It doesn't matter what you feel - it's still a lie

Vielä kaksi tuntia sitten olisin sanonut kaiken olevan ihan paskaa. Tosin olisin ehkä lähinnä tarkoittanut omaa elämääni: ihmissuhteita, koulua, kaikkea. Ihan kaikkea, minkä voi jollain tapaa liittää minuun. Nyt kuitenkin on paljon parempi mieli ja voisin jopa sanoa tällä hetkellä olevani iloisempi kuin aikoihin. Tuntuu todella typerälle ja säälittävälle sanoa, että niin tuo päiväinen angstifiilis kuin tämänhetkinen ilokin johtaa juurensa pojasta, jota en oikeastaan edes tunne. Voi luoja, säälittävää.
Jos joku ei nyt tahdo lukea säälittävää ja teinimäistä poikaihkutusta, niin voi lopettaa tämän merkinnän lukemisen tähän. (Ja tämä sitten oikeasti on tosi säälittävää, joten kannattaa vain lähteä pois...:D:D)
Kerroin yhdessä merkinnässäni lähestyneeni yhtä koululaistani poikaa irc-gallerriassa ja ajatukseni ovat pyörineet oikeastaan koko viikonlopun tuon kyseisen henkilön ympärillä. En edes ymmärrä itseäni tämän asian suhteen, sillä en oikein tiedä miksi ajatukseni palaavat kokoajan tuohon poikaan - en minä nyt helvetti sentään voi ihastuakaan noin helposti. Kuitenkin, olen siis viikonloppuna miettinyt melko paljonkin tuota ihmistä, vaikkei oltu puhuttu torstain jälkeen mitään. Jostain syystä sitten sain tänään ihan hirvittävän angstikohtauksen, sillä minulle tuli jostain syystä sellainen olo että olen tuolle pojalle ainoastaan ilmaa eikä sitä varmaan edes kiinnostaisi jutella. (Nyt jälkeenpäin mietittynä tuo oma säälittävyyteni tuntuu melkein huvittavalta: ollaan juteltu kaksi kertaa ja olen jo angstaamassa sitä, ettei sitä kiinnosta :D Voi luoja, olenpas idiootti). Oltiin pitkin päivää yhtäaikaa galleriassa, mutta poika ei sanonut siellä mitään ja päätin sitten itsekin olla ihan hiljaa. Pari tuntia sitten kyseinen henkilö kuitenkin lisäsi sinne uuden kuvan enkä voinut hillitä itseäni kommentoimasta, joten menin sitten sanomaan siihen jotain ja kyselin samalla viikonlopusta. Käytiin sitten galleriassa pientä keskustelua ja yhtäkkiä poika kysyikin minun messenger-osoitettani! Olin oikeasti ihan yli-iloinen, sillä olin jo vakuuttanut itselleni, että poika juttelee minulle ihan väkisin ja siksi, ettei vaan kehtaa olla vastaamatta. Juteltiin sitten jonkun aikaa mesessä ja siinä tuli pari niin ylisuloista tilannetta, että olen vieläkin ihan "aww"-fiiliksellä.
Noniin, selitetty. Kuulostipas tuo juttu pieneltä (ja säälittävältä), mutta ette voikaan uskoa kuinka hyvälle tuulelle tulin tuosta! En vain ymmärrä näitä omia tunteitani, sillä eihän tätä nyt tässä vaiheessa voi ihastumiseksikaan sanoa... Äh, ehkä tämä on vain jotain kiinnostusta - en tiedä.

Aamupaino oli tänään 51,5. Kävin äsken punnitsemassa itseni ja se oli nyt 100 grammaa vähemmän kuin aamulla! :o En ole tosin syönyt tänään mitään muuta kuin jugurtin ja kaksi karjalanpiirakkaa, joten nälkäkin jo vähän pistelee vatsassa. Idolsin ja BB:n aikana tulee varmaan mätettyä ruokaa naamaan niin hirveästi, että paino nousee kuitenkin huomisaamuksi. Plaah.