It's a long story and I know it

Ääww, olipas mulla venynyt tauko pitkäksi! Nyt olen kuitenkin taas palannut ja valmis päivittelemään useammin, ei ole enää mitään suurempia netittömiä aikoja tiedossa. :)

Hmm, ensiksi olisi ehkä syytä mainita tuo paino. 50,1 näytti puntari tänä aamuna ja ajatukseni olivat ehkä vähän ristiriitaiset: ilman joulua se olisi ollut varmasti vähemmän, mutta toisaalta joulun jälkeiseksi painoksi tuo ei ole mikään ihan käsittämätön luku ja siitä on helppo lähtä alaspäin. Syömiseni ovat olleet edeltävinä päivinä ihan järkyttävän epäterveellisiä; eilenkään en syönyt oikeaa ruokaa ollenkaan, mutta mahaan upposi kyllä sipsiä ja karkkia ihan kiitettävät määrät. Tämä aamu taas alkoi loistavasti pullalla ja suklaalla, hienoa. Tänäänkään en itseasiassa ole oikeaa ruokaa syönyt, leipää tuossa äsken otin pari palaa ja sen lisäksi on sitten tullut syötyä jälleen vain kaikenlaisia herkkuja. Ihme ettei maha ole vielä ilmoitellut näistä huonoista ruokatottumuksista, yleensä se tulee kipeäksi niin helposti. Huomenna voisin kuitenkin yrittää palailla tästä joulusyöpöttelystä oikeisiin uomiin, vaikka uusivuosi onkin vielä edessä. Silloin tuskin tulee kamalia ongelmia syömisten suhteen, mutta juomisongelmat ovatkin sitten aika ajankohtaisia. Alkoholista kun kaloreita meinaa tulla niin helvetisti, ja aion todellakin juoda uutenavuotena ihan kunnolla.

Vanhojen tanssit ovat puolentoista kuukauden kuluttua ja haluaisin näyttää sinä päivänä hyvältä. Minun on pakko laihtua siihen mennessä ainakin 3 kiloa, oikeasti. En tiedä miten se onnistuu tällä itsekurilla, mutta toisaalta tuo on ihan hyvä asia motivoimaan - tosin pelkään silti epäonnistuvani ihan täydellisesti. Ihanaa olisi, jos saisin pois viisi kiloa tuossa ajassa, mutta en taida edes uskaltaa toivoa sellaista - en jaksaisi aina vain pettyä.

Ah, tämä kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä jotenkin todella ihanalta... On jotenkin ihanaa antaa sormien liukua näppäimistöllä ja vain kirjata ajatuksia ylös - tuntuu jotenkin todella rentouttavalta. Toivottavasti tämä kirjoitusinto jatkuu mahdollisimman pitkään, etten enää karkoita lukijoitani noilla ylipitkillä tauoillani! Tästä blogistani on kyllä tullut itselleni osittain jonkinlainen henkireikä, on ihanaa saada purkautua jonnekin: aivan kuin sillä tavalla saisi asiat työnnettyä pois mielestä, mutta kuitenkin talletettua ne jonnekin myöhempää tarkastelua varten.

Sitten pitäisi kai vielä selittää tuosta pojasta. Olen jotenkin todella sekaisin koko henkilön suhteen ja sydämmeni jyskyttää ahdistuneesti heti, kun koko ihminen edes käy mielessäni. Reilu viikko sitten sain parhaalta kaveriltani puhelun, joka koski J:tä (tätä poikaa siis) ja kaverini kertoi, että J:llä on juttua jonkun toisen tytön kanssa ja he ovat lähestulkoon yhdessä. Menin tuosta puhelusta jotenkin ihan sekaisin ja tuo koko ilta on minulla vähän hämärän peitossa, sillä ajatukseni mylläsivät päässäni ihan hullunlailla enkä ole saanut niitä oikein koottua tähänkään päivään mennessä. Lähdin sitten kaverini kanssa lenkille ja kuulin, että J on mahdollisesti hieman playeri - ainakin kaverini kaverin mukaan. Sain ihan kamalan ahdistuskohtauksen, sillä J ei vaikuta yhtään sellaiselta ja on käyttäytynyt mua kohtaan aina ihan hirvittävän suloisesti, eikä ole vihjaillut mitään sellaista, mitä playeri-pojat yleensä. Kaverini oli jopa kummallisen vahvasti sitä mieltä, ettei minun pitäisi enää puhua J:lle laisinkaan ja olisi aivan turhaa edes kuvitella mistään suuremmasta hänen kanssaan. Itkin tuona iltana nukkumaan mennessäni ihan kamalasti ja olin tosiaan aivan sekaisin, mutta jotenkin yön aikana sain järjestettyä asiat päässäni ja tulin siihen tulokseen, etten halua katkaista välejäni J:hin, vaan selvitän asian hänen kanssaan. Pyörittelin myös mielessäni kaverin aggressiivisuutta J:tä kohtaan ja pitkien pohdintojen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kaverini taisi valehdella osan noista kertomistaan jutuista - olen nimittäin huomannut, ettei kaverini ole alunalkaenkaan ollut innoissani minun ja J:n jutusta tai saatika siitä, kun totesin edellisenä päivänä kaverilleni olevani ehkä hieman ihastunut. Kaverini toinen kaveri alkoi pari kuukautta sitten seurustella ja lopetti yhteydenpidon kaveriini lähes tyystin - kaverini sai tästä jonkinlaiset traumat ja ollaan itseasiassa puhuttu asiasta melko monesti. Tulin sitten siihen tulokseen (muutaman ihmisen avustuksella), että kaverini todennäköisesti liioitteli J:hin liittyviä asioita siinä pelossa, että minäkin jättäisin hänet pian. Tai no, oikeastaan tämä teoria ei tullut mieleeni vielä tuona iltana/yönä, vaan vasta parin päivän päästä kun juttelin asiasta J:n kanssa. Totesin tälle, että olen kuullut, että hänellä on juttua erään tytön kanssa ja J kumosi koko jutun. Hän sanoi tanssineensa kyseisen tytön kanssa hitaita eräissä opiskelijabileissä (joista myös kaverini puhui), mutta he ovat kuulemma nähneet sen jälkeen ainoastaan kerran eivätkä olleet jutellut nyt useaan viikkoon. J puhui todella uskottavasti ja suhtautui juttuun melko vakavasti, kyseli multa paljon asioita ja selitti sitten lopulta itsekin muita juttuja, joita siitä on ollut liikkeellä. Sanoin J:lle kuitenkin vielä, että olin kuullut että he ovat nähneet kyseisen tytön kanssa useaan kertaan, ja J oli tuosta uutisesta ihan järkyttynyt ja sanoi ettei se todellakaan pidä paikkaansa. Kun sanoin tästä parhaalle kaverilleni, hän ei kommentoinut asiaa oikein mitenkään ja meni jotenkin hankalaksi - tämä jotenkin vahvisti ajatustani siitä, ettei kaverillani ollut ihan puhtaat jauhot pussissa. Hän on nimittäin tehnyt näin kerran aiemminkin, en vain silloin(kaan) jaksanut ottaa asiaa hänen kanssaan sen kummemin puheeksi. En jaksa tehdä sitä nytkään, sillä en jaksa riidellä - tein kaverilleni kuitenkin selväksi, etten ole katkaisemassa välejäni J:hin.
Nykyään J:n kanssa menee hyvin: tekstaillaan oikeastaan joka päivä ja tiedän siitä jo melko paljon asioita. Tällä hetkellä se on suurella kaveriporukalla Rukalla, ja siellä on myös tyttöjä mukana, mikä huolettaa minua ehkä osittain. Toivon kuitenkin, että se osaa käyttäytyä - se kyllä kerran sanoi, ettei sillä ole tapana harrastaa mitään kännisäätöjä. Puhuttiin J:n kanssa kerran ihastumisesta ja se sanoi, ettei tiedä onko tällä hetkellä ihastunut. En tiedä ketä tyttöä se sillä tarkoitti (siis kehen se on mahdollisesti ihastunut), mutta ehkä elättelen mielessäni pieniä toiveita siitä, että se olisi tarkoittanut tuolla minua, eikä vain kehdannut sanoa suoraan. Äh, ehkä olen taas säälittävä.
Hmm, luin nyt tuon selostukseni läpi ja siitä jäi jotenkin sellainen kuva, että uskon J:hin ihan sokeasti ja että kaverini puhui varmasti totta, mutta tiedän tässä olevan jotain hämärämpää. En saanut selostusta kuulostamaan ihan siltä, kuin sen oikeasti pitäisi, mutta uskokaa minuun - kaverini on tehnyt paskasti ennenkin. Tällä hetkellä minua ahdistaa se, että kaverini tekee noin - ei se saisi. Toisaalta kuitenkin se on nykyään suhtautunut J:hin ihan hyvin ja toivottavasti näin tulee olemaan jatkossakin.
Tällä hetkellä tekisi niin kovasti mieli ottaa puhelin käteen ja tekstata J:lle, mutta sanoin sille eilen etten viitsi häiritä sitä tuon reissun aikana ja se voi tekstata sitten, kun sillä on aikaa. Eilen illalla se sitten tekstasikin, mutta tänään ei ole kuulunut mitään. No eipä sitä toisaalta joka päivänä tarvitsekaan jutella, vaikka kivaa olisikin.:)

Äääw, tulipas tästä merkinnästä pitkä! Minulle heräsi nyt yhtäkkiä myös kamala huoli tunnistetuksi tulemisesta, mutta toivon nyt ettei sen suhteen ole hätää. Ääh, pitäisi yrittää pysyä vähän enemmän anonyymina.