitenkin taas palannut ja valmis päivittelemään useammin, ei ole enää mitään suurempia netittömiä aikoja tiedossa. :)

Hmm, ensiksi olisi ehkä syytä mainita tuo paino. 50,1 näytti puntari tänä aamuna ja ajatukseni olivat ehkä vähän ristiriitaiset: ilman joulua se olisi ollut varmasti vähemmän, mutta toisaalta joulun jälkeiseksi painoksi tuo ei ole mikään ihan käsittämätön luku ja siitä on helppo lähtä alaspäin. Syömiseni ovat olleet edeltävinä päivinä ihan järkyttävän epäterveellisiä; eilenkään en syönyt oikeaa ruokaa ollenkaan, mutta mahaan upposi kyllä sipsiä ja karkkia ihan kiitettävät määrät. Tämä aamu taas alkoi loistavasti pullalla ja suklaalla, hienoa. Tänäänkään en itseasiassa ole oikeaa ruokaa syönyt, leipää tuossa äsken otin pari palaa ja sen lisäksi on sitten tullut syötyä jälleen vain kaikenlaisia herkkuja. Ihme ettei maha ole vielä ilmoitellut näistä huonoista ruokatottumuksista, yleensä se tulee kipeäksi niin helposti. Huomenna voisin kuitenkin yrittää palailla tästä joulusyöpöttelystä oikeisiin uomiin, vaikka uusivuosi onkin vielä edessä. Silloin tuskin tulee kamalia ongelmia syömisten suhteen, mutta juomisongelmat ovatkin sitten aika ajankohtaisia. Alkoholista kun kaloreita meinaa tulla niin helvetisti, ja aion todellakin juoda uutenavuotena ihan kunnolla.

Vanhojen tanssit ovat puolentoista kuukauden kuluttua ja haluaisin näyttää sinä päivänä hyvältä. Minun on pakko laihtua siihen mennessä ainakin 3 kiloa, oikeasti. En tiedä miten se onnistuu tällä itsekurilla, mutta toisaalta tuo on ihan hyvä asia motivoimaan - tosin pelkään silti epäonnistuvani ihan täydellisesti. Ihanaa olisi, jos saisin pois viisi kiloa tuossa ajassa, mutta en taida edes uskaltaa toivoa sellaista - en jaksaisi aina vain pettyä.

Ah, tämä kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä jotenkin todella ihanalta... On jotenkin ihanaa antaa sormien liukua näppäimistöllä ja vain kirjata ajatuksia ylös - tuntuu jotenkin todella rentouttavalta. Toivottavasti tämä kirjoitusinto jatkuu mahdollisimman pitkään, etten enää karkoita lukijoitani noilla ylipitkillä tauoillani! Tästä blogistani on kyllä tullut itselleni osittain jonkinlainen henkireikä, on ihanaa saada purkautua jonnekin: aivan kuin sillä tavalla saisi asiat työnnettyä pois mielestä, mutta kuitenkin talletettua ne jonnekin myöhempää tarkastelua varten.

Sitten pitäisi kai vielä selittää tuosta pojasta. Olen jotenkin todella sekaisin koko henkilön suhteen ja sydämmeni jyskyttää ahdistuneesti heti, kun koko ihminen edes käy mielessäni. Reilu viikko sitten sain parhaalta kaveriltani puhelun, joka koski J:tä (tätä poikaa siis) ja kaverini kertoi, että J:llä on juttua jonkun toisen tytön kanssa ja he ovat lähestulkoon yhdessä. Menin tuosta puhelusta jotenkin ihan sekaisin ja tuo koko ilta on minulla vähän hämärän peitossa, sillä ajatukseni mylläsivät päässäni ihan hullunlailla enkä ole saanut niitä oikein koottua tähänkään päivään mennessä. Lähdin sitten kaverini kanssa lenkille ja kuulin, että J on mahdollisesti hieman playeri - ainakin kaverini kaverin mukaan. Sain ihan kamalan ahdistuskohtauksen, sillä J ei vaikuta yhtään sellaiselta ja on käyttäytynyt mua kohtaan aina ihan hirvittävän suloisesti, eikä ole vihjaillut mitään sellaista, mitä playeri-pojat yleensä. Kaverini oli jopa kummallisen vahvasti sitä mieltä, ettei minun pitäisi enää puhua J:lle laisinkaan ja olisi aivan turhaa edes kuvitella mistään suuremmasta hänen kanssaan. Itkin tuona iltana nukkumaan mennessäni ihan kamalasti ja olin tosiaan aivan sekaisin, mutta jotenkin yön aikana sain järjestettyä asiat päässäni ja tulin siihen tulokseen, etten halua katkaista välejäni J:hin, vaan selvitän asian hänen kanssaan. Pyörittelin myös mielessäni kaverin aggressiivisuutta J:tä kohtaan ja pitkien pohdintojen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kaverini taisi valehdella osan noista kertomistaan jutuista - olen nimittäin huomannut, ettei kaverini ole alunalkaenkaan ollut innoissani minun ja J:n jutusta tai saatika siitä, kun totesin edellisenä päivänä kaverilleni olevani ehkä hieman ihastunut. Kaverini toinen kaveri alkoi pari kuukautta sitten seurustella ja lopetti yhteydenpidon kaveriini lähes tyystin - kaverini sai tästä jonkinlaiset traumat ja ollaan itseasiassa puhuttu asiasta melko monesti. Tulin sitten siihen tulokseen (muutaman ihmisen avustuksella), että kaverini todennäköisesti liioitteli J:hin liittyviä asioita siinä pelossa, että minäkin jättäisin hänet pian. Tai no, oikeastaan tämä teoria ei tullut mieleeni vielä tuona iltana/yönä, vaan vasta parin päivän päästä kun juttelin asiasta J:n kanssa. Totesin tälle, että olen kuullut, että hänellä on juttua erään tytön kanssa ja J kumosi koko jutun. Hän sanoi tanssineensa kyseisen tytön kanssa hitaita eräissä opiskelijabileissä (joista myös kaverini puhui), mutta he ovat kuulemma nähneet sen jälkeen ainoastaan kerran eivätkä olleet jutellut nyt useaan viikkoon. J puhui todella uskottavasti ja suhtautui juttuun melko vakavasti, kyseli multa paljon asioita ja selitti sitten lopulta itsekin muita juttuja, joita siitä on ollut liikkeellä. Sanoin J:lle kuitenkin vielä, että olin kuullut että he ovat nähneet kyseisen tytön kanssa useaan kertaan, ja J oli tuosta uutisesta ihan järkyttynyt ja sanoi ettei se todellakaan pidä paikkaansa. Kun sanoin tästä parhaalle kaverilleni, hän ei kommentoinut asiaa oikein mitenkään ja meni jotenkin hankalaksi - tämä jotenkin vahvisti ajatustani siitä, ettei kaverillani ollut ihan puhtaat jauhot pussissa. Hän on nimittäin tehnyt näin kerran aiemminkin, en vain silloin(kaan) jaksanut ottaa asiaa hänen kanssaan sen kummemin puheeksi. En jaksa tehdä sitä nytkään, sillä en jaksa riidellä - tein kaverilleni kuitenkin selväksi, etten ole katkaisemassa välejäni J:hin.
Nykyään J:n kanssa menee hyvin: tekstaillaan oikeastaan joka päivä ja tiedän siitä jo melko paljon asioita. Tällä hetkellä se on suurella kaveriporukalla Rukalla, ja siellä on myös tyttöjä mukana, mikä huolettaa minua ehkä osittain. Toivon kuitenkin, että se osaa käyttäytyä - se kyllä kerran sanoi, ettei sillä ole tapana harrastaa mitään kännisäätöjä. Puhuttiin J:n kanssa kerran ihastumisesta ja se sanoi, ettei tiedä onko tällä hetkellä ihastunut. En tiedä ketä tyttöä se sillä tarkoitti (siis kehen se on mahdollisesti ihastunut), mutta ehkä elättelen mielessäni pieniä toiveita siitä, että se olisi tarkoittanut tuolla minua, eikä vain kehdannut sanoa suoraan. Äh, ehkä olen taas säälittävä.
Hmm, luin nyt tuon selostukseni läpi ja siitä jäi jotenkin sellainen kuva, että uskon J:hin ihan sokeasti ja että kaverini puhui varmasti totta, mutta tiedän tässä olevan jotain hämärämpää. En saanut selostusta kuulostamaan ihan siltä, kuin sen oikeasti pitäisi, mutta uskokaa minuun - kaverini on tehnyt paskasti ennenkin. Tällä hetkellä minua ahdistaa se, että kaverini tekee noin - ei se saisi. Toisaalta kuitenkin se on nykyään suhtautunut J:hin ihan hyvin ja toivottavasti näin tulee olemaan jatkossakin.
Tällä hetkellä tekisi niin kovasti mieli ottaa puhelin käteen ja tekstata J:lle, mutta sanoin sille eilen etten viitsi häiritä sitä tuon reissun aikana ja se voi tekstata sitten, kun sillä on aikaa. Eilen illalla se sitten tekstasikin, mutta tänään ei ole kuulunut mitään. No eipä sitä toisaalta joka päivänä tarvitsekaan jutella, vaikka kivaa olisikin.:)

Äääw, tulipas tästä merkinnästä pitkä! Minulle heräsi nyt yhtäkkiä myös kamala huoli tunnistetuksi tulemisesta, mutta toivon nyt ettei sen suhteen ole hätää. Ääh, pitäisi yrittää pysyä vähän enemmän anonyymina.

Merry Christmas!

En ole taaskaan saanut aikaiseksi kirjoitella, anteeksi.:/ Tällä hetkellä olen vanhempieni ja mummini kanssa mökillä Rukan lähettyvillä ja nettiyhteys on ihan surkea. Kotiin pääsen lauantaina ja silloin saatte viimestään kunnollisen merkinnän. Tulin nyt kuitenkin toivottamaan hyvät joulut, olette ihania.<3

We're going down

Painosta ei edelleenkään mitään tietoa ja ahdistus painaa päälle. Olen ihan rappiolla syömisteni kanssa, en oikeasti vain osaa hillitä itseäni, kun en tiedä painoani! Annan itseni lappaa koko ajan ruokaa suuhuni enkä vain osaa lopettaa, sillä minulla ei ole mitään konkreettista todistetta siitä, että tuosta syömisestä olisi haittaa (eli en näe kasvavia lukuja vaa'alla jokaisena aamuna...). Olen niin helvetin vihainen itselleni, etten osannut pitää sitä nelosella alkavaa lukua, vittu. Tuleva joulukaan ei painon kannalta kovin lohduta, en mä voi olla jouluna syömättä!

Olin saanut uusia lukijoitakin, tervetuloa vain teille! (: Yritän tulla kurkkimaan teidänkin blogejanne vaikka tänään illalla!
Tajusin muuten eräänä päivänä, että kommentoin muille ihan liian vähän. Silti odotan aina itsepäisesti saavani itse kommentteja, typerää. Voisin tehdä pienen parannuksen tämän kommentoinnin suhteen ja yrittää vaikka päivittäin nakata ainakin yhtä ihmistä kommentilla! Tutustuisikin muihin huomattavasti paremmin, kun tulisi keskusteltua enemmän. Jeij, hyvä idea!

Kouluun pitäisi lähtä pian, ääh. Päätin jättää englannin kuudennen kurssin kesken, sillä inhoan sitä opettajaa enkä oikeasti saa mentyä sinne tunnille. En ollut viime viikolla englannin tunnilla kertaakaan ja lentäisin muutenkin varmaan siltä kurssilta pian ulos, sillä en jaksa selitellä noita poissaolojani. Sama jättää kesken ja käydä se vaikka ensi jaksossa jonkun toisen opettajan ryhmässä. Äh, turhauttaa tällainen. Tämä päivä tulee olemaan koulussa kyllä ihan painajainen, sillä olen jotenkin todella väsynyt ja pääsen kotiin vasta neljältä.

Porukat lähtevät tänään Leville ja olen yksin kotona keskiviikkoiltaan asti. Koira jää tänne, joten joudun heräämään aina aamulla käyttämään sen lenkillä - tulen siis olemaan tämän viikon aivan poikki! Onneksi sitten alkaa joululoma ja on aikaa levähtää. Kävin muuten eilen ostamassa loput joululahjat vanhemmille ja olen kyllä ihan tyytyväinen noihin ostoksiini. Kokoan molemmille sellaiset lahjakorit, joihin olen ostanut kaikenlaista pientä - kummankin lahjaan kulutin rahaa suunnilleen 50 e. Niiden sietää nyt olla kiltisti, *naur*.

Nyt täytyy lopetella, sillä lähden tästä aamupalalle (lihoamaan) ja sitten kouluun. Heipsan!

Live your life

Vaa'assa ei ole vieläkään patteria eikä minulla ole painostani yhtään mitään tietoa. Peilissä näytän jotenkin todella turvonneelta, joten en kyllä haaveile mistään mukavista lukemista - enemmänkin pelkään, mitä se vaaka näyttäisi. En osaa kuitenkaan ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni, kun en tiedä painoani ja tämä tuntuu todella turhauttavalle kaikin puolin.

Lintsaus on tällä viikolla taas alkanut mennä vähän liiallisuuksiin. En ymmärrä, miksi siellä koulussa oleminen on niin kamalan hankalaa - en vain pysty enkä jaksa. Maanantaina olin koulussa neljästä tunnista kolme, tiistaina kolmesta tunnista yhden, keskiviikkona kolmesta tunnista kaksi, torstaina neljästä tunnista yhden ja tänään kahdesta tunnista tulen menemään yhdelle. Ihan liikaa poissaoloja, voisin yrittää olla ensiviikon kokonaan koulussa. Tosin tajusin tuossa eräänä päivänä, että siitä on reilu vuosi kun olen viimeksi saanut oltua koko viikon koulussa lintsaamatta yhtäkään tuntia. Ääh, mikä tässä on niin hankalaa? :/

Pitäisi kohta lähteä aamupalalle ja sitten raahautua kouluun. Onneksi on vain matikkaa, ne tunnit menevät ihan kohtuu nopeasti. Sen jälkeen menen kaverin kanssa joululahjaostoksille ja yritän saada ostettua ainakin jotain - sunnuntaina ostan sitten loput lahjat.:) Onneksi ei tarvitse ostaa lahjoja kuin äidille, isälle ja yhdelle tai kahdelle kaverille, saan ne ehkä jopa hankittua! Isälle on vain ihan hirveän vaikeaa keksiä mitään, en osaa ostaa lahjoja miehille! Kellään ideoita?

We believe

Olen ollut itselleni ihan hirvittävän vihainen, kun en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään lähes viikkoon. Olen ollut ihan hirveässä stressissä tuon matematiikan takia, mutta nyt tenttimistehtävät ja koe ovat tehtynä, joten sain tuon stressinaiheen alta pois ja voin taas yrittää panostaa vähän stressittömämpään elämään. :) Kokoan tähän ensiksi viime kertaisen kyselyn.

Miltä vartalosi alueelta haluaisit eniten senttejä pois?
29% vastasi: Käsivarret
72% vastasi: Reidet
24% vastasi: Pohkeet
70% vastasi: Vatsa ja lantio
17% vastasi: Selkä
6% vastasi: Jokin muu

Vastauksia tuli 62 kappaletta ja jokaisella oli mahdollisuus valita useampi vaihtoehto.

Minulla ei ole harmainta aavistusta tämän hetkisestä painostani, sillä vaa'an patteri on ollut loppunut jo usean päivän ajan. Ahdistaa kamalasti, sillä tiedän lihoneeni jälleen ja joudun elämään ihan hirvittävässä epätietoisuudessa. Alimmillaan paino oli 49,3 kg, mutta nyt se varmasti hipoo lähes 51 kg, sillä viikonloppu meni ihan syömiseksi ja juhlimiseksi pikkujoulujen merkeissä. En ole koko viikolla saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja olen todella tympääntynyt tähän saamattomuuteeni. Sain tänään ihan hirvittävän itkukohtauksen tutkiessani reisiäni, jotka ovat ihan täynnä selluliittia. En ymmärrä, miten sitä voi olla näin nuorellakin ihmisellä tässä määrin - jalkani näyttävät ihan järkyttäviltä. Se määrä oli selvästi lisääntynyt lyhyessä ajassa ja päätin nyt aloittaa epätoivoisen kuivaharjauksen, joka mahdollisesti voisi auttaa vähän. Äh, pitäisi alkaa liikkuakin jälleen enemmän, se on jäänyt ihan turhan vähälle.
Tämän kertainen kysely koskeekin sitten tuota selluliittia, vaikka tulokset saattavatkin masentaa minua entisestään - en nimittäin haluaisi kuulla suurimman osan ihmisistä toteavan, ettei heillä selluliittia näy mailla halmeilla. Näkyvällä selluliitilla kysymyksessä tarkoitan sellaista selluliittia, joka näkyy mm. seistessänne - ei ainoastaan silloin, kun puristelette ihoanne.

Sitten taas (jo lähes tavaksi tullut) poikahöpötys...:) Ollaan juteltu päivittäin mesessä ja pientä kiinnostusta alkaa olla ilmassa ainakin omalta osaltani. Keskustelut koostuvat pitkälti läpän heitosta, mutta niissä on mukana myös sellaista pientä flirttiä ja miljoonia silmänisku hymiöitä, joille sitten yhdessä aina jälkeenpäin naureskellaan. Poika muutti tänään kaverinsa kanssa asumaan kahdestaan ja kertoi päivemmällä mesessä, ettei pääse nyt koneelle kahteen viikkoon. Siitä lähti sitten pienoinen läpänheitto koskien sitä, unohdetaanko toisemme kahdessa viikossa, mutta tultiin sitten lopulta molemmat ihan tosissamme siihen tulokseen, ettei se taitaisi olla mahdollista. Lopulta poika sitten pyysi numeroani ja lupaili tekstailla illalla, joten sitä odotellessa... Aww, ihanaa.

Numbers, numbers and numbers

Onpas mulla taas päivitystauko kasvanut! Edellisen merkinnän jälkeen oli muutama huono päivä ja paino pomppasi takaisin 50,7 kiloon, mutta nyt on jälleen mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Aamupaino oli 49,4 kg, ja on kyllä niin lohduttavaa ja ihanaa nähdä tuo nelonen vaa'assa! :) Tämän päivän syömiset tosin eivät ole menneet ihan nappiin, joten veikkaan että huomenna vaaka taitaa näyttää vähän isompaa numeroa.

Olen ollut lähipäivinä ihan hirmu kiireinen ja päiväni ovat kuluneet lähinnä matematiikkaa laskiessa. Tentin MAA6-kurssia ja olin sitten typeränä jättänyt nuo tehtävät ihan viime tippaan ja huomasin sunnuntaina, että minulla on n. viikko aikaa laskea yli sata tehtävää. Olen sitten jokaisena päivänä koulun jälkeen ahertanut matikan kimpussa ja tehtäviä on jäljellä tällä hetkellä varmaan hieman reilu neljäkymmentä. Tuntuu, että numerot alkavat jo puskea ulos päästäni korvien kautta, mutta ehkä kestän vielä muutaman päivän! Tänään tekemistäni tehtävistä en ole ymmärtänyt mitään ja olen joutunut hyppimään melko monta ylikin - yritän tehdä niitä sitten kun olen tehnyt kaikki muut tehtävät.

Tästä merkinnästä tuli nyt todella tylsä, kuvaton ja lyhyt, mutta yritän huomenna tulla kirjoittelemaan lisää ja saada aikaiseksi myös uuden kyselyn! :)

There are times when I just don't agree

Aamupaino tasan 50 kg, ihanaa. Kaiken järjen mukaan olen taas pian siellä nelosen puolella - tuntuu, että olen odottanut sitä ihan hirveän kauan! Eilisen syömiset olivat kyllä ihan mitä sattuu (mm. karkkia ja suklaata), mutta silti paino oli tippunut 300g.:)

Eilen tuli Cosmopolitan ja siellä oli juttu drunkoreksiasta, joka mielletään jonkin sorttiseksi syömishäiriöksi. Drunkoreksiasta kärsivä ihminen pelkää alkoholijuomista saamiaan kaloreita ja jättää tämän takia päiväruoat syömättä, jos illalla on luvassa juhlimista. Tällä tapaa ihminen siis vähentää päivässä saamaan kalorimäärää, kun ruoasta saatavat kalorit jäävät kokonaan pois.
En ollut ikinä ennen kuullut tuollaista drunkoreksia termiä ja ensimmäinen mielikuvani oli se, että taas on pitänyt vain kehitellä uusi sairaus - aivan niinkuin niitä ei olisi jo tarpeeksi. Lueskelin tuota juttua ihan mielenkiinnolla ja sieltä täältä löytyi viittauksia ihan "normaaleihin" syömishäiriöihin/syömishäiriöisiin ihmisiin. En pidä itseäni millään tapaa syömishäiriöisenä - enemmänkin minulla vain on jotain hahmottamisongelmia ruuan ja laihdutuksen yhdistelmässä. Tuolla jutussa kuitenkin kuvaukset syömishäiriöisistä osuivat jollain tapaa itseenikin, ja jostain syystä se tuntui jopa naurettavalle - eihän minun käyttäytymistäni voi laskea mitenkään häiriintyneeksi. Tässä muutamia pätkiä:

"-Syömishäiriöt ovat usein fiksujen sekä tunnollisten tyttöjen ja naisten ongelma. Siksi onkin niin ironista, ettei koko käyttäytymisessä ole mitään järkeä, psykologi sanoo. Syömishäiriöinen saa kuitenkin tyydytystä siitä, että paino laskee ja hänellä on kontrolli syömiseen."

"Charpentierin mukaan jotkut tytöt eivät niinkään pelkää päivän kaloriannoksen ylittymistä, vaan heidän itsetuntonsa on niin heikossa jamassa, että muutamankin sadan gramman vaihtelut painossa vaikuttavat mielialaan."
Itse allekirjoitan tuon osittain ja osittain taas en. Muutaman sadan gramman vaihtelut painossa todellakin vaikuttavat mielialaani, mutten koe sen johtuvan huonosta itsetunnosta. Oma itsetuntoni on mielestäni ihan hyvä, vaikka haluankin olla laihempi ja välillä inhoan itseäni niin helvetisti, kun kontrollini ei pidä. Kuitenkin yleensä itsetuntoni on ihan kohdillaan enkä yritä nostaa sitä laihdutuksen avulla.

"- Jollekin voi olla todella suuri kynnys lähteä ihmisten ilmoille, jos olo on yhtään turvonnut. Päivän syömättömyyden jälkeen vatsa saattaa omissa silmissä olla huomattavasti litteämpi, vaikkei ulkopuolinen näkisi mitään eroa. Oli kyseessä sitten kumpi tahansa syy, on sanomattakin selvää, että mieli on hyvin sairas jos arvostus itseä kohtaan riippuu sadasta grammasta."
Mielestäni oma vatsani on hyvin menneen päivän jälkeisenä aamuna huomattavasti litteämpi ja voin vaikka vannoa, että myös ulkopuolinen näkisi eron. En myöskään koe, että arvostus itseäni kohtaan riippuu sadasta grammasta, onnistumisentunne enemmänkin. Ihmisten ilmoille voi kyllä lähteä, vaikka olo olisikin vähän turvonnut - siinä en näe mitään ongelmaa.

Tuo juttu herätti minussa siis melko ristiriitaiset tunteet. Mielestäni asioita oli vähän paisuteltu ja ihmisiä ehkä jopa hieman peloteltu tuolla "mieli on hyvin sairas"-kohdalla, joka oli mielestäni melko kaukaa haettua. Kyllä minä luulen, että ihan normaalinkin laihduttajan mielialaan vaikuttaa muutaman sadan gramman vaihtelut - ei ainoastaan syömishäiriöiseen. Tuntuu, että tuossa jutussa oli todettu kaikki laihduttajat mieleltään sairaiksi ja syömishäiriöisiksi ongelmatapauksiksi.

Haluaisin ihan mielelläni kuulla teidän ajatuksianne koskien noita pätkiä, allekirjoitatteko kaiken vai herättikö teksti pientä närää? Mielipiteitä kehiin!

You always thought that I was stronger

Musta tuntuu, että hirmu monet mulle läheiset ihmiset ovat ihan hajalla. Tuntuu, että ihmiset sortuvat ympäriltäni yksi kerrallaan ja odotan vain omaa vuoroani. Milloin on se hetki, kun en enää jaksakaan kannatella kaikkia asioita pää pystyssä vaan lysähdän maahan? Tiedän, että asiani ovat huomattavasti paljon paremmalla tolalla kuin monella muulla ihmisellä, mutta minulla on oikeasti sellainen tunne, ettei nykymaailmassa kukaan voi pysyä pystyssä ikuisuuksia. Sortumispäiväni saattaa olla huomenna tai viidenkymmenen vuoden päästä, mutta tiedän sen olevan vielä joskus edessä. Suurin kysymys onkin ehkä se, miten sieltä noustaan ylös ja jatketaan jälleen elämää. Kukaan ei varmaan pysty siihen yksin ja sitä varten ihmisillä täytyy olla tukikeppejä, joiden avulla itsensä voi repiä ylös. Itse pyrin toimimaan ainakin yhtenä muutamien ihmisten tukikepeistä ja olen huomannut, kuinka heidän ongelmansa alkavat kuormittaa omaa mieltänikin. Pelkään sitä hetkeä, jolloin en enää jaksakaan auttaa ja tukea, vaan katkean ja petän ihmiset, joita minun olisi tarkoitus auttaa. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun mietin ja pelkään tällaista - eihän niin saisi edes tapahtua, en minä saa murtua.

Aamupaino oli yhä 50,9, mutta jos pärjään illan hyvin, sen pitäisi olla huomenna vähemmän. Tämän päivän syömiset ovat olleet melko minimissä ja jos painoa on tullut lisää, niin en kyllä voi yksin kertaisesti käsittää miten se on mahdollista. Söin aamupalaksi jugurtin ja sen jälkeen olen syönyt ainoastaan yhden annoksen riisiä ja kanaa - mitään muuta en ole suuhuni pistänyt. Tai no, purkkaa, mutten jaksa laskea sitä syötäväksi, vaikka siitäkin kaloreita muutama imeytyy. Purkka onkin ollut lähipäivieni tuki ja turva - ilman sitä olisin varmasti syönyt ihan hirveästi, mutta kun suussa on ollut koko ajan jotain jauhettavaa, syömistarve ei ole ollut läheskään niin suuri. Tällä hetkellä nälkä pistelee hieman vatsassa, mutta ehkä juon lasillisen vettä, jotta jaksaisin vielä puolitoista tuntia ja voisin sitten lähteä nukkumaan.:)


Minulla olisi jälleen hieman selitettävää tuosta pojasta, joten säälittävyysvaroitus on jälleen päällä, *naur*. Voisin kutsua poikaa merkinnöissäni pelkällä J-kirjaimella, joten jatkossa se sitten tarkoittaa tätä kyseistä ihmistä.
Oltiin eilen J:n kanssa useaan otteeseen yhtä kertaa Messengerissä, mutta olin päättänyt pitää suuni kiinni ja antaa hänen aloittaa juttelun. J ei kuitenkaan sanonut mitään, ja olin jälleen vaipua ihan hirveään epätoivoon ja toitotin jo itselleni, kuinka ihan turhaan odotan hänen alkavan puhua - ajattelin, että asiat tulevat selvästikin menemään niin, että me keskustelemme ainoastaan silloin kun minä alan puhua hänelle ensin. Menin nukkumaan melko pettyneellä mielellä, mutta olin kuitenkin samalla tyytyväinen siitä, että olin saanut hillittyä itseni keskustelun aloittamiselta: en nimittäin millään halua roikkua hänessä, vaikka houkutus puhumiseen on suuri. Tänään sitten J tuli jälleen meseen ja aloittikin keskustelun samantien. :) Olin aivan onnessani ja keskustelu sujui todella hyvin. Olin todella yllättynyt tuosta keskustelun aloituksesta, sillä J oli matkalla Etelä-Suomeen joukkueensa kanssa ja istuskeli bussissa, joka oli kuitenkin täynnä hänen kavereitaan. Pelkäsin ensin ihan kamalasti, että J käyttäytyy kavereidensa seurassa jotenkin eritavalla tai että he nauravat minulle siellä bussissa yhdessä, mutta J käyttäytyi aivan normaalisti ja selitti vain, kuinka tylsää siellä bussissa oli. Lähdin sitten käyttämään koiraa ulkona ja kun tulin takaisin, J oli yhä mesessä. Minä aloitin sitten keskustelun tällä kertaa ja heitettiin melkein koko aika (huonoa :D:D) läppää siitä, kuinka voisin tappaa James Bondin salaatinlehdellä (...älkää kysykö). Lopulta J:n piti lähteä, koska bussimatka oli lopuillaan, mutta hän sitten sanoi että tulee ehkä vielä illalla koneelle, aww. Tulisipa se. <3

Did I fail?

Minne mun lukijat ovat hävinneet? :< Kaksi ihmistä kadonnut parin päivän aikana lukijat-listalta. Kertokaa ihmiset, ovatko mun merkinnät jotenkin muuttuneet vai mistä tämä kato johtuu? :D

(Aamupaino 50,9, jee! Ja anteeksi lyhyt merkintä, en vain nyt ennätä.:<)

It doesn't matter what you feel - it's still a lie

Vielä kaksi tuntia sitten olisin sanonut kaiken olevan ihan paskaa. Tosin olisin ehkä lähinnä tarkoittanut omaa elämääni: ihmissuhteita, koulua, kaikkea. Ihan kaikkea, minkä voi jollain tapaa liittää minuun. Nyt kuitenkin on paljon parempi mieli ja voisin jopa sanoa tällä hetkellä olevani iloisempi kuin aikoihin. Tuntuu todella typerälle ja säälittävälle sanoa, että niin tuo päiväinen angstifiilis kuin tämänhetkinen ilokin johtaa juurensa pojasta, jota en oikeastaan edes tunne. Voi luoja, säälittävää.
Jos joku ei nyt tahdo lukea säälittävää ja teinimäistä poikaihkutusta, niin voi lopettaa tämän merkinnän lukemisen tähän. (Ja tämä sitten oikeasti on tosi säälittävää, joten kannattaa vain lähteä pois...:D:D)
Kerroin yhdessä merkinnässäni lähestyneeni yhtä koululaistani poikaa irc-gallerriassa ja ajatukseni ovat pyörineet oikeastaan koko viikonlopun tuon kyseisen henkilön ympärillä. En edes ymmärrä itseäni tämän asian suhteen, sillä en oikein tiedä miksi ajatukseni palaavat kokoajan tuohon poikaan - en minä nyt helvetti sentään voi ihastuakaan noin helposti. Kuitenkin, olen siis viikonloppuna miettinyt melko paljonkin tuota ihmistä, vaikkei oltu puhuttu torstain jälkeen mitään. Jostain syystä sitten sain tänään ihan hirvittävän angstikohtauksen, sillä minulle tuli jostain syystä sellainen olo että olen tuolle pojalle ainoastaan ilmaa eikä sitä varmaan edes kiinnostaisi jutella. (Nyt jälkeenpäin mietittynä tuo oma säälittävyyteni tuntuu melkein huvittavalta: ollaan juteltu kaksi kertaa ja olen jo angstaamassa sitä, ettei sitä kiinnosta :D Voi luoja, olenpas idiootti). Oltiin pitkin päivää yhtäaikaa galleriassa, mutta poika ei sanonut siellä mitään ja päätin sitten itsekin olla ihan hiljaa. Pari tuntia sitten kyseinen henkilö kuitenkin lisäsi sinne uuden kuvan enkä voinut hillitä itseäni kommentoimasta, joten menin sitten sanomaan siihen jotain ja kyselin samalla viikonlopusta. Käytiin sitten galleriassa pientä keskustelua ja yhtäkkiä poika kysyikin minun messenger-osoitettani! Olin oikeasti ihan yli-iloinen, sillä olin jo vakuuttanut itselleni, että poika juttelee minulle ihan väkisin ja siksi, ettei vaan kehtaa olla vastaamatta. Juteltiin sitten jonkun aikaa mesessä ja siinä tuli pari niin ylisuloista tilannetta, että olen vieläkin ihan "aww"-fiiliksellä.
Noniin, selitetty. Kuulostipas tuo juttu pieneltä (ja säälittävältä), mutta ette voikaan uskoa kuinka hyvälle tuulelle tulin tuosta! En vain ymmärrä näitä omia tunteitani, sillä eihän tätä nyt tässä vaiheessa voi ihastumiseksikaan sanoa... Äh, ehkä tämä on vain jotain kiinnostusta - en tiedä.

Aamupaino oli tänään 51,5. Kävin äsken punnitsemassa itseni ja se oli nyt 100 grammaa vähemmän kuin aamulla! :o En ole tosin syönyt tänään mitään muuta kuin jugurtin ja kaksi karjalanpiirakkaa, joten nälkäkin jo vähän pistelee vatsassa. Idolsin ja BB:n aikana tulee varmaan mätettyä ruokaa naamaan niin hirveästi, että paino nousee kuitenkin huomisaamuksi. Plaah.

It feels like those around want you to die

Olen ihan hirveän väsynyt. Nukuttaa ihan kamalasti, mutta tiedän jo valmiiksi etten saisi unta, vaikka menisinkin nukkumaan. Olen nukkunut lähiaikoina ihan hirveän huonosti, enkä oikein osaa sanoa siihen mitään syytä - olen todennäköisesti vain stressannut asioita ihan liikaa ja miettinyt nukkumaan mennessäni liian hankalia asioita, jotka ovat sitten jääneet pyörimään päähän koko loppu yöksi. Viime yö oli ihan kamala: heräilin koko ajan, pyöriskelin, en saanut unta... Vitutti. Aamulla olin hirmu huonolla tuulella, koska en ollut saanut nukuttua juuri yhtään ja koko yö oli ollut ihan hirmu sekava.

Mulla on ollut tämän jakson ajan perjantait vapaapäiviä, joten tänäänkään ei sitten ollut koulua. En ole tehnyt mitään kovin ihmeellistä: laskeskellut matematiikan tenttimistehtäviä, käynyt kaupassa ja jumittanut koneella. Sain muutama tunti sitten kamalan ahdistus/vitutuskohtauksen tuota foorumia kohtaan, jolla toimin moderaattorina. Tai en oikeastaan foorumia, vaan muutamaa moderaattorikolleegaani kohtaan - olisi tehnyt mieli sanoa niille suorat sanat niiden muutamien lausahdusten takia, mutta pidin sitten suuni kiinni. Ehkä tuo ärsytys hiipuu tässä pikku hiljaa päivien mittaan, toivottavasti ainakin.

Onpas tämä ollut negatiivinen merkintä tänne asti, äh. Tämän päivän syömiset ovat olleet vähän huonolla tolalla: karkkia ja nuudeleita. Aamupaino oli 51,9 kg, joten se oli ainakin vähentynyt. Huominen aamupaino jännittää kieltämättä hieman - toivottavasti se ei ole noussut...:/ Tuntuu kyllä tyhmältä toivoa tuollaista, sillä itse olen kuitenkin tämänkin päivän syömiseni valinnut - enpä minä ketään muutakaan voisi syyttää, jos se olisi noussut, kuin itseäni.

En nyt saa jotenkaan yhtään tekstiä aikaiseksi, joten lopettelen tähän. Toivottavasti kirjoittelen huomenna hieman iloisemmissa tunnelmissa, sillä nyt olen jotenkin todella apaattinen, vaikken ihan tarkkaa syytä osaa sanoakaan. Plaah.

Maybe this time

Aamupaino 52,1 eli lähtenyt kilo eilisestä! Vaaka saattoi kyllä näyttää jompana kumpana päivänä väärinkin, eihän sitä koskaan tiedä. Tämän päivän syömiset ovat olleet vähän niin ja näin: lounas käytiin syömässä ravintolassa koulun tutustumiskerran yhteydessä ja siellä tuli sitten kyllä syötyä jonkun verran. Kotona söin sitten vielä päivällisen ja nyt iltapalaksi join 0,5 Pepsi Maxin, joka saattaa näkyä painossa vielä huomenna aamulla. Kaloreita tuossa ei kuitenkaan onneksi ole juuri nimeksikään, joten ei pitäisi ainakaan niistä olla pelkoa.:)

Selitin edellisessä merkinnässäni siitä kommentista, jonka tuolle yhdelle koululaiselleni pojalle olin irc-galleriassa jättänyt. Puhuttiin eilen ja tänään melko paljon siellä ja olen kyllä tällä hetkellä todella tyytyväinen, että uskaltauduin puhumaan! Tosin nyt en aio aloittaa keskustelua kyseisen henkilön kanssa, ellei hän aloita sitä ensin minun kanssani - en nimittäin halua olla hengittämässä niskaan koko aikaa. Saa nyt nähdä meneekö tuohon päivä, viikko, kuukausi vai ikuisuus... Arg, nyt hiljenen tästä asiasta - teitä ei varmaan kiinnosta yhtään! :D

Unohdin muuten tuosta kyselystä vaihtoehdon "en mistään", mutta yrittäkää nyt pärjätä ilman sitä! Tulokset näyttävät tällä hetkellä aikalailla siltä, mitä olin ounastellutkin. Vatsa ja lantio johdossa, reidet sitten heti toisena. Eli samat ongelmakohdat ovat ilmeisesti muillakin kuin minulla - se lohduttaa kieltämättä hieman.

Taidan nyt painua nukkumaan, sillä olen jotenkin todella väsynyt! Anteeksi merkinnän lyhyys, yritän huomenna kertoa asioista vähän laajemmin.

I miss it so much

Itku. Aamupaino yli 53 kg, en tiedä miten se on mahdollista! Söin kyllä eilen herkkuja, mutta jätin muut ruuat vähemmälle enkä ymmärrä miten paino muka nousi yhtäkkiä kilolla. Toivon, että tuo kilo lähtee yhtä nopeasti kuin tulikin, mutta tämänkään päivän syömiset eivät ole olleet ihan kohdallaan. Otan nyt taas itseäni niskasta kiinni ja palaan ruotuun - luulen sen käyvän melko helposti, sillä en ole lähiaikoina kärsinyt mistään kamalista iltasyöpöttely-ongelmista; olen vain ollut laiska tarkkailemaan syömisiäni. Kaipaan niin helvetisti sitä 48 kiloa, ettette uskokaan! Tai ehkä te uskotte. Aion päästä siihen takaisin ja toivon, että saan siihen tukea - en nimittäin onnistu yksinäni.:<

Uskaltauduin äsken kommentoimaan galleriassa yhdelle koululaiselleni pojalle (jota en tosin jostain syystä muista ollenkaan viime vuodelta, vaikka hän käsittääkseni on kanssani samanikäinen) ja nyt olen kahden vaiheilla siinä, käynkö poistamassa tuon kommentin. Me ei olla koskaan juteltu, mutta joskus olen löytänyt kyseisen henkilön nimen vieraslistaltani ja nyt sitten päätin olla rohkea ja sanoa jotain. Hävettää tosin, saatoin nolata itseni. Hmh, en yleensä ole poikien kanssa mitenkään ujo tai nolostu helposti, mutta jos juttelen ensimmäistä kertaa jollekin koululaiselleni, saan kamalan nolostuskohtauksen! :D Mistä lie tuollainenkin johtuu.

Ahdistaa ihan kamalasti. Paino, koulu, lukion jälkeiset asiat... Olen miettinyt parina edeltävänä viikkona ihan hirveästi lääketieteellistä ja todennut, että kyllä se on se paikka, jonne haluan opiskelemaan. Yläasteella halusin ihan hirveästi lääkäriksi, mutta tuo koko haave kaatui sitten lukion ensimmäisellä huomatessani, etten jaksa panostaa kouluun lainkaan. Sama ongelma on yhä ja pitäisi kyllä tsempata, jos tuonne aion päästä. Pitäisi lukea kaikki fysiikan ja kemian kurssit enkä ole lukenut kuin ne pakolliset... Ilmottauduin tälle lukuvuodelle kahdelle fysiikan kurssille ja ostin itselleni tänään kemian kakkoskurssin kirjan, jotta voin opiskella sen kurssin itsenäisesti. Pidän lukion jälkeen varmaan välivuoden ja opiskelen kaikki puuttuvat kurssit + opettelen sen pääsykoekirjan kannesta kanteen. Lainasin itseasiassa kirjastosta yhden vanhemman painoksen tuosta pääsykoekirjasta sitä varten, että voin vähän silmäillä tuon tekstin vaikeusastetta ja aiheita - vaikeallehan tuo näyttää, ainakin jos ajattelee että kaikki pitäisi muistaa. Olen ottanut koko lääkisasiasta itselleni hirveän stressin, vaikka hakisin ilmeisesti vasta vuonna 2011... Stressaan ihan hirveästi myös muiden ihmisten reaktioita, sillä kukaan ei varmasti usko, että minä voin haluta lääkäriksi tällä kouluinnostuksella. Tiedän tosin itse, etten ole lainkaan tyhmä ja opin kyllä asioita halutessani, mutten vain mahda sille mitään ettei lukio kiinnosta ja olen huomattavasti mieluummin kotona kuin koulussa.

Poimin tähän nyt viime kyselyn tulokset:

Ikäsi?
0% vastasi: Alle 12 vuotta
28% vastasi: 13-15 vuotta
41% vastasi: 16-19 vuotta
26% vastasi: 20-25 vuotta
4% vastasi: Yli 25 vuotta

Vastaajia oli 46 kappaletta.

Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen noihin tuloksiin. Sinänsä minulle on aivan sama, minkä ikäiset ihmiset blogiani lukevat, mutta olen todella onnellinen siitä tosiasiasta, ettei kukaan ainakaan tunnustanut olevansa alle 12 vuotias. En halua harrastaa minkäänlaista ikäsyrjintää, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että asiat, joita blogissani käsittelen, eivät saisi kuulua vielä tuon ikäisen ihmisen elämään. Laihdutuksen ei pitäisi kuulua mielestäni ala-asteelaisen arkeen (ellei kyseessä sitten ole joku lääkärin määräys tjtn) ja olin helpottunut, etten ole kenenkään niin nuoren mieltä ollut saastuttamassa. Olin melko yllättynyt siitä, että 30% vastaajista oli yli 20 vuotiaita, sillä minusta tuntuu että tekstini ja kirjoitustyylini on äärimmäisen lapsellista ja raivostuttavaa luettavaa.:D Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että blogillani on myös itseäni vanhempia lukijoita - ihanaa!

Uusi kysymys oli jostain syystä hirmu vaikea keksittävä, mutta päätin kysellä tällä kertaa sitä, mistä puolen vartaloanne haluaisitte eniten senttejä pois. Itselläni ongelmakohtina ovat ehdottomasti vatsa, lantio ja reidet, mutta entäs te? :) Voitte valita useita vastausvaihtoehtoja.
//Jostain syystä tuo kysely ei ainakaan itselläni tällä hetkellä toimi, yritän saada sen toimimaan illemmalla.

Trying once again

Olen naureskellut nyt tovin sille, että edellinen merkintä alkoi sanoilla "yritän nyt taas vähän tiheyttää tätä päivitysnopeutta", ja tässä sitä nyt ollaan: edellisestä merkinnästä on 10 päivää. :D Hupsis. Viime viikon alku oli hirveän kiireinen enkä oikein ehtinyt olla koneella ja loppu viikosta koneeni sitten sanoi sopimuksensa irti ja päätti olla toimimatta. Perjantaista sunnuntaihin olinkin sitten Turussa, joten en ole edes päässyt koneelle. Oma koneeni ei toimi vieläkään, joten joudun olemaan tällaisella todella vanhalla koneella, joka on hirmu hidas ja ärsyttävä. Yritän nyt kuitenkin alkaa jälleen kirjoittelemaan joka päivä (...lol, mitenhän tällä kertaa käy?), kun kuitenkin melko paljon tästä hommasta pidän.

Viime viikonlopun olin siis reissussa ja stressasin etukäteen ihan hirveästi sitä ruokamäärää, joka tuolla kyseisellä reissulla on yleensä tullut mahaan lapettua. Tänä aamuna sitten astuin vaa'alle ihan kauhuissani, mutta olin todellakin positiivisesti yllättynyt. Vaaka näytti 52,1 kg, eli itseasiassa sata grammaa vähemmän kuin tuolloin kymmenen päivää sitten. Turkua ennen se taisi olla vähän vähemmän, mutta en kyllä voi sanoa varsinaisesti lihoneeni. Jee! Tästä nyt sitten alaspäin ja olen itseasiassa todella hyvällä tuulella tämän asian suhteen.

En ole ehtinyt lukea teidän toisten blogeja nyt varmaan viikkoon, mutta yritän tänään illalla käydä lueskelemassa ja päästä jälleen meininkiin mukaan. Minun pitäisi yrittää myös järjestää tuohon sivupalkkiin uusi kysely, ja otan mielelläni ehdotuksia vastaan! Eli ehdotelkaa vaan kyselyaiheita, sillä itselläni ei tällä hetkellä raksuta yhtään.:D Jos ehdotuksia ei tule ollenkaan, niin väkerrän sitten itse jotain.

Pääni on jotenkin hirveän kipeä, pitää varmaan ottaa särkylääkettä. Söin koko viikon ajan ihan yhtenään särkylääkkeitä, sillä koko ajan tuntui olevan joku paikka kipeänä! En tiedä oikein mistä sekin johtui, mutta väsymyksellä ja ruokarytmin sekaantumisella oli varmaan osuutensa asiaan. Nyt täytyy kyllä lähteä ja napata se särkylääke, tulee pian kiire! (Anteeksi, en edes kuvaa ehtinyt tähän läntätä, mutta yrittäkää kestää kuvaton merkintä :D).

Dance fucker dance

Yritän nyt taas vähän tiheyttää tätä päivittelynopeutta, kun on päässyt vauhti vähän hiipumaan.:) Aamupaino oli 52,2 kg, eli oikeaan suuntaan ollaan yhä menossa. Huomenna on tiedossa leffailta, mutta yritän olla syömättä ihan kamalia määriä. Voi olla, että ostan vähän karkkia/pähkinöitä tai popcorneja, mutta yritän pitää ne sopivissa määrissä ja vaikka hillitä syömistä päivemmällä.

En jaksa listata tarkkoja syömisiäni tältä päivältä, mutta en usko että painoa on ainakaan lisää tullut. Tämän päivän syömiset eivät missään nimessä ole olleet terveellisimmästä päästä, mutta en kuitenkaan ole syönyt kovin suuria määriä, joten toivon painon jälleen laskeneen huomiseksi. Motivaatio tuntuu olevan tällä hetkellä todella kohdallaan, mutta niinhän minusta aina tuntuu silloin, kun takana on muutama hyvä päivä. Se Suuri Repsahdus on kuitenkin jossain tuolla edessä, valitettavasti. Ehkä yritän nyt kuitenkin olla ajattelematta sitä ja pyrkiä pitämään tämän motivaationi kohdallaan!

Ensi viikonloppuna on tiedossa reissu Etelä-Suomeen, joten tulee varmasti syötyä melko paljon - valitettavasti. Menomatkan ajaksi ostan varmasti sipsiä ja karkkia, mutta ehkä yritän hillitä sitten vähän muita syömisiäni. Toivon, etten lihoisi tuon matkan aikana paljoa, yritän ainakin parhaani. Ihan kamalasti en kuitenkaan viitsi rajoittaa, sillä tuo reissu on tullut jo tavaksi ja siellä on aina ollut tapana syödä herkkuja, mutta ehkä yritän hillitä itseäni vähän aiempia vuosia enemmän. :)

Aaaauts, jalkani ovat aivan poikki! Lähdin tänään äidin kanssa ruokakauppaan ja laitoin jalkaani saappaat, jotka alkavat puuduttaa jalkoja pitkään seistessä. Kaverini sitten soitti minulle silloin, kun olin siellä kaupassa ja pyysi minua olemaan hänen kanssaan illalla. Äiti sitten vei minut kaverini luokse suoraan sieltä kaupasta ja minulla oli tietenkin sitten jalassa ne saappaat, joilla ei kovin kauaa viitsi seisoskella/kävellä. Kaverilta sitten käveltiin kirjastoon ja sieltä sitten vielä kauppaan ja jalkani olivat kyllä ihan muusina. Tulin kotiin noin puolituntia sitten ja täytyy sanoa että jalkoja pakottaa yhä! Autsauts.
Muutenkin on jotenkin todella väsynyt olo, vaikka heräsin vasta puoli yhdentoista aikoihin. Kai tuota univelkaa on taas kertynyt ja nukuin muutenkin viimeyön todella huonosti. Heräilin ihan yhtenään ja pyöriskelin sängyssä, kun en oikein saanut nukuttua. Tänään olisi ollut opiskelijabileetkin, muttei jostain syystä huvittanut yhtään mennä. Olisi siellä varmasti ollut kivaa, mutta tänään ei ole ollut yhtään sellainen olo että olisin jaksanut laittautua ja tanssia koko illan. Saati sitten juoda ja kestää krapulaa huomenna. Kiitos ei.

Pitäisi kehitellä uusi kysymys tuohon sivupalkkiin. Olen ollut laiska enkä ole jaksanut ottaa tuota edellistäkään pois, mutta ehkä voisin seuraavan merkinnän kirjoittaessani tehdä senkin. :D

There's huge feelings behind every story

Nyt meneekin huomattavasti paremmin kuin viime merkinnän aikoihin! Maanantaista on lähtenyt kilo (aamupaino tänään 52,8), eli kyllähän ne nesteitä näyttivät olleen. Painan vieläkin ihan hirvittävän paljon ja ällöttää tuo lukema, mutta kyllä tuo nyt on miljoonasti parempi kuin se viikonlopun jälkeinen.

Selitän teille nyt tarinan kaveristani, sillä tämä asia on häirinnyt minua jo pidemmän aikaa ja nyt toivon sen kovasti olevan ohi. Tämä kuulostaa ihan pieneltä jutulta enkä itsekään pidä tätä minään hirvittävän isona asiana, mutta itseani vain ärsyttää tämä koko homma. Eli siis, viime talvena painoin n.54 kg ja kaverini painoi oikeastaan tismalleen saman verran - hän kuitenkin on minua n. 5-6 cm pidempi, joten minä olin huomattavasti lihavampi. Tuolloin laihduteltiin hetkettäin yhdessä, mutta huomasin kuinka kaverini kantti ei kestänyt ja hän luovutti. Luovutuksensa jälkeen kaverini aloitti kamalan manipuloimisen ja yritti saada minutkin lopettamaan laihduttamisen - ilmeisesti siksi, ettei kestäisi jos minä laihtuisin ja hän ei. Hän teki tuota todella taktisesti, mutta näin aina hänen lävitseen ja jatkoin laihdutusta, vaikka ehkä annoinkin kaverille hieman eri kuvan siinä toivossa, että hän lopettaisi sen alituisen manipuloimisen. Hän yritti saada päähäni vääriä ajatuksia, tuputti minulle ruokaa ihan valtavasti ja kaikkea muutakin "piilotoimintaa".
Itse laihduin sitten kesän aikana ja painoin tänä syksynä sen n.48 kg - kaveri taas oli lihonut. Tuo manipulaatio sitten tietenkin paheni ja esimerkiksi viime viikonloppuna hän kovasti selitteli sitä, ettei kukaan oikeasti edes laihdul vaikka jättäisi herkut pois, vaikka liikkuisi enemmän ja söisi terveellisemmin. Hän yritti selvästi saada minun päähäni sellaisen ajatuksen, että laihtuminen onnistuu ainoastaan kamalalla nälkäkuurilla (...kaveri ei onneksi tiedä sitä, että tuotakin on tullut joissain määrin harrastettua :D) ja yritti selvästi ujuttaa päähäni vaikka mitä muitakin ajatuksia koskien tätä hommaa. Hän myös vetosi jopa siihen, että koon 36 ja S vaatteita löytyy kaupoista huomattavasti enemmän kuin 34 ja XS (mikä siis on yleensä meidän molempien koko) ja yritti saada minut ajattelemaan, että löytäisin kaupasta enemmän vaatteita isomman kokoisena. Tuo oli mielestäni jo melko läpinäkyvä yritys, mutta myhäilin vain vieressä ottamatta kantaa asiaan sen suuremmin.
Tänään sitten nähtiin eräs koululaisemme tyttö pitkästä aikaa, ja tämä oli laihtunut ihan valtavasti! Kyseinen tyttö on aina ollut melko pyöreä ja nyt hän oli kieltämättä huomattavasti laihemman näköinen kuin minä. Tuosta kaverini sai sitten kamalan hingun alkaa laihduttaa jälleen (vaikka vielä sunnuntaina sanoi kuinka ei ole järkeä oikein laihduttaa ennen joulua ja kaikkea muuta, jolla todennäköisesti yritti minut saada ajattelemaan niin). Sovittiin sitten, että tammikuuhun mennessä pitäisi saada 5kg pois ja olen todella onnellinen, jos kaverikin nyt lopettaisi tuon kamalan manipulaation.
Te muut ette välttämättä ymmärrä tästä selostuksestani sitä, miten kaverini on toiminut ettekä välttämättä näe tuossa mitään ihmeellistä, mutta minä tunnen kaverini niin hyvin, että näen mitä hän tekee ja miksi. Turhauttaa, mutta jospa se nyt loppuisi!

Vanhempani ovat yhä reissussa ja olen tällä hetkellä yksin kotona. Mummi oli täällä kaksi yötä (en olisi millään halunnut, mutta mummi välttämättä tahtoi tulla :D), joten tähän asti on ollut melkein koko ajan seuraa. Tällä hetkellä on vähän yksinäinen olo ja tuntuu typerältä olla koko ajan hiljaa, kun tekemistäkään ei kamalasti meinaa olla. Olen kuitenkin tottunut siihen, että ympärillä on jonkinlaista hälinää ja tuntuu kummalliselta kun ympärillä on vain painostava hiljaisuus ja telkkarista kuuluu satunnaisesti jotain höpinää. Sieltäkään ei tule oikein mitään, mitä katsoa!

Taidan nyt tästä alkaa katsoa Täydellisiä naisia, kun en oikeasti keksi mitään muutakaan tekemistä.:D

Fuckfuck!

Okei, takana on nyt ihan järkyttävä läskeily viikonloppu ja kilojakin on kertynyt. Iltapaino oli 53,9 (vittu...) eli nyt en käytännössä olekaan laihtunut viime talvesta kuin alle kilon.:))) Voi saatana, miten helvetissä tämä nyt näin meni? Yritän elätellä toivoa siitä, että suurin osa tästä painosta on nesteitä, kun olen vetänyt niin paljon sipsiä ja popcornia ja menkatkin alkoivat. Mutta noh, en tiedä. Yritän nyt tehdä ensi viikon aikana kaikkeni, että saan nuo kilot jälleen karisemaan. Huomenna tosin tulee olemaan ongelmia, kun mummi tulee kylään tuputtamaan ruokaa, mutta ehkä sitten tiistaista eteenpäin...

Apua oikeasti, sanokaa että nuo kilot lähtevät nopeasti! Panikoin. :sss

A little break

Minulla tulee kirjoittelemiseen nyt pieni tauko. Vanhempani nimittäin ovat ulkomailla ja kaverini tulee tänne ainakin sunnuntaihin asti, joten en oikein kykene tätä päivittelemään.:> Tulen läskeilemään tänä aikana ihan hirveästi, mutta toivottavasti tulen sitten entistäkin motivoituneepana ja vahvempana takaisin! Olkaa kullat reippaasti, tykkään teistä kaikista. <3

Like a stone I'm falling down

Tämä päivä ei ole sujunut minkään asian osalta kovin hyvin. Aamulla nukuin vahingossa 45 minuuttia myöhempään kuin oli tarkoitus ja tuli sitten ihan kamala kiire bussiin. Vedin aamupalaksi Arnoldsin donitsin, jonka olin eilen yrittänyt taktisesti jättää syötäväksi jollekin muulle, mutta eipä sitä kukaan ollut ottanut. Kun olin kiireisen aamun jälkeen päässyt bussiin asti, kaveri oli siellä tuskissaan mahakivun takia ja päätettiinkin sitten jättää menemättä kouluun. Se oli kieltämättä ihan hyvä päätös, mutten siltikään ole jostain syystä tällä hetkellä kovin hyväntuulinen. Otin kolmen tunnin päiväunet, mutta nekin päättyivät ihan hirmu ikävästi, kun näin todella pahaa unta ja heräsin siihen, kun kyyneleet valuivat noroina pitkin kasvojani. En ole tainnut herätä itkien kuin kerran aiemmin elämäni aikana, joten olin tuosta tilanteesta jotenkin todella hämmentynyt. En saanut sitä itkua jostain syystä loppumaan, vaikka olinkin hereillä ja todennut sen koko jutun olleen unta, joten itkin sängyssäni sitten ehkä seuraavan vartin. Olo oli todella sekava ja aloin jo luulla, että sillä unella olikin joku todenperä. Lopulta kuitenkin sain revittyä itseni sängystä ylös ja totesin, että se oli unta alusta loppuun eikä liittynyt millään tapaa oikeaan elämääni.

Aamupalan jälkeen olen syönyt ainoastaan raakoja nuudeleita (joo, ei kovin loistava idea...kaloreita) ja ajattelin yrittää tsempata loppupäivän mahdollisimman hyvin. Pakko minun on jotain tänään vielä syödä, mutta yritän jättää sen minimiin, sillä paino huitelee taas ihan liian korkealla. Aamupainoa en ehtinyt tarkistaa kiireessäni, mutta punnitsin itseni äsken ja painoni oli 52,5 kg. Ärsyttää ihan kamalasti, kun se ei lähde ikinä laskuun! Eilisen syömiset eivät menneet kovin hyvin, mutteivat oikeastaan kovin huonostikaan. Kävin eilen myös lenkillä, mutta siltikin paino oli noussut. No, ehkä se on huomenna hieman vähemmän.

Nyt taidan lähteä katsomaan Täydellisiä naisia, sillä oloni on jostain syystä vieläkin vähän sekava enkä tiedä mitä tekisin. Illalla yritän ainakin käydä lenkillä, mutta muuten taidan tänään vaan hengailla kotona. Väsyttää ja vituttaa.

Magical moments

Olen ollut tänään jotenkin todella hyvällä tuulella, vaikka loma loppuukin ja huomenna pitää palata takaisin kouluun. Olen katsonut lähes koko päivän Täydellisiä naisia ja todennut olevani aivan koukussa tuohon sarjaan (muut ovat todenneet sen muutama vuosi sitten, minä vasta nyt :D). Ihana laiskottelu päivä viimeiseksi lomapäiväksi!

Käytin koiran ulkona illalla ja näin matkan aikana kolme tähdenlentoa. Olen nähnyt tähdenlennon ainoastaan kerran aiemmin elämäni aikana ja nyt niitä sitten sattui silmiin kolme kappaletta, mikä oli mielestäni ihan uskomatonta. Olen harvoin romanttinen, mutta kun seisoin pilkkopimeällä tiellä pellon vierellä ja katselin kirkasta tähtitaivasta, täytyi myöntää että tuo heti oli oikeasti ihan täydellinen. Siinä heräsi kyllä kieltämättä jälleen kamala seurusteluhalu ja läheisyydenkaipuu - olisi ollut niin ihanaa olla siinä jonkun kanssa (tosin tilanne olisi siinä vaiheessa mennyt jo ihan ylikliseiseksi :D). Olen lähiaikoina muutenkin huomannut kaipaavani seurustelukumppania, mutta valitettavasti en tiedä tällä hetkellä yhtään ihmistä, jonka kanssa voisin edes kuvitella olevani yhdessä. No, ehkä se joskus tulee. Tuntuu vain, että olen odottanut ikuisuuden eikä kohdalle satu ikinä ketään.

Päätin tänään osallistua NaNoWriMoon (=National Novel Writing Month). Tarkoituksena siis kirjoittaa kuukauden ajan (aina marraskuu) jotain ja saada kasaan yhteensä 50000 sanaa. Se tekee noin 2000 sanaa/päivä, eli melko paljon. Olen ihan varma, etten tule pääsemään läheskään tuohon tavoitteeseen, mutta otan tämän nyt ihan kokeilumielessä. :D En edes aikonut osallistua, mutta eräs ihminen sai minut ylipuhuttua ja päätin sitten olla mukana kokeilemassa. Ideani on kyllä ihan lähtökuopissa, mutta onhan tässä perjantai-lauantai yöhön asti aikaa kehitellä!

En jaksa nyt uhrata ajatustakaan tämän päivän syömisille, sillä olen oikeasti nyt niin hyvällä tuulella. Kerron niistä sitten vaikka huomenna. :)

Sleepless nights

Mulla ei kyllä ole mennyt lähipäivinä yhtään hyvin! Olen herkutellut ihan liikaa, ja eniten ärsyttää ehkä se, ettei mulla ole ollut oikeaa "herkuttelutarvetta" kuin kerran. Tai siis, ei ole edes tehnyt mieli syödä mitään ja silti olen vain lapannut jotain hirveän kaloripitoista suuhuni.

Tiistaina ostin itse sipsipussin ja dippiä, koska oli tehnyt niin hirvittävän kauan mieli syödä jotain sellaista. Söin sitten sen koko pussin (aivan!) ihan innoissani, kun olin odottanut sitä niin kauan ja vihdoin sain sen käsiini. :D Tiistain syöpöttely ei siis oikeastaan edes ärsyttänyt, mutta keskiviikko... Olin pyytänyt kaverini kylään ja meillä oli tarkoituksena pitää Täydelliset naiset - maraton (eli katsoa jaksoja putkeen). Kaveri sitten tuli, mutta toi mukanaan pussillisen sipsiä ja suklaata! Silloin tuli sitten syötyä jälleen sipsiä ja lisäksi paistettiin patonkia. Torstaina sitten söin vaikka ja mitä, kun porukat olivat käyneet kaupassa ja tuoneet ihan liikaa kaikenlaista syötävää - turhauttavaa. Perjantai oli syömisten osalta melko normaali, mutta tänään söinkin sitten karkkia, ääh! Aamupaino oli tänään muutenkin jälleen noussut (no ei kyllä ihmekään) ja vaaka näytti tasan 52 kg. Toivon, että osa noista olisi edes nestettä, mutta eihän sitä koskaan tiedä...


Kävin ostamassa isän kanssa tänään kameralaukun ja jalustan. Olen odottanut tuon jalustan saamista vaikka kuinka kauan, ja olin kyllä ihan innoissani, kun sen nyt viimein sain! Alunperin oli tarkoituksena ostaa ainoastaan tuo laukku, mutta isä sitten sanoi että tuo jalusta olisi sama ostaa nyt samalla kerralla. Kuvailin tänään myös sellaista pientä kärpästä (kuva yllä, eikö olekin ällöttävä?) ihan harjoituksen vuoksi ja olen kyllä ihan tyytyväinen tuohon tulokseen. Olisin tosin halunnut sen kärpäsen olevan isompi, jotta lisin saanut kuvaan enemmän yksityiskohtia, mutta ei nyt voi mitään.

Lisäsin tänään tähän blogiin tuon "Lukijat"-osion. :) Eli voitte lisätä itselle lukijoiksi, jos vain haluatte. Tuo entinen äänestys oli myös loppunut ja tässä tulokset:

Kuinka useaa laihdutukseen liittyvää blogia seuraat?
6% vastasi: En yhtään
15% vastasi: 1-2
9% vastasi 3-5
27% vastasi: 6-10
42% vastasi: Yli 10

Vastaajia oli 33 kappaletta.

Laitoin tuonne nyt uuden kyselyn, joka koskee tällä kerralla ikiänne. Nyt lähden kuitenkin pesemään meikit ja hampaat, joten heipsan!

Me, myself and I

(Anteeksi, että tämän kanssa kesti! Kaveri oli yötä ja muutenkin piti kiirettä, joten en oikein löytänyt aikaa kirjoittamiseen.)

Noniin, yritän nyt väkertää tähän itsestäni jonkinlaisen esittelyn, jotta lukijat saavat vähän paremmin selville, millainen ihminen näiden tekstejen takana piilee! :)

Ensiksi olisi varmaan aiheellista todeta, että olen yksinkertaisesti surkea kertomaan itsestäni ja olen oikeasti kateellinen niille ihmisille, jotka osaavat kertoa itsestään sujuvasti.:D Tästä esittelystä tekee jotenkin vielä vaikeamman se, etten halua paljastaa itsestäni liikaa. En nimittäin halua tulla tunnistetuksi, joten tämän takia jätän esimerkiksi nimeni sanomatta. Olen kuitenkin naispuolinen henkilö, ikää on mittarissa tällä hetkellä 17 vuotta ja asun Oulun seudulla. Opiskelen lukiossa tällä hetkellä toista vuotta, mutta koulu ei ole jaksanut kiinnostaa ollenkaan suunnilleen vuoteen. Harmillista sinänsä, sillä yläaste aikoina haaveilin vielä kovasti lääkärin ammatista, mutta se haave taitaa olla aika kasaan kuihtunut, sillä en ole käynyt lukioaikanani pitkää fysiikkaa enkä kemiaa. Nyt tuo haave on kuitenkin jälleen alkanut nousta pintaan ja olen ihan tosissani harkinnut välivuoden pitämistä lukion jälkeen, sillä voisin sen aikana käydä nuo uupuvat kurssit iltalukiossa. Saa nyt kuitenkin nähdä, millainen oloni on tämän asian suhteen sitten reilun vuoden kuluttua.

Luonnettani on ihan hirvittävän vaikeaa kuvailla - välillä tuntuu, etten tiedä itsekään, millainen olen. Yleensä olen todella iloinen ja pirteä, ja se näkyykin ulospäin varmasti melko selkeästi. Nauran todella paljon ja olen huomannut, että se jopa joskus ärsyttää ympärilläni olevia ihmisiä. Syytä tuohon en oikeastaan osaa sanoa, mutta kerran eräs ihminen perusteli tympääntynyttä ilmettään sillä, että hän oli vain kateellinen, kun minulla ja kaverillani sattui olemaan niin hauskaa.
Osaan kuitenkin olla välillä jollain tapaa ilkeä - en välttämättä tarkoituksella, mutta saatan sanoa mielipiteeni melko suoraan, mikä saattaa aiheuttaa joissain henkilöissä hieman kauhistusta. En kuitenkaan ole niitä rääväsuisimpia ihmisiä, joten ei sentään ole mitään syytä pelätä - yleensä pyrin olemaan mahdollismman ystävällinen.
En suutu helpolla, vaan osaan ottaa negatiiviset asiat vastaan huumorintajulla ja antaa niiden tarvittaessa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Inhoan riitelyä, sillä se aiheuttaa minussa jonkinlaisen ahdistuskohtauksen ja yritän välttää oikeita riitatilanteita oikeastaan viimeiseen asti.

Tällä hetkellä en harrasta mitään "kunnollista", mutta lenkkeilen säännöllisen epäsäännöllisesti, valokuvaan ja kirjoitan niin novelleja kuin muitakin tarinoita. Kirjoittaminen on jäänyt lähiaikoina valitettavan vähälle, mutta pitäisi yrittää taas tsempata sen suhteen. Toimin myös moderaattorina yhdellä melko suurella foorumilla, joten roikun melko paljon netissä ja koneella yleensäkin. Vapaa-ajalla on ihan kivaa nähdä kavereita, mutta sanoisin pitäväni yksinolosta jopa enemmän. Tai no, en oikeastaan tiedä! Minulla on kausia, jolloin haluan nähdä mahdollisimman useaa ihmistä ja sitten vastaavasti kausia, jolloin haluan olla ainoastaan yksin kotona.

Ulkonäöstänikin voisin varmasti paljastaa jotain, sillä tuskin kukaan minua pienestä kuvauksesta tunnistaa. Minulla on tällä hetkellä vaaleat, melko pitkät hiukset ja tykkään tupeerata niitä tyvestä sen verran, että ne näyttävät tuuheilta. Joidenkin mielestä meikkaan paljon, joidenkin mielestä ihan normaalisti ja omasta mielestäni siltä väliltä. Meikkimääräni näyttää ehkä runsaalta luomivärien takia, mutta ne korostavat silmiäni enkä näytä mielestäni lainkaan ylimeikatulta. Ihmiset sanovat minua usein kauniiksi, mutten ole lainkaan samaa mieltä. Yleensä näytän omasta mielestäni ihan kamalalta, mutta joskus sattuu kohdalle myös hyvä päivä, jolloin olen ulkonäkööni ihan tyytyväinen. Joskus olen kuullut myös sanan "pissis" liitettävän kohdalleni, ja tuo on yksi niistä asioista, jotka saavat minut sisimmissäni kuohahtamaan. En voi sietää tuota sanaa, sillä en sanoisi itseäni missään nimessä pissikseksi: en pukeudu sillä tavalla, en käyttäydy sillä tavalla enkä tee mitään muutakaan sillä tavalla. Jos minun täytyy miettiä, miksi joskus olen tuon sanan kuitenkin kuullut, syyttäisin meikkaustyyliäni. Sekään ei ole mielestäni lainkaan pissismäinen, mutta ilmeisesti joidenkin toisten mielestä on. Onneksi en ole ikinä kuullut tuota sanaa keneltäkään, kuka minut tuntee, vaan ainoastaan joiltain tuntemattomilta randomeilta.
Vartalo sitten... Kuten varmaan tiedätte, en ole vartalooni lainkaan tyytyväinen. Olen lyhyt ja lihava. Pituutta on kertynyt huimat 157 cm (vaikka olisin vaikka voinut vannoa olevani 159 cm ennen kuin terveydenhoitaja minut mittasi...) ja paino on heitellyt 48-54 kg välillä. Tänä aamuna se oli 51,9 kg ja tavoitteeni pyörii siellä 43-45 kg paikkeilla. Kunhan nyt vain ensin pääsisin edes sinne neljänkymmenen puolelle... Reiteni ovat leveät ja niissä on havaittavissa selluliittia, lantioni on leveä ja inhoan myös käsivarsiani. Hmm, hienoa.

Olikohan siinä kaikki? En tiedä, mutta otan mielelläni vastaan kysymyksiä! :) Eli jos jotain jäi kertomatta, niin pistäkää vain kommenttia, niin käyn sitten vaikka lisäilemässä vastauksia tämän tekstin loppuun.

Stuck in the middle

Tappelin viime yönä kaksi tuntia tämän blogin kanssa ja olin aivan valmis heittämään kannettavani päin seinää, kun mikään ei meinannut sujua! :D Kirjoitin ehkä pisimmän merkinnän ikinä, jossa selostin vaikka ja mitä, mutta sitten tämä ei millään suostunut julkaisemaan sitä sellaisena kuin olisin halunnut. Blogger napsi tekstistä pitkiä pätkiä pois, vaihteli fonttikokoa ja väriä miten sattuu eikä antanut muokata merkintää. Yritin sitten puolentoista tunnin ajan saada sen merkinnän julkaistua oikean näköisenä, mutta ei se vain toiminut ja lopulta luovutin ja painuin nukkumaan. :D

Olin vielä eilen illalla melko pettynyt tuon edellisen kyselymerkinnän tuottamiin tuloksiin, sillä vastauksia oli tullut silloin ainoastaan yksi kappale. Nyt näyttää jo huomattavasti paremmalle, mutta otan vastauksia vastaan mielelläni lisääkin! :> Kommentit olivat positiivisia ja sain niistä jonkilaista energiaa jatkaa tämän parissa, ihan VALTAVA kiitos kaikille kommentoijille! :) Tykkään teistä ihan kamalasti *haliruttaus*.

Vietin oikeastaan koko eilisen päivän vanhempieni kanssa kaupungilla. Alunperin minulla ei ollut edes tarkoituksena lähteä mukaan, mutta päätin sitten kuitenkin mennä. Ensimmäiset tunnit vietettiin silmälasikaupoissa, sillä äiti tarvitsee uudet silmälasit ja uusia kehyksiä piti sitten tietenkin metsästää jokaisesta mahdollisesta silmälasiliikkeestä... Se oli melko uuvuttavaa, mutta viihdytin itseäni kokeilemalla päähäni mitä typerämmän näköisiä kehyksiä ja naureskelin siellä sitten itsekseni. :D Silmälasikauppakierroksen jälkeen isä lähti hoitamaan omia asioitaan ja minä ja äiti lädettiin Stockmannille. Ensiksi etsittiin äitille takki ja sen jälkeen siirryttiin meikkiosastolle, koska tarvitsin uuden meikkivoiteen ja halusin ostaa vaihteeksi jonkun parempi laatuisen siinä toivossa, että ne ovat pidempikestoisia. Pyysin sitten myyjää auttamaan sopivan meikkivoiteen valinnassa ja ainakin tämän päiväisen kokeilun perusteella tuo vaikutti ihan kelvolliselta. Ostin myös uuden eyelinerin, ja äiti osti sitten samalla myös itselleen ripsivärin. Saatiin nuo kaikki asiat sellaiseen ihanaan Valentinon pussiin, ja myyjä laittoi sinne sitten kaikenlaisia näytteitä. Seuraavaksi alettiin koluta läpi kenkäkauppoja, sillä tarvitsen epätoivoisesti jotkin syys/talvikengät. Lopulta sitten löysin Biancosta sellaiset ihanat valkoiset saappaat (kuva vierellä!). Viimeisenä sitten mentiin vielä syömään ravintolaan ja söin siellä sellaista täytettyä leipää (joka sisälsi mm. kanaa, salaattia ja tomaattia). Se oli ihan hyvää, mutta leipään oli laitettu jotain pahaa kastiketta, joka sitten teki tuosta leivästä vähän ällöttävän.

Ravintolasta mentiin vielä käymään mummollani, ja söin siellä sitten palan pannukakkua. Mitään muuta en oikeastaan eilen syönyt, mutta jostain syystä paino oli jälleen noussut tälle päivälle! Aamupaino oli 51,5 ja olen melko vittuuntunut siitä, että se ainoastaan nousee, vaikken mitään hirvittäviä määriä ole syönytkään. Tänään tosin menikin vähän höpöksi, kun vedin ainakin puoli pussillista sipsiä ja paljon karkkia... Ja nuudeleita. Mutta en vain mahtanut oikeasti itselleni mitään! Huomenna aamupaino varmaan taas suunnilleen 52 kg, mutta tuntuu vain nyt niin epätoivoiselta kun se ei muutenkaan ole laskusuunnassa. En tajua miten olen voinut lihoa siitä 48 kg:sta niin nopeasti, ottaa ihan kamalasti päähän.:/

Tajusin tänään, että olen viimein päässyt yli siitä "häpeän liikkua vanhempieni kanssa"-vaiheesta. Luulen, että se on kaikille tuttu vaihe jossain vaiheessa nuoruutta, mutta eilen olin aivan täysin sinut sen asian kanssa, että liikuin ihmisten ilmoilla isäni ja äitini kanssa. Alussa ehkä tunsin oloni hieman epävarmaksi ja pelkäsin, että vastaan tulee tuttuja, mutta pääsin tuosta tunteesta melko nopeasti yli. Muutama tuttu tuli vastaan ja parin ilmeessä havaitsin ehkä pientä ivaa, mutta en jaksanut välittää. Tuli jotenkin hyvä olo tuosta omasta suhtautumisestani ja siitä, että tajusin kasvaneeni edes jonkun asian suhteen.:D Eräs ihminen sanoi kommentissaan, että haluaisi kuulla minusta lisää. Voisin joko tänään tai huomenna kirjoittaa tänne itsestäni vähän pidemmän esittelyn, jotta saatte tietää minusta vähän enemmän. Olen tosin melko huono kertomaan itsestäni, mutta ehkä saan aikaiseksi jonkinlaisen esittelyn!

Tänään en ole kyllä tehnyt yhtään mitään! Olen viettänyt oikeastaan koko päivän vain katsoen Big Brother 24/7:aa, kun siellä on nyt se asukasvaihto meneillään. En ole jaksanut edes yöpaitaa vaihtaa pois päältäni, enkä saanut itseäni lenkillekään. Lenkin tilalta olen syönyt niitä jo mainitsemiani sipsejä ja karkkeja, ihanaa... :D

Noniin, nyt taidan lopetella tämän höpöttelyn. Kiitos vielä noista kommenteista, joita viime merkintään tuli, arvostan niitä ihan hirveästi!

Give me some answers

Okei, tämän merkinnän tarkoituksena on siis selvittää teidän rehelliset mielipiteenne koskien blogiani. Tarkoituksenani ei ole missään nimessä kerjätä kehuja tai kommentteja, vaan ainoastaan saada kunnollista palautetta blogini laadusta ja siitä, missä voisin parantaa. Voitte vastata joko anonyymina tai sitten ihan normaaliin tapaan, mutta olisin erittäin iloinen, jos viitsisitte edes vastata. :> Elikkäs, toivon todella että jokainen yrittäisi vastata edes johonkin - se auttaisi minua paljon. Tämä koko juttu siis sen takia, että tunnen kamalaa epävarmuutta koko blogia kohtaan ja haluan nyt selvittää onko se aiheellista vai ei ja missä olisi parannettavaa.

1.Mitä mieltä olet blogistani yleisesti?
2. Mitä mieltä olet merkintöjen pituudesta?
3. Mitä haluaisit merkintöihin lisää? (Tarkempia selostuksia syömisistäni, liikkumisistani? Enemmän tietoa päivän tekemisistä? Enemmän tietoa ihmissuhteista?)
4. Mielipiteesi blogin ulkoasusta?
5. Mitä blogissani pitäisi yleisesti parantaa?
6. Mihin olet ollut erityisen tyytyväinen?
7. Mihin olet ollut erityisen tyytymätön?
8. Kuinka usein seuraat blogiani?
9. Mielipiteesi minusta ja kirjoitustyylistäni?
10. Lopputerveisesi minulle? :)

Siinä siis kymmenen kysymystä. Ette osaa kuvitellakaan, kuinka onnellinen olisin, jos saisin vastauksia! Kaikkiin ei tarvitse vastata, jos ette jaksa/osaa, mutta edes joihinkin, kiltit?<3

Better feelings, please

Outoa kirjoitella tällä tavalla aamulla (okei, kaiken järjen mukaan nyt on jo päivä, mutta kun heräsin ihan äsken), kun yleensä teen kaikki merkinnät keskellä yötä! :D Viime merkinnässäni selitin noista karjalanpiirakoista ja kuten arvata saattaa, paino oli eilen aamulla valitettavan suurissa lukemissa: 51.6 kg. Onneksi eilinen meni sitten ihan hyvin, sillä söin koko päivän aikana ainoastaan pienen annoksen perunamuusia ja jauhelihapihvin sekä yhden suklaapatukan. Kyllähän noista kaikista kaloreita tuli varmaan kohtuu paljon, mutta en sitten syönyt mitään muuta, joten ei tuo eilinen nyt ihan katastrofi voinut olla. Tänään aamupaino oli sitten 51.3 kg, eli saman verran kuin toissa-aamuna. Tuntuu, ettei se ikinä mene alle viidenyhden, mutta ehkä sekin päivä koittaa taas joskus. Odotan tätä iltaa kauhulla, kun telkkarista tulee niin Idols kuin BB Talkshowkin - niiden aikana olisi hirmu mukavaa syödä vaikka sipsiä...

Eilen illalla olin kaverini kanssa, ja oli kyllä ihan kivaa. Istuskeltiin oikeastaan koko aika juttelemassa, mutta minusta on ihan kivaa välillä käydä vähän syvällisempiäkin keskusteluita. Tuossa samalla tuli myös vähän lenkkeiltyä, joten ei jäänyt eilisen liikunnatkaan ihan nollaan. Tänään voisin yrittää käydä tunnin lenkillä, mutta saa nyt nähdä miten käy.

Tiedättekö, mulle on tullut kamala ahdistus tämän blogin kanssa. Tunnen koko ajan olevani huonompi kirjoittamaan kuin muut, tylsempi ihminen ja kaikkea muutakin. Epäonnistuja. Laitan tänne varmaan tämän päivän aikana sellaisen merkinnän, jossa on kysymyksiä koskien blogiani ja te saatte sitten vastata niihin. Toivon todella, että viitsitte vastata sillä tällä hetkellä olen melko lähellä lopettaa tämän blogin kirjoittamisen huonommuuden tuskissani kokonaan.

Nyt taidan tästä lähteä laskemaan matikkaa (mitä, syyslomalla?!), sillä joudun tenttimään tuon yhden kurssin sen amis-vaihtojakson takia. N. 200 tehtävää pitäisi tehdä, joten pakko yrittää jotain väkertää tässä loman aikanakin. Matikkaa on kuitenkin mielestäni joskus ihan kivaa laskea - riippuu pitkälti siitä, osaanko vai en.:D

Anything can happen

Aamupaino oli 51.3 kg eli eilisestä oli vähentynyt huikeat sata grammaa. :D Tänään olen ollut koko päivän sukulaisten luona ja olen nyt aivan poikki. Silmät meinaavat painua kiinni itsestään, niska ja hartiat ovat ihan jumissa ja olo on muutenkin ihan puolikuollut. Lähdettiin aamulla ajamaan ensiksi mummolaan ja siellä piti tietenkin syödä ihan kamalasti - tiedätte varmaan, millaisia mummot ovat... Siellä lueskelin väsyneenä edellisten kuukausien Hymy-lehtiä ja söin karkkia, kun niitä sattui olemaan iso kulhollinen siinä olohuoneen pöydällä. Asiaa ei tietenkään auttanut yhtään se, että vanhempani + mummo ja pappa lähtivät yhdessä vaiheessa käymään serkkuni rakennustyömaalla sanoen "syö vaikka kaikki karkit" - niinhän minä melkein sitten teinkin. :D

Mummolan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa ja suunnattiin äidin tädin luo. Siellä piti sitten tietenkin vieraanvaraisuuttamme syödä vielä hieman lisää ja olo oli sen jälkeen kyllä kuin jollain hemmetin pullalla. Siellä tuijottelin telkkaria ja käväisin pihalla vähän valokuvaamassa, mutta sitten sade yllättikin ja jouduin painumaan takaisin sisälle. Kotiin lähdettiin joskus ilta kuuden aikaan ja automatkassa vierähti vähän reilu tunti. Isi kävi matkalla vielä kaupassa, mutta olin kerrankin reipas ja sanoin etten tahdo sieltä mitään. Illalla sitten kuitenkin iski kamala syöpöttelyvimma ja paistoin coctail-karjalanpiirakoita ja tein munavoita... Niitä tulikin sitten syötyä kai seitsemän kappaletta, eh.

Tämä päivä ei siis mennyt ihan putkeen.:D Aamupaino on huomenna varmasti melko paljon, sillä söin nuo karjalanpiirakat vasta puoli yhdentoista aikoihin... Vähän harmittaa, mutta ehkäpä tästäkin selvitään! Pitää nyt vain yrittää olla huomenna reipas.

Can't understand

Nyt tarvitsisin jonkun, joka ymmärtää jotain blogilista.fi:stä. Blogini on ollut siellä listalla alusta alkaen, ja lähiaikoina minua on ärsyttänyt siinä kovasti se, että blogilista näyttää blogini esittelyssä tämän vanhan ulkoasun. Päätin sitten tänään poistaa blogin listalta ja lisätä sen uudelleen, jotta ulkoasu päivittyisi ja saisin tämän uuden näkyville myös sinne (:D okei, olen pikkutarkka, mutta se vanha ulkoasu oli niin ruma etten siedä sitä). Elikkäs, lisäsin blogini sitten listaan uudelleen, mutta arvatkaapas mitä! Siellä näkyy yhä se vanha ulkoasu! :o Miten se on mahdollista? Osaako joku auttaa ja kertoa, miten sen kuvan saisi päivittymään?

Tässä vielä linkki, jotta ymmärrätte, mistä on kyse: Click.

Finally I found the right road

Olen pitänyt kirjoittamisesta melko pitkän tauon, mutta yritän nyt taas tsempata, kun syysloma alkoi ja muutenkin kuuluu ihan hyvää.:> On paljon kivempaa kirjoitella mukavista asioista, joten luulen että näitä merkintöjä alkaa tulla jälleen päivittäin. Viime viikko meni ihan päin prinkkalaa, mutten halua puhua siitä enää, sillä se on jo jäänyt taakse ja olen löytänyt uuden suunnan. Tämän viikon ajan olen siis ollut kunnolla ja laihtunut varmaan jo yli kilon - ihanaa! Paino oli tänä aamuna 51.4, joten ei pitäisi mennä paria päivää kauempaa, että saan sen alkamaan viidelläkympillä. Eilen herkuttelin loman alkamisen kunniaksi, mutta paino oli silti laskenut, joten tuo ei haittaa yhtään. Ehkä eniten minua ilostuttaa tällä hetkellä se, ettei minulla ole lähipäivinä edes tehnyt mieli olla koko ajan syömässä. En tiedä, mistä se johtuu, mutta luulen liikunnalla olevan ehkä jonkin tasoinen merkitys. Olen nimittäin käynyt viime ja tämän viikon aikana yhteensä kai kuusi kertaa lenkillä ja se on melko hyvin verrattuna siihen, että aiemmin kävin tuskin koskaan. En tosin ole juossut lenkeilläni, vaan kävellyt reippaasti, mutta muistaakseni kävely polttaa enemmän rasvaa kuin juokseminen - en tosin ole ihan varma, onko tuo tieto nyt niin luotetteva. Joka tapauksessa, juokseminen ei vain ole minun juttuni, sillä kuntoni on laskenut ja muutenkin juokseminen alkaa usein sattua polviini. :<>

Tässä olisi vielä tiivistelmä tuosta äänestyksestä, joka sivuillani viimeksi oli:
Paljonko haluaisit laihtua?
11% vastasi: 1-2 kg
11% vastasi: 3-5 kg
30% vastasi: 6-10 kg
30% vastasi: 11-20 kg
11% vastasi: yli 20 kg
3% vastasi: En halua laihtua

Vastaajia oli 26 kappaletta ja eniten "kannatusta" saivat siis vaihtoehdot "6-10 kg" ja "11-20 kg". Keskiarvona olisi siis ehkä joku reilu 10 kg. Kommentoikaa ihmeessä kyselyn tuloksia, jos haluatte! Oliko tulos mielestänne yllättävä vai kenties päinvastoin? Olisi muutenkin kivaa kuulla kaikkien kuulumisia, sillä en ole kenenkään blogejakaan nyt lueskellut ainakaan viikkoon! Kertokaa siis kuulumisia ja kaikkea mukavaa, olisi kivaa saada tauon jälkeen kommenttia! :>

Angst.

Mulla ei mene hyvin. :/ Ei todellakaan. Paino käväisi viime viikolla alimmillaan ehkä 51,3 kg (joka sekin on ihan ihan liikaa), mutta nyt se on taas n. 52,6! Tänään sitten iloisesti vedin levyllisen suklaata ja kolme pullaa.:))))) Huomenna pitsalle, ah.

Olen NIIN HELVETIN vittuuntunut siitä, että annoin itseni oikeasti lihoa NELJÄ (!!!) kiloa ELOKUUSTA! Mikä helvetti mua vaivaa?

Tänään en syö enää mitään. Huomenna voisin skipata aamupalan, syödä koulussa kevyesti ja sitten mennä sinne pitsalle, jonka jälkeen voisin olla loppu illan syömättä tai syödä ainoastaan kevyen iltapalan. Siitä eteenpäin olen sitten täydellisen kunnolla. Eilisen kalorit olivat ihan okei (n.500), mutta tänään sitten menikin kirjaimellisesti vituilleen.:D Lenkillä voisin kyllä käydä tänään, että tämä paska omatunto helpottaisi edes vähän.

Nyt aloin itkeä. Oikeasti, neljä kiloa! Miksi???

...Anteeksi tämä kamala angsti-merkintä ja kuvattomuus, mutta oli pakko purkaa...

We keep on waiting

Tänään siis otin itseäni viimein niskasta kiinni ja ensimmäisen päivän jälkeen on ainakin ihan hyvä olo. Aamupaino oli tasan 52 kg, ja siitä olisi nyt sitten tarkoitus lähteä alaspäin ja päästä sinne jonnekin 45 kg paikkeille. Ajattelin nyt ottaa tavoitteekseni painaa lokakuun loppuessa alle 49 kg ja toivon sen nyt todella olevan tarpeeksi realistinen tavoite.

Heräsin vasta 11.30, joten päätin skipata aamupalan kokonaan. Yhden aikaan tein itselleni valmiskeittoa, ja annoksessani oli kaloreita ainoastaan n.50. Keitto oli mielestäni todella hyvää ja hirmu vähäkalorista, joten taidan alkaa syödä tuota jatkossakin, vaikken mikään keittojen ystävä yleensä olekaan. Puoli neljän aikaan nappasin isän kulhosta muutaman pähkinän ja olin todella onnellinen, että osasin hillitä itseni ja jättää sen määrän siihen muutamaan. Viiden aikaan tein itselleni kaksi kasvistortillaa ja niistä kaloreita kertyi varmaan n.300-400. Se tortillalätty ei ehkä ole mikään maailman paras vaihtoehto, mutta toisaalta olin syönyt tuohon mennessä niin vähän, ettei minua oikeastaan haitannut tuo muutaman sadan kalorin lisä. Iltaan asti sujui siis melkoisen hyvin, mutta BB:n aikana menikin sitten vähän iltasyöpöttelyksi. Söin kolme paahtoleipää ja vanukkaan, joten niistä tuli sitten vielä kaloreita jonkun verran. Luulisin kuitenkin päivän saldon olevan alle 800kcal, joten kai siihen voi olla ihan tyytyväinen. Enpä ainakaan saa niitä kamalia mahakipuja, joita joskus tulee, kun vähentää yhtäkkiä syömisensä ihan minimiin.

Olen tällä hetkellä ihan hyvällä tuulella. Ensimmäinen päivä sujui kohtuu helposti siihen nähden, että olin koko päivän kotona, luin kokeeseen ja katsoin paljon televisiota. Ei ollut mitään hirvittävää syömishimoa tuota iltaa lukuun ottamatta ja sekin jäi kuitenkin vielä ihan sallittaviin rajoihin ajatellen koko viime viikon iltoja. Motivaatio tuntuu olevan pitkästä aikaa kohdallaan ja toivon todella, että tämä lähtee tästä vihdoin ja viimein sujumaan.

Huomenna on yhteiskuntaopin koe, enkä kyllä osaa yhtään mitään. Onneksi se on viimeinen koe! Tiistai ja keskiviikko ovat minulla vapaapäiviä ja torstaina sitten menen ensimmäistä kertaa sinne amikseen. Ensi viikko tulee siis olemaan aivan ihanan rento, tuntuu kieltämättä melkein lomalta. Huominen aamuherätys ottaa kyllä vähän päähän, mutta toisaalta on todella lohduttavaa mennä kouluun tekemään ainoastaan koe.

Ainiin, laitoin tänään ensimmäistä kertaa merkintääni myös kuvan (heh, aivan kuin ette olisi huomanneet :D)! Näyttää kyllä kieltämättä jotenkin kivemmalta, kun tekstin seassa on kuvakin, joten taidan tosiaan ottaa tästä ihan tavan. Kuvat tulevat todennäköisesti olemaan joko jollain tapaa merkintään liittyviä tai sitten ihan vain joko laihoja tai kauniita ihmisiä motivaatiota kasvattamaan.

Nyt taidan painua nukkumaan, jotta jaksan huomenna herätä siihen kokeeseen.

New layout - again

Onnistuinkin vaihtamaan tämän ulkoasun nyt niin, etten turmellut tuota äänestystä! Yllä olevan kuvan tein itse (tai siis tuon naisen kuvan hain netistä, mutta tein itse taustan) ja olen siihen melko tyytyväinen. Blogin värimaailmakin on mielestäni nyt ihan kiva, toivottavasti tekin pidätte! Kertokaa ihmeessä mielipiteenne tästä, otan niitä mielelläni vastaan. :>

Tulen vielä illemmalla kertomaan kuulumisia!

Things can change

Laitoinpas sitten uuden ulkoasun, mutta tajusin samantien inhoavani tätä. Vaihdan tämän varmaan taas pian, mutta tämä saa nyt kelvata hetken. Tuo kysely valitettavasti nollaantui tämän vaihdoksen myötä, joten olkaa ihania ja äänestäkää uudelleen. <3

Ehkä pidän sittenkin tämän ulkoasun siihen asti, että tuo kyselyn äänestysaika päättyy - en nimittäin halua nollata sitä enää uudelleen.:D

This time it's gonna happen

Miksi tämä on näin vaikeaa? Erehdyin tekemään iltapunnituksen - sehän oli sitten ihan ansiokkaasti yli 52 kg ja olin taas vaihteeksi aivan järkyttynyt, vaikken edes tiedä miksi. Mitä muutakaan voisi odottaa, jos on vetänyt kahtena päivänä pitsaa ja karkkia? :)

Huomenna. Tuo kuulostaa aina niin säälittävältä, että ihan hävettää. Mutta nyt se todella saa olla niin, sillä en enää kestä itseäni. Huominen tulee tekemään tiukkaa, sillä joudun lukemaan yhteiskuntaopin kokeeseen, mutta olen nyt päättänyt selvitä ja sillä siisti. Ostin kaupasta sellaisia Knorr-valmiskeittoja ja syön kyllä huomenna ruoaksi sellaista - niissä on ihan hirmu vähän kaloreita. Ehkä tämä lähtee taas pian sujumaan, aloittaminen vain on aina niin hirveän vaikeaa. Ja on kyllä jatkokin, mutta pakko tästä on nyt vain selvitä.

Koeviikko on onneksi pian ohitse, en nimittäin enää jaksaisi lukea yhtään. Nytkin on mennyt ihan penkin alle kaikki kokeet poissaolojeni takia, muttei oikeastaan jaksa kiinnostaa. Olen kyllä vähän yrittänyt lueskella jokaiseen kokeeseen, mutta niinhän siinä on käynyt etten vielä kertaakaan ole saanut luettua koealuetta kokonaan lävitse. Yhteiskuntaoppia ei kiinnostaisi lukea huomenna yhtään, joten taitaa jäädä sellaiseksi selaamiseksi tuokin "lukeminen". Ensi jaksossa pääsen onneksi amikseen, koska meillä on sellainen vaihtojakso-systeemi, ja käymällä yhden jakson ajan amista saa suoritetuksi viisi lukiokurssia. Lukiolaisille on tehty ihan omat ohjelmat sinne ja valitsin itselleni "Tapa- ja tyylitaito"-vaihtoehdon, johon sisältyy niin kampaaja, kosmetologi kuin palvelualankin juttuja. Koko jakson aikana ei siis ole mitään normaaleja lukio oppiaineita, vaan ainoastaan tuollaisia kivoja juttuja. Sain tietää eilen lukujärjestykseni tuota jaksoa varten ja huomasin, että minulla on vapaata jokaisena perjantaina! Päivät olivat muutenkin todella kivoja, maanantaina koulu alkaa vasta yhdeltä (loppuu tosin vasta kuudelta), tiistaina on vain kaksi tuntia ja sitä rataa. Ihanaa, kun saa tuollaisen levähdystauon lukiosta.

Ostin tänään talvitakin! Tykkäsin siitä tosi paljon, mutta jätin sen lyhennettäväksi, sillä mulle ei sovi niin pitkä takki kuin se oli (polviin asti). Pyysin lyhentämään sen puoleen reiteen asti ja saan sen sitten itselleni ensiviikon aikana, jeij. <3 Ostin myös pipon, sillä en omista sellaista ja sekin on kuitenkin Suomen talvessa ihan hyödyllinen kapistus ainakin pidemmillä ulkoilureissuilla. Haluaisin nyt ihan kamalasti mennä shoppailemaan lisää, sillä olisin löytänyt tänään vaikka kuinka paljon ihania vaatteita. Sitten kyllä ostan varmasti jotain, kun painan jälleen alle 50 kg!

Ja sinä anonyymi, joka kommentoit tuohon viime kirjoitukseeni, kiitos kamalasti kommentista! Oli ihanaa, että sanoit pitäväsi kirjoitustyylistäni: piristi ihan kamalasti, kun kukaan muu ei näköjään ollut jaksanut kommentoida. Ja kyllä, pidän itsestäni huolen, ei hätää. :>

Sometimes it's just too late

En ansaitse mitään. En ansaitse kirjoittaa tänne, en ansaitse saada kommentteja enkä ansaitse kuulua tähän porukkaan. Miksikö? Siksi, että olen koko Blogspotin pahin epäonnistuja tässä koko jutussa - lihon, lihon, lihon. Olen itkenyt vaikka kuinka monena päivänä sitä, etten ansaitse kuulua tähän "yhteisöön", josta löytyy oikeasti ehkä maailman ihanimpia ja tukevimpia (ei lihavia, vaan toisella tavalla) ihmisiä. En ansaitse teidän tukea ja mielenkiintoa kuulumisiani kohtaan, sillä onnistun aina pettämään kaikki - eniten ehkä kuitenkin itseni.
Olen alkanut kirjoittaa uutta merkintää jo neljänä päivänä peräkkäin, mutta olen aina jättänyt sen kesken ja sanonut, etten pysty. En kykene. Olen saanut pari kommenttia, joissa kuulumisiani on kyselty ja kiitos niistä - ilman niitä en kirjoittaisi tätä varmasti vieläkään. Tykkään teistä hirveästi.<3 style="font-style: italic;">

Koskaan ei ole liian myöhäistä, sanotaan. Se on ollut tunnettu neuvo jo vuosisatojen ajan ja saanut alkunsa keskiajan kunnioitetuilta sotapääliköiltä, jotka usuttivat joukkojaan jo pitkän etumatkan päässä olevien ratsujen perään. Sotapääliköiltä sanonta siirtyi aatelispiireihin, joissa etenkin hovien palvelijat ottivat sen omakseen neuvoessaan aatelisia ja kuninkaalisia, jotka silloin tällöin onnistuivat turmelemaan lupaavia sopimuksia liian kärkkäillä mielipiteillään.

Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Sanonta kulki sukupolvilta toisille: se havaittiin paikkaansapitäväksi ja hyödylliseksi, sillä yritettiin välttää syyllisyyden tunnetta ja sitä käytettiin toista lohduttaessa silloin, kun ei keksitty mitään muuta sanottavaa. Se sai ihmiset uskomaan itseensä sinisilmäisesti ja onnistui kohoamaan sellaiseen suosioon, että sitä alettiin pitää yhtenä elämän perusneuvoista, jonka jokaisen vanhemman tulisi kertoa lapselleen.

Olin kuullut kyseisen fraasin lukemattomia kertoja ja todennut sen olevan täyttä paskaa ja huijausta. Eikö silloinkaan ollut liian myöhäistä, kun olit asettanut aseen ohimollesi ja painanut liipaisinta? Eikö silloinkaan ollut liian myöhäistä, kun katsoit kuolleen hautaa ja mietit sanomattomaksi jääneitä asioita? No helvetti vie, todellakin oli.

Nyt oli liian myöhäistä, asiat olivat todellakin jääneet sanomatta. Äiti oli painanut liipaisinta, lennättänyt verensä kirjaimellisesti kellarin seinälle ja hävinnyt. Pystyin todellakin väittämään, että joskus oli liian myöhäistä. ”Niin kauan kuin sinulla on puhetaitosi tallella, ei ole liian myöhäistä sanoa mitään", olin kuullut itseään ja tietämystään täynnä olevan psykologini sanovan. ”Mutta on aika helvetin myöhäistä saada äiti takaisin”, olin vastannut ja saanut psykologini perääntymään tuolillaan huuliaan mutristaen.

Joskus on liian myöhäistä.

Born to fail

Aamupaino oli 50.5 ja olin yllättynyt, ettei se ollut sen enempää - olen sentään syönyt viime päivien ajan kuin pieni porsas. Tänään ajattelin sitten vähän tsempata, mutta tuo yritys kyllä kaatui heti alkuunsa, kun aloitin päivän suklaamuroilla. Koulupäivän aikana ostin sitten karkkia, kotona keitin nuudelit ja illalla söin vielä pussillisen popcornia ja puolikkaan suklaalevyn. Ette ehkä kamalasti ihmettele, jos sanon tuntevani oloni ihan järkyttäväksi läskiksi tällä hetkellä. Huomisesta lähtien pakko taas tsempata, jotta saan tuon painon jälleen laskusuuntaan ja alkamaan edes sillä hemmetin nelosella.

En ehdi nyt oikeastaan kirjoittamaan tämän enempää, mutta ajattelin kuitenkin käydä päivittämässä kuulumiset.:> Huomisiin!

Help

Aamupaino 50,9. Syön tänään karkkia. Vituttaa.

Every looser deserves to die

Keksin sitten mitä loistavimman keinon välttää marjapiirakan ahmimista: söin kokonaisen suklaalevyn. Voin kertoa, ettei sen jälkeen tehnyt enää juurikaan mieli piirakkaa, vaikka äiti sitä yhden palan suuhuni tunkikin. Mutta siis tosiaan, söin kokonaisen suklaalevyn ja nyt oksettaa, oksettaa ja oksettaa. Nyt on sellainen hetki, että toivoisin osaavani oksentaa. Inhoan itseäni. INHOAN.

Miksi päästin koko alkuviikon työn valumaan hukkaan?

Tosin päätin nyt, ettei huomenna olekaan herkuttelupäivää, kuten alunperin ajattelin. Tämä päivä korvasi sen kyllä niin täydellisesti, etten todellakaan voi sallia huomiselle mitään sen kaltaista. Sinne kiinalaiseen on pakko mennä, mutta jos pidän itseni muuten huomenna kurissa, niin tuo ei ehkä ole maailmanloppu. Toivon todella, etten valu tämän päiväisen takia maailman keskipisteeseen ja jää sinne. Olen tällaisten repsahdusten saralla ihan liian heikko henkisesti ja meinaan aina luovuttaa. Olen ihan paska.

Haluan uuden ulkoasun tähän blogiin! Voisin myös alkaa laittaa merkintöjeni mukana joitain kuvia, sillä ne jotenkin elävöittävät blogin ulkoasua - jos vain jaksan... Olen liian laiska.

Vesikyselyyn vastasitte ihan äärimmäisen tasaisesti. En laskenut vastauksille mitään keskiarvoa, mutta silmämääräisesti kaikkien vastausten keskiarvo olisi ehkä sijoittunut tuohon 1-1.5 litraan vettä päivässä. Itse olisin kuulunut tuohon alle puolen litran ryhmään, mutta olen nyt lähipäivinä yrittänyt tsempata ja olen ehkä tällä hetkellä tuolla 0.5-1 litran porukan joukossa. Uutta kyselyä olen yrittänyt miettiä pitkin päivää enkä oikein vieläkään ole tähän päätökseeni tyytyväinen, mutta tuo saa nyt kelvata. Kysymyksenä on siis tällä kertaa "Kuinka monta kertaa viikossa syöt herkkuja?", ja valitsin sen ihan siksi, että sorruin itse tänään syömään ihan liikaa. "Herkku" sanaa on vähän vaikeaa määritellä, mutta jokainen saa vastata oman määrittelynsä mukaan.:> Äänestysaikaa on pari päivää.

BB alkaa pian, joten taidan nyt lopetella. Tsemppiä teille kaikille, toivottavasti teillä menee minua paremmin.<3

Ugly me

Tämä päivä ei ole kyllä sujunut yhtään putkeen.:/ Aamupalaksi söin kaksi leipää, lounaaksi nuudelit ja niiden päälle vielä sellaisen jugurtin, johon laitetaan mukaan suklaalastuja. Nyt kuulin, että äiti aikoo leipoa pian marjapiirakan, joten osaatte varmaan kuvitella, kuinka loppu päivä tulee menemään... Miksi, oi miksi? Ja huomenna menen serkkuni ja mummini (jee...) kanssa kiinalaiseen syömään + olen luvannut itselleni huomiselle herkuttelupäivän, joka jatkuu itseni tuntien koko viikonlopun. Voi vittu.

Aamupaino oli tänään 50,2 eli 400g vähemmän kuin eilen aamulla. Jos tämä päivä olisi sujunut ansiokkaasti, paino olisi alkanut huomenna todennäköisesti nelosella, mutta kuinkas kävikään. Ottaa päähän.

Kirjoittelen illalla todennäköisesti vielä ylivittuuntuneen merkinnän tuon marjapiirakan takia ja voisin yrittää kehitellä myös uuden äänestyksen.

Nothing more than feelings

Olen nyt tainnut jotenkin innostua tästä kirjoittamisesta. :D Minulla on itseasiassa blogi myös Livejournalissa (ei tosin julkinen, vaan Friends only), mutta tämä on nyt jotenkin sivuuttanut sen totaalisesti. Siellä tosin käsittelen elämääni ihan eri kantilta kuin täällä, mutta voisin ehkä yrittää laajentaa tätäkin blogia vähän muihinkin ajatuksiin, kuin ainoastaan niihin jotka koskevat laihduttamista. Tai no, en tiedä - toisaalta olen pyhittänyt sen Livejournal blogin sellaisille.

Aamupaino oli tänään 50,6 eli kolmesataa grammaa vähemmän kuin eilen aamulla. Tämä päivä meni muuten ihan hyvin, mutta sorruin jälleen syömään niitä kanelikorppuja! En tosin usko lihoneeni niistä, sillä muuten olin tämän päivän melko reippaasti, mutta eihän sitä koskaan tiedä.:/ Nyt olisi kyllä vähän nälkä, mutta olen päättänyt olla loppuillan syömättä... Pelottaa vähän, miten selviän, kun tunnen tuon nälän vatsassani jo nyt ja pitäisi valvoa vielä ainakin pari tuntia BB:n takia. Tänään on tuo veden juonti jäänyt vähän turhan vähälle, joten voisin ehkä sitä hörppiä tässä illan mittaan. Toisaalta kyllä ei innosta kamalasti herätä yöllä kamalaan vessahätään, joten en oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.

En mene kouluun vielä huomennakaan, sillä olo on vielä sen verran tukkoinen ja kipeä. Inhoan tätä nuhaa, kun pitää olla niistämässä ihan yhtenään ja yöllä nenä taas on ihan armottoman tukossa eikä saa nukuttua. Olen katsellut tänään Youtubesta kaikenlaisia dokumentteja koskien syömishäiriöitä ja ne ovat olleet melko mielenkiintoisia. Katsoin seuraavat: I'm a boy anorexic, Super skinny me ja Dying to be anorexic. Katsoin myös pätkän jotain kolmatta, mutten enää muista sen nimeä ja se jäi keskenkin. Minulle jäi noista melko outo olo, sillä toisaalta ihannoin noiden ihmisten päättäväisyyttä, mutta toisaalta sitten taas en haluaisi olla sellainen. En oikein tiedä... Haluan olla laiha, mutten kuitenkaan niin laiha, että luut törröttävät joka puolelta kehoa ja ihmiset eivät kestäisi katsoa minua siksi, että olisin niin luiseva. Haluan hyvän ja laihan kropan, mutta kuitenkin sellaisen, joka näyttää hyvältä myös muiden silmissä. Noissa dokumenteissa ei kyllä sellaisia hirvittävän luisevia vartaloita näytetty kuin ohimennen, mutta katsoin myös pätkän yhdestä Dr.Phil jaksosta, joka oli mielestäni jo ihan liian järkyttävä ja sellaista en tahtoisi missään nimessä.

Olen taas alkanut pelätä säästöliekkiä (haha, sitä ei kyllä näillä minun läskeilyilläni pitäisi pelätä :D) ja lihasten katoamista. Pelkään, että rasvaprosenttini on jokin ihan järkyttävän korkea ja ettei se vähene, vaikka paino laskisikin. Toivottavasti pelkään turhaan... Pelkäättekö te muut ikinä näitä asioita? :/