Aamupaino tasan 50 kg, ihanaa. Kaiken järjen mukaan olen taas pian siellä nelosen puolella - tuntuu, että olen odottanut sitä ihan hirveän kauan! Eilisen syömiset olivat kyllä ihan mitä sattuu (mm. karkkia ja suklaata), mutta silti paino oli tippunut 300g.:)
Eilen tuli Cosmopolitan ja siellä oli juttu drunkoreksiasta, joka mielletään jonkin sorttiseksi syömishäiriöksi. Drunkoreksiasta kärsivä ihminen pelkää alkoholijuomista saamiaan kaloreita ja jättää tämän takia päiväruoat syömättä, jos illalla on luvassa juhlimista. Tällä tapaa ihminen siis vähentää päivässä saamaan kalorimäärää, kun ruoasta saatavat kalorit jäävät kokonaan pois.
En ollut ikinä ennen kuullut tuollaista drunkoreksia termiä ja ensimmäinen mielikuvani oli se, että taas on pitänyt vain kehitellä uusi sairaus - aivan niinkuin niitä ei olisi jo tarpeeksi. Lueskelin tuota juttua ihan mielenkiinnolla ja sieltä täältä löytyi viittauksia ihan "normaaleihin" syömishäiriöihin/syömishäiriöisiin ihmisiin. En pidä itseäni millään tapaa syömishäiriöisenä - enemmänkin minulla vain on jotain hahmottamisongelmia ruuan ja laihdutuksen yhdistelmässä. Tuolla jutussa kuitenkin kuvaukset syömishäiriöisistä osuivat jollain tapaa itseenikin, ja jostain syystä se tuntui jopa naurettavalle - eihän minun käyttäytymistäni voi laskea mitenkään häiriintyneeksi. Tässä muutamia pätkiä:
"-Syömishäiriöt ovat usein fiksujen sekä tunnollisten tyttöjen ja naisten ongelma. Siksi onkin niin ironista, ettei koko käyttäytymisessä ole mitään järkeä, psykologi sanoo. Syömishäiriöinen saa kuitenkin tyydytystä siitä, että paino laskee ja hänellä on kontrolli syömiseen."
"Charpentierin mukaan jotkut tytöt eivät niinkään pelkää päivän kaloriannoksen ylittymistä, vaan heidän itsetuntonsa on niin heikossa jamassa, että muutamankin sadan gramman vaihtelut painossa vaikuttavat mielialaan."
Itse allekirjoitan tuon osittain ja osittain taas en. Muutaman sadan gramman vaihtelut painossa todellakin vaikuttavat mielialaani, mutten koe sen johtuvan huonosta itsetunnosta. Oma itsetuntoni on mielestäni ihan hyvä, vaikka haluankin olla laihempi ja välillä inhoan itseäni niin helvetisti, kun kontrollini ei pidä. Kuitenkin yleensä itsetuntoni on ihan kohdillaan enkä yritä nostaa sitä laihdutuksen avulla.
"- Jollekin voi olla todella suuri kynnys lähteä ihmisten ilmoille, jos olo on yhtään turvonnut. Päivän syömättömyyden jälkeen vatsa saattaa omissa silmissä olla huomattavasti litteämpi, vaikkei ulkopuolinen näkisi mitään eroa. Oli kyseessä sitten kumpi tahansa syy, on sanomattakin selvää, että mieli on hyvin sairas jos arvostus itseä kohtaan riippuu sadasta grammasta."
Mielestäni oma vatsani on hyvin menneen päivän jälkeisenä aamuna huomattavasti litteämpi ja voin vaikka vannoa, että myös ulkopuolinen näkisi eron. En myöskään koe, että arvostus itseäni kohtaan riippuu sadasta grammasta, onnistumisentunne enemmänkin. Ihmisten ilmoille voi kyllä lähteä, vaikka olo olisikin vähän turvonnut - siinä en näe mitään ongelmaa.
Tuo juttu herätti minussa siis melko ristiriitaiset tunteet. Mielestäni asioita oli vähän paisuteltu ja ihmisiä ehkä jopa hieman peloteltu tuolla "mieli on hyvin sairas"-kohdalla, joka oli mielestäni melko kaukaa haettua. Kyllä minä luulen, että ihan normaalinkin laihduttajan mielialaan vaikuttaa muutaman sadan gramman vaihtelut - ei ainoastaan syömishäiriöiseen. Tuntuu, että tuossa jutussa oli todettu kaikki laihduttajat mieleltään sairaiksi ja syömishäiriöisiksi ongelmatapauksiksi.
Haluaisin ihan mielelläni kuulla teidän ajatuksianne koskien noita pätkiä, allekirjoitatteko kaiken vai herättikö teksti pientä närää? Mielipiteitä kehiin!
6 vuotta sitten
4 kommenttia:
hmm.. tuo juttu tuntuu ainakin nyt tosi kaukaahaetulta, vaikka itse oon tehnyt samaa. mun mielestä tuo syömättä jättäminen ennen juomista voi liittää johonkin toiseen syömishäiriöön oireena, eikä uutta termiä tarvita. toisaalt normaalikin ihminen laihduttaessa varmasti voi vähentää syömistään ennen juhlintaa olematta silti sairas mieleltään..tää siis mun mielestä.. eikä kaikki kai oo niin mustavalkoista.. :P
No en mä ihan kaikkia juttuja voi allekirjottaa, mutta kyllä mulla on joskus jääny luennoille meno sen takia että edellisenä iltana tuli ahmittua ja oli niin kauheen turvonnu ja ällöttävä olo :(
Heräsipä uteliaisuus tuota artikkelia kohtaan... Pitäisiköhän kipaista huomenna ostamaan Cosmo? :) Tuo drunkoreksia kuulostaa kyllä minusta ihan muutenkin syömishäiriöisen toiminnalta eli en oikein ymmärrä, miksi siitä pitäisi tehdä erillinen sairaus. Tietysti joku voi oireilla ainoastaan niinkin... Enpäs tiedä.
Itselle tuli sellainen mielikuva, että tuo "drunkoreksia" on osa syömishäiriötä eli siis syömishäiriön oire eikä oma sairautensa. Eli siis superchicin kanssa olen samoilla linjoilla.
Ainakin itse myönnän "paastoavani" sellaisena päivänä, jolloin aion juoda. Kalorit ovat kaloreita, tulivat ne sitten ruoasta tai alkoholista ja jos niitä ei halua ylittää, jostain on otettava pois.
Yksi syy miksi en juuri ollenkaan alkoholia käytä on juuri se, että mieluummin syön kalorini kuin juon ne alkoholin muodossa. :)
Lähetä kommentti