Shit happens

Voi että, en ole taas kirjoittanut ihan uskomattoman pitkään aikaan! Painonpudotukseni on ollut yhtä vuoristorataa: välillä mennään helposti alaspäin, sitten otetaan taas takapakkia ja lukemat nousevat. Tänään aamupaino oli 51,4 kg eli kokonaisuudessaan ollaan kuitenkin menty alaspäin ja hyvä niin. :) Jospa pian oltaisiin taas siellä nelosen puolella. Kiinteyttääkin pitäisi, kroppani näyttää tällä hetkellä ihan hirveältä löllerökasalta. Kesäkin tulee uhkaavaa vauhtia lähemmäs ja lähemmäs ja tuntuu, että aikakin meinaa loppua ihan totaalisesti kesken - tosin jos nyt olen reipas, ehdin vielä tehdä vaikka minkälaisia muutoksia kesään mennessä.

Olen lähipäivinä todennut rakastavani shoppailua ja vaatteita ihan uskomattoman paljon. Tekisi yksinkertaisesti kokoajan mieli ostella kaikenlaista ja kuluttaa kaikki rahat vaatteisiin, joilla sitten voisin täyttää vaatehuoneeni ihan pulloilleen. Olen viikon aikana ostanut kuusi paitaa ja yhden aivan ihastuttavan pikkumustan, jota voi käyttää joissain juhlavimmissa tilaisuuksissa. Myöskin kengät, legginssit ja koruja on tullut ostettua, ja nytkin tekisi käydä ostamassa Gina Tricotista yhdet farkkulegginssit, jotka ovat houkutelleet jo pidemmän aikaa. Rahat vain alkavat jo loppua kesken, arg. Kertokaa miten pääsen tästä shoppailuhimostani eroon!

J:n kanssa asiat menevät yksinkertaisesti päin vittua (anteeksi tämä ilmaisu, mutten keksi muutakaan) ja se todellakin vaikuttaa siltä, ettei sitä kiinnosta. Ehdottelin sille tuossa yhtenä päivänä tapaamista ja sovittiin näkevämme pääsiäislomalla, mutta olen kyllä ihan varma että se peruu sen. Asiat kusevat meillä jotenkin todella pahasti ja olen lähes sadan prosentin varma, että sillä on joku toinen tyttö, joka kiinnostaa huomattavasti minua enemmän. Tuo näkeminen kasvotusten kuitenkin selvittäisi asioita varmaan enemmän, ja sen takia haluaisin ihan kamalasti nähdä sen. Mesekeskustelujen perusteella kun ei voi kuitenkaan ihan täysin varma olla. Olen ihan hajalla tämän asian takia ja muutamat itkutkin on tullut nyt J:n perään tihruteltua - inhoan miehiä. Kohtalotovereita?

Kävin tuossa äsken vaa'alla, ja se näytti painokseni samaa kuin aamullakin (eli 51,4 kg). Tästä voi päätellä että tämä päivä on sujunut ihan kohtuullisen hyvin ja huomenna tuon painon pitäisi olla hieman vähäisempi, ellen sitten sorru vielä näillä illan pikkutunneilla syöpöttelemään. Toivon kuitenkin, että saisin ensi viikon aloitettua kivoilla lukemilla ja hyvällä mielellä, eli yritän välttää iltasyöpöttelyä!

Messing around

En käynyt tänä aamuna vaa'alla, mutta eilisen aamupaino oli 52,8 kg. Tänä aamuna se on todennäköisesti ollut hieman vähemmän, sillä eilinen päivä sujui syömisten osalta kohtuu hyvin. Ruokahaluni ei ole palautunut vieläkään, en tiedä oikein mikä sen kanssa mättää. Kyllä minä ruokani alas saan, muttei ole ollenkaan sellaista syöpöttelyvimmaa, mikä yleensä on ongelmanani. Mutta joo, en kitise - olen erittäin tyytyväinen että asiat ovat joskus näinkin päin!

J:n kanssa on yhtä vuoristorataa. En jaksa millään selittää kaikkia ongelmia, joita sen kanssa on nyt lähiaikoina ollut, mutta tiivistettynä minä olen aloittanut keskustelut ja esimerkiksi eilen emme jutelleet ollenkaan. Näiden asioiden takia en saanut viime yönä oikein nukuttua ja etenkin aamuyö oli ihan hirveää aikaa, kun heräilin koko ajan kamalaan ahdistustunteeseen. Olin oikeastaan koko yön ihan sekaisin näistä J:hin liittyvistä asioista ja seitsemältä aamulla totesin heränneeni yön aikana ainakin yli kymmenen kertaa enkä saanut enää edes unta. Pari tuntia sitten vain pyöriskelin hereillä sängyssä, ahdistuin ja tunsin kuinka sydämmeni hakkasi täyttä ja sataa ajatellessani J:tä ja näitä lähiaikaisia ongelmia. Lopulta sain sitten vielä unen päästä kiinni ja nukuin pari tuntia lisää. Päivällä sain hirvittävän masennuskohtauksen ja valitin kaverilleni tästä tilanteesta ja tämä sai sitten palauteltua minua maanpinnalle ja hoki vain kuinka onnistun taas ylireagoimaan kaikkeen. J oli mesessä eikä sanonut mitään, mutta minä sitten aloitin keskustelun ja lopulta sanoin sille suoraan että tämä tilanne häiritsee ja musta tuntuu ettei sitä kiinnosta jutella. Juteltiin tästä asiasta sitten hetki ja se myönsi itsekkin olleen tämän viikon aikana vähän huono mesettäjä, kun on kuulemma tehnyt samalla kaikenlaista muuta. Se sitten sanoi vielä pariinkiin otteeseen ettei tuo todellakaan johdu mistään kiinnostuksenpuutteesta ja mulle tuli ihan hirveän paljon parempi mieli. Nyt kyllä vähän hävettää tuo koko keskustelunpätkä, mutta ainakin sain sanottua suoraan ja olen todella iloinen, että se itsekin myönsi käyttäytyneensä vähän eritavalla ja vakuutteli mulle, ettei todellakaan johdu siitä ettei sitä kiinnostaisi jutella.

Olen erittäin tyytyväinen tämänpäiväiseen liikuntasaldooni! Käytin koiran n. puolen tunnin lenkillä, jonka jälkeen lähdin samantien kaverini kanssa kävelylle. Käveltiin reippaasti ympäriinsä suunnilleen parin tunnin ajan ja sitten juoksin n. 3 kilometrin matkan kotiin. Olin aika yllättynyt että jaksoin juosta koko matkan, sillä siitä on ikuisuus kun olen viimeksi juossut! Mutta hyvä olo jäi tuosta liikkumisesta ja käyn varmaan huomennakin lenkkeilemässä.

It's written all over my face

Mulla on tosi hyvä mieli tällä hetkellä, juttelen J:n kanssa ja meidän keskustelu on ollut todella hyvä ja sellainen kuin ennenkin. :) Minä tosin aloitin puhumisen, mutten jaksa nyt stressata siitä - se aloitti eilen ja se korvaa tätä ainakin hitusen. Kysyin siltä myös nyt suoraan, ehtisikö se ensi viikolla nähdä. Se sanoi että todennäköisesti, muttei osannut vielä sanoa minä päivänä, sillä ei tiedä vielä tarkkoja treeniaikojaan. Niillä vaihtelee ne melko usein ja se on sanonut mulle jo aiemmin, että sillä on ensi viikolla jokaisena päivänä harjoitukset, joten uskon että se puhui ihan totta sanoessaan ettei ole vielä ihan varma. Toivon kuitenkin että se saisi kaivettua jonkun sopivan hengailuraon, sillä sitten kyllä petyn pahasti, jos se ei ehdi ja alan epäillä taas sitä, puhuuko se ihan totta.

Aamupaino 52,8 kg, eli se laskee ihan mukavaa tahtia. Ilmeisesti reissussa kertyneitä nesteitä lähtee, sillä en muuten uskoisi sen laskevan tuota vauhtia. Syömiseni ovat nykyään vähän kummallisia: en oikeastaan tarkkaile niitä paljoakaan, olen vain yrittänyt lopettaa iltasyöpöttelyn. Se on tuntunut yllättävän helpolta, sillä ruokahaluni on ollut koko viikon ajan yllättävän vähäinen - minulla ei ole mitään hinkua lapata suuhuin ruokaa ja syön vain sen verran kuin vatsa vaatii. Olen kuitenkin syönyt ihan normaalin verran ateroita päivässä (tai no oikeastaan olen tainnut syödä vain yhden lämpimän aterian, jos tarkemmin ajatellaan...), sillä en halua kärsiä näläntunteesta, mutta halua syöpöttelyyn ei sinänsä ole. Hyvä kerrankin näin päin! Tosin olen ihan varma, että tämä kausi katoaa yhtä nopeasti kuin tulikin - olen oikeasti parantumaton syöppö.

Hih, minulla ja kaverillani oli tänään harvinaisen mukava liikuntatunti. Lukiossamme on vähän poikkeava liikuntatuntisysteemi, ja saamme itse päättää milloin käymme tunneilla ja mitä liikuntaa haluamme harrastaa. Jokaisena päivänä on myös mahdollisuus käydä lenkillä, ja tänään ajattelimme sitten kaverini kanssa käväistä lenkillä, jotta saataisiin yksi liikuntamerkintä lisää. Yleensä opettajat antavat mukaan sykemittarin, josta sitten tarkistavat, että on oikeasti liikkunut ym. Tänään tuntimme sitten piti eräs toinen opettaja, joka ei antanutkaan sykemittareita matkaan ja kaverini ja minun liikuntatunti menikin sitten iloisesti siinä, kun käväistiin kaupassa ja pyörittiin bussilla siellä täällä. :D Oli kyllä harvinaisen rento liikuntatunti, heh.

Kirjoitan näitä merkintöjä näköjään aina iltaisin, hassua. Tämä on ilmeisesti itselleni se perus datausaika, vaikka roikunkin koneella ympäri päivää. Illalla on vaan jotenkin mukavaa keskittyä tähän kirjoittamiseen ja sitten painua nukkumaan! Nytkin taidan tästä jälleen siirtyä vaihtamaan yöpaidan päälle ja sitten hammas- ja naamapesulle!

Thinking of you

(Pahoittelen pientä tekstikokoa, en saanut sitä jostain syystä suuremmaksi)
Olen nälkäinen. En vain viitsisi enää puoli kahdentoista aikoihin lähteä ryömimään jääkaapille, joten taidan jättää sen väliin ja yrittää nyt kestää aamuun asti! Tämän päivän syömiset ovat jälleen olleet osittain retuperällä, mutta jospa saisin nyt edes välteltyä tätä iltasyöpöttelyä ja kerättyä itselleni siitä pari onnistumispistettä. Aamupaino oli tänään 53,4 kg, joten suunta on painon kanssa sentään oikea. Siltikin tuo lukema tuntuu ihan järkyttävän suurelta, mutta tällä hetkellä osaan aika hyvin olla stressaamatta siitä. Olen itseasiassa itsestäni todella ylpeä, sillä en ole enää nykyisin ollut niin vaa'an orja kuin ennen. Tottakai haluan nuo kertyneet kilot pois, mutten kuitenkaan aio hoitaa sitä itseäni täysin kiduttamalla vaan jotenkin... terveemmin.

Äidinkielen kirjallisuushistorian testi ei mennyt kovinkaan kehuttavasti. Arvailin oikeastaan kaikki asiat, mutta onnekseni siinä oli myös yksi oikein/väärin tehtävä, josta toivottavasti olen tuurilla ansainnut muutaman pisteen. Piti myös osata yhdistää oikea kirjailija ja tämän teos, ja niistä tiesin varmasti kolme - loput menivätkin sitten ihan veikkauksella. "Avokysymyksiin" en sitten osannutkaan vastata oikeastaan mitään... Ruotsin tunnilla meillä oli pistokoe ja sain siitä kasin, mikä oli mielestäni melko yllättävää - koen itseni nimittäin ihan kehnoksi ruotsissa enkä ole panostanut siihen ollenkaan + pistari tuli täysin yllätyksenä (tosin sehän niiden tarkoitus onkin :D).

J:n kanssa on hankalaa yhä. Aloitin keskustelun sen kanssa päivällä ja se tyssäsi sen treenejen takia melko lyhyeen. Illemmalla se sitten tuli koneelle, muttei aloittanut keskustelua ja päätin sitten itsekin olla ihan hiljaa ja katsoa alkaako se jutella ollenkaan. Kului sitten vartti eikä mitään kuulunut, ja minähän sain sitten tuostakin asiasta aikaiseksi ihmeellisen itkukohtauksen ja panikoinnin. Pian alkoikin sitten OC ja menin katselemaan sitä (J katsoo sitä myös). Kyseisen ohjelman jälkeen tulin jälleen koneelle ja katselin jälleen J:n online-tilaa ihan surunmurtamana. Ajattelin odottaa 10 minuuttia ja aloittaa sitten keskustelun sen kanssa, mutta hetken päästä se sitten alkoikin puhua ja leijuin kyllä jossain yläilmoissa sillä hetkellä. Keskustelu ei kuitenkaan ollut mistään parhaasta päästä, sillä yhdessä vaiheessa se hiljeni tyystin ja puhui seuraavan kerran vasta puolen tunnin kuluttua - oli kuulemma jumittanut katsomaan televisiota (minkä uskon kyllä, harmitti vain). Sen jälkeen se lähtikin samantien nukkumaan ja minä aloin kirjoitella tätä, äh. En tiedä mikseivät meidän keskustelut ole enää yhtään samanlaisia kuin ennen, ne ovat jotenkin aivan muuttuneet. Ahdistaa. Toivon todella, että ne joskus vielä palaavat entiselleen ja että tämä olisi vain joku ihmeellinen kausi.

I'm falling apart

Viikonloppukin se sitten oli ja meni. Minulla oli tarkoituksena kirjoitella tänne eilen, mutta netti jostain syystä osoitti mieltään ihan urakalla ja oli sitten koko illan toimimatta. Lauantaina käväisin ystäväni kanssa hieman shoppailemassa Gina Tricotissa ja mukaan tarttui pari kivaa kesäpaitaa, lämpenisivätpä ilmat nopeasti niin pääsisi sitten noitakin kunnolla käyttämään! Käytiin myös katsomassa elokuvissa Kielletty hedelmä, joka oli itselleni oikeastaan positiivinen yllätys. Siitä kyllä jäi itselleni hieman 0uto fiilis, enkä itseasiassa tiedä miksi, mutta kokonaisuudessaan leffa oli ihan katsottava ja sellainen, jonka voisin joskus uudelleenkin katsoa sen suurempia kitisemättä.

Paino taisi tänä aamuna olla 53,9 kg, ellen aivan väärin muista. Tämän päivän syömiset menivät karkin takia vähän höpöksi, mutta tällä hetkellä olen kuitenkin ihan hyvällä mielin eikä tuo niin haittaa. Ulkona on nyt niin ikävä loskakeli, etten saanut aikaiseksi lähteä lenkille, mutta ehkäpä huomenna olisi jo parempi ulkoiluilma!

J:n kanssa asiat todella sekaisin, ja olen saanut itseni taas jonkinlaisen kaivon pohjalle tämän asian kanssa. Eilen se käyttäytyi mesessä todella oudosti ja vaikutti koko ajan siltä, ettei sitä huvita jutella ollenkaan (vaikka aloittikin keskustelun). Yhdessä vaiheessa se sitten sanoi alkavansa katsoa elokuvaa, muttei laittanut tilaansa edes poissa ja roikkui ainakin galleriassa koko leffan ajan - tuntui ihan siltä, ettei se vain jaksanut puhua minun kanssani ja feikkasi sitten koko jutun. Sen jälkeen se kuitenkin alkoi taas jutella ja keskustelu sujui ihan mukavasti, mutta tuosta koko jutusta jäi todella ahdistunut olo (se nimittäin oikeasti käyttäytyi todella oudosti) ja sain sitten suihkussa ollessani jonkun ihmeellisen kohtauksen ja päädyin vain istumaan kylpyhuoneen lattialle suihkun alle. Pidin polvistani kiinni ja keinuin suihkun alla silmät kiinni. Tuntui pahalta.
Tänään sitten minä aloitin keskustelun ja juteltiin ruotsin tehtävistäni, jotka se oli aiemmin lupautunut tekemään (ah :D). Sanoin sitten että niiden pitäisi olla tehtynä ensi maanantaihin mennessä, ja J sitten sanoi tekevänsä ne jonain päivänä. Tuosta kuitenkin n. 10 minuutin kuluttua se ilmoitti, että hoksasi juuri ettei ehdikään tehdä niitä tehtäviä tällä viikolla. Tuntui sitten taas siltä, että se torjui mut eikä vain halunnut nähdä. En tiedä liioittelenko tämän koko jutun, mutta nämä kaksi päivää ovat tuntuneet ihan kamalilta - kai vain pelkään niin paljon että sillä on joku toinen kiikarissa. Juteltiin tuossa vielä äsken (jälleen minun aloittamanani) ja tuo keskustelu sujui ihan letkeästi, mutta sitten se painui nukkumaan, ääh. Musta olisi joskus ihanaa kuulla jonkun ulkopuolisenkin mielipiteitä näistä mun ja J:n sotkuista, sillä en tiedä osaanko itse ajatella näitä juttuja tarpeeksi selkeästi. Vaivun aina ihan hirveään epätoivoon pienimmästäkin vastoinkäymisestä ja kylven siellä sitten seuraavat päivät.

Väsyttää ihan mahdottomasti. Huomenna olisi äidinkielen kirjallisuushirstorian koe, enkä ole lukenut siihen oikeastaan ollenkaan. Pitäisi osata kaikki kirjallisuuden eri aikakaudet, niiden merkittävimmät kirjailijat ja teokset sekä muistaa vielä vaikka ja mitä pieniä yksityiskohtia. Saan siitä varmaan hylätyn, kun en yksinkertaisesti tiedä noista asioista mitään. Pitää toivoa, että minulla olisi edes hieman tuuria mukana tuossa kokeessa.

Kuvia en nyt ehdi etsiä, sillä painun vielä vähän selailemaan tuota äidinkieltä ja sitten hammaspesun kautta nukkuilemaan.:)

Back to the business

Noniin, nyt on luvassa sellainen tiivistelmä viime viikkojen tekemisistäni, jotta pääsette jälleen edes suunnilleen mukaan tähän minun elämääni. Merkinnästä tuli aika kilometripostaus, mutten oikein osannut lyhentääkään...

Ensiksi olisi varmaan ihan aiheellista mainita paino, joka oli tänä aamuna 54.4 kg. IHAN HIRVEÄÄ. Nuo kaikki kilot tulivat hiihtolomalla, joka oli itselläni siis viime viikolla, ja kävin vaa'alla ensimmäistä kertaa toissapäivänä ja siitähän aiheutuikin sitten hirveä itkupaniikki. En todellakaan olisi uskonut lihovani vähän reilu viikossa noin helvetisti, mutta näköjään siinä pääsi käymään niin - toivon kyllä että nuo lähtevät nopeasti pois, jos nyt vain otan itseäni niskasta kiinni. Eilen kävin kahdesti lenkillä, mutta söin kyllä sitten myös sipsiä, eli ne lenkit kumoutuivat pitkälti siinä... En ymmärrä miten olen päästänyt itseni samaan kuntoon kuin viime talvena, sillä ei siitä ole kauaakaan kun painoni alkoi tuolla nelosella. Eli koska olen onnistunut keräämään tätä massaa ihan liikaa, tarvitsen todellakin teidän apuanne jotta saan ne myös pois. Toivottavasti jaksatte ainakin välillä kannustaa!
Jos minun täytyy yrittää repiä tästä esille jotain hyvääkin, niin voisin todeta etteivät nuo kilot näy peilissä niin paljon kuin viime vuonna tämän verran painaessani, joten ehkä toivoa on. Onneksi kesään on vielä sen verran aikaa, että ehdin pudotella noita kiloja pois!

Sitten voisin ehkä lyhkäisesti mainita hiihtolomastani, jonka vietin Alpeilla lasketellessa. Olin siellä vanhempieni ja yhden kaverin kanssa, ja oli kyllä todella mukava reissu! Ilmat olisivat voineet suosia vähän enemmän, mutta laskettua tuli useana päivänä ja monta tuntia, vaikka välillä vesisade (kyllä, vesi) yllättikin. Eli lomalla tuli myös liikuttua, vaikka syötyä tulikin varmasti vielä enemmän (nimimerkillä sipsipussi mahaan lähes joka päivä)... Käytiin myös parina päivänä shoppailemassa ja reissulta tarttui mukaan viisi paitaa, farkut, vyö ja hajuvesi.

Koulunkäynnistäni ei tule mitään edelleenkään, olen ihan hirvittäviä määriä pois ja olen aikamoisissa ongelmissa noiden poissaolojeni kanssa. Uskonnon opettaja totesikin minulle tuossa yhtenä päivänä, etten kuulemma ole ikinä tunnilla ja nakkasi sitten samalla kivan pinon lisätehtäviä. Äidinkielen opettaja on kysellyt poissaoloselvitysten perään ja sanonut ettei enää yhtäkään tuntia kärsisi olla pois. Viime jaksosta sain neljä T-merkintää, joka tarkoittaa siis täydennettävää ja sitä, että joitain tehtäviä on jäänyt tekemättä. Yksi tosin johtuu siitä, etten ole tehnyt kyseisen kurssin koetta. Muut kolme ovatkin sitten tulleet palauttamattomien tehtävien takia enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi tehdä niitä, joten saa nähdä miten tässäkin hommassa käy... Motivaatio on vain yksinkertaisesti niin hukassa, etten tunnu saavan siitä minkäänlaista otetta ja se vaipuu hetki hetkeltä kauemmas.

Tähän väliin viime kyselyn tulokset:

Mitä mieltä olet siitä, että käsittelen myös ihmissuhdeasioita merkinnöissäni?
62% vastasi: Kivaa, luen mielelläni!
33% vastasi: Ihan okei
0& vastasi: En osaa sanoa
4% vastasi: En tykkää, jätä ne pois

Vastaajia oli 24 kappaletta.

Koska vastaukset olivat suurimmisa määrin positiivisia, jatkan samalla linjalla kuin ennenkin. Sen takia vuorossa nyt onkin jonkinlainen selostus J:stä, jonka kanssa asiat ovat niin sekaisin, että olen äärettömän ahdistunut. Vanhojentanssien jatkoilla J:n kämppis tuli selittämään minulle kuinka J on minusta kiinnostunut ja kuinka se on kuulemma ujo, vaikkei välttämättä siltä päällepäin vaikuttaisikaan. Se sitten jankutti minulle noin kymmenen minuutin ajan siitä, että minun pitäisi mennä juttelemaan J:lle, mutta sanoin että haluan J:n tulevan puhumaan ensin minulle enkä ole menossa minnekään (en viitsinyt häiritä sitä, kun se oli isossa kaveriporukassa :D). Noh, en sitten muista kumpi loppujenlopuksi tuli juttelemaan, sillä olin juonut melkoisen määrän, mutta lopputulos oli se että hengattiin siellä se koko loppu aika. Tanssittiin ja juteltiin, mutta mitään sen suurempaa ei tapahtunut. En muista yhtään mistä kaikesta keskusteltiin, mutta ainakin sen exä kävi puheenaiheena, kun se yhtäkkiä ilmestyi sinne ja sain jonkun kummallisen pelkokohtauksen siitä, että se tulee valittamaan mulle (kun ilmeisesti luulee, että meillä on J:n kanssa jotain juttua, ja sillä on yhä tunteita J:tä ). Kun oltiin kaverin kanssa lähdössä kotiin, J ja sen kaverit sanoivat että tilaavat meille taksin ja tulevat samalla kyydillä. Taksissa ne sitten kuitenkin päättivät, että minun ja kaverini pitäisi tulla jatkoille J:n kämpille ja niinhän siinä sitten kävi, että mentiin sinne. Siellä makoilin lähes koko ajan J:n huoneen lattialla J vierelläni ja purin sen kättä (älkää kysykö...). Otettiin siinä myös jonkinlainen painiottelu ja naureskeltiin. En tosin taaskaan muista, mitä kaikkea siellä hommattiin, mutta kuitenkin.
Seuraavana päivänä pari ihmistä kysyi minulta J:stä ja utelivat mikä meidän juttu on. Puhuin asiasta sitten J:n kanssa ja kysyin siltä lopulta suoraan, mitä se musta ajattelee ja mikä tämä meidän juttu sen mielestä on. Se sanoi pitävänsä mua ainakin toistaiseksi vain kaverina, sillä ollaan sen mielestä tunnettu vasta niin vähän aikaa. Sanoin sille sitten, etten itse ole ihan varma, mitä siitä ajattelen ja se sanoi että meillä on vielä pitkä elämä edessä selvitellä näitä meidän tunteita. Olin tuon jutun jälkeen aika rikki, sillä olin todella jo kuvitellut että sillä saattaisi olla tunteita mua kohtaan - ainakin sen käyttäytyminen on välillä vaikuttanut kovasti siltä, ja viisi J:n hyvää kaveria oli kysynyt multa jotain J:stä, eli se on ainakin jotain niille puhunut.
Noin viikko tuon keskustelun jälkeen J tuli meille. Nipistelin paljon sen kättä (älkää taaskaan kysykö, naur) ja se hakkasi mua tyynyllä. Hiplattiin toistemme sormia. Hiplattiin toistemme kauloja. J siveli mun sormella omia huuliaan. Katsottiin telkkaria hetki käsikädessä. Puhallettiin toistemme korviin. Kaikkea tuollaista pientä.
Tuon tapaamisen jälkeen olen ollut sekaisin. Kaikki asiat tuntuvat olevan ristiriidassa toistensa kanssa, en ymmärrä yhtikäs mitään tästä jutusta. Se sanoi mun olevan ainoastaan kaveri, mutta kuitenkin käyttäytyy vähän toisin. Se antaa niin ristiriitaisia merkkejä, että mua ihan itkettää. Se sanoi mulle tuota näkemistä ennen olevansa kuulemma oikeasti ujo ja huono tekemään aloitteita, vaikka oikeasti haluaisikin. En tiedä, tarkoittiko se sillä jotain. Olen hukassa tämän asian kanssa.
Tuon tapaamisen jälkeen nähtiin vielä kerran kaupungilla. Ei tuolloin kosketeltu toisiamme niin paljoa, sillä oltiin kuitenkin ihmisten ilmoilla, mutta minusta tuntui että se teki enemmän kosketusaloitteita kuin edeltävänä kertana. Äwh, en tiedä mitä tämä on. Sen tapaamisen jälkeen alkoikin pian loma, lähdin Alpeille ja se Rukalle. Kun tulin takaisin, pari ensimmäistä keskusteluamme olivat ehkä vähän outoja, mutta nyt ne ovat jälleen normalisoituneet ja kaikki tuntuu olevan kohtuu hyvin. Ei kuitenkaan olla nähty eikä sovittu edes uutta tapaamista, mutta se kuulemma aikoo kutsua mut jonain päivänä kylään. Tällä hetkellä meistä on hurjasti juttua liikkeellä: vaikka kuinka moni ihminen on kysynyt multa seurustellaanko. Ollaan puhuttu noista jutuista myös J:n kanssa ja tultu siihen tulokseen, ettei voida niille mitään ja ihmetelty, miksi ihmisiä niin kovin kiinnostaa.
Tästä selityksestä tuli ihan uskomattoman pitkä, mutta tämä asia todella vaivaa mua ja tuntuu että tämä kirjoittaminen auttaa. En tiedä jaksoiko kukaan edes lukea koko juttua, mutta itseäni ainakin helpotti tämä purkautuminen, sillä tuntuu, että olen vain padonnut nämä kaikki asiat sisälleni. Ajatukseni heittävät volttia heti, kun ajattelen J:tä, sillä en todellakaan tiedä, että pitääkö se mua ainoastaan kaverina vai kenties jonain muunakin. Äh, miltä tämä teistä kuulostaa?

Comeback

Täällä taas. Olen pitänyt ihan hirvittävän pitkää taukoa, mutta nyt olen jälleen kehissä ja kirjoitusintoa löytyy hirveä kasa. Paljon asioita on tapahtunut, niin paino- kuin ihmissuhderintamallakin ja kerron niistä kyllä tarkemmin myöhemmin. Tämä merkintä on nyt vain tällainen pienimuotoinen ilmoitus siitä että jatkossa saatte kuulla minusta paljon useammin. :)

Toivottavasti vielä jaksatte kiinnostua näistä teksteistäni, itse ainakin olen jälleen ihan innoissani tästä blogista ja kunnollisempi merkintä saattaa tulla jo tänä iltana - tai sitten viimeistään huomenna. Alan myös tänään selata teidän muiden blogejanne, kun en ole niitä aikoihin lukenut, ja saatte varmasti minulta jatkossa jälleen kommentteja omiin merkintöihinne!

Aaw, kivaa kirjoittaa pitkästä aikaa - toivottavasti teistäkin on kivaa lukea.

Iik, vanhojentanssit tänään. Paniikki.

Tell me what's wrong

Mulla on kyllä joku saatananmoinen laiskuus nykyään kaiken suhteen. Blogin, koulun, kavereiden... kaiken. Olen jotenkin todella saamaton ja väsynyt, mutta ehkä se johtuu tästä sairastelusta. Enää ei ole kuumetta, mutta päällä on ihan hirvittävä nuha ja yskä enkä meinaa saada öisin nukuttua, kun heräilen kurkkukipuun, tukkoiseen nenään ja yskimiseen. Sain tosin tällä viikolla uuden 160 cm leveän sängyn ja rakastan tätä: tässä on todella hyvän tuntuista nukkua ja mahdun nukkumaan vaikka miten päin! Tässä on myös aivan uskomattoman rentoa datailla, kun voi olla ihan millaisessa asennossa tahansa eikä ole sitä ongelmaa, että jalat roikkuvat jossain sängyn reunan ulkopuolella.:D

Painosta ei ole mitään käsitystä, varmaan lähentelee 51 kiloa... arg. Pitäisi oikeasti saada itseä niskasta kiinni, mutten vain tiedä mikä siinä on niin kamalan vaikeaa. Kai se aloitus. Jos saisin edes yhden päivän sujumaan hyvin, siitä olisi jo paljon helpompaa jatkaa. Nyt en kuitenkaan onnistu olemaan kunnolla hetkeäkään, kun kaikki syömiset alkavat mennä alamäkeen heti aamusta tai viimeistään sitten, kun tulen koulusta. Illat ovat aivan mahdottomia, lapan suuhuni koko ajan jotain.

J:n kanssa asiat ovat niin sekavia, että ahdistaa jo ihan liikaa. En vain yksinkertaisesti tiedä, mitä se ajattelee. Ei mitään käsitystä. En halua myöskään kysyä - tuntuu, että se vaarantaisi ihan liikaa kaikkea ja pelkään että ystävyyskin menisi. Yritän nyt katsella rauhassa eteenpäin, mutta eihän tästä meinaa mitään tulla, kun J pyörii päässäni pitkin päivää ja turhaannun, kun en ota siitä yhtään selvää.
Nähtiin sen kanssa tiistaina parin tunnin ajan, ja se tarjosi meille kaakaot. Oli kivaa ja naureskeltiin taas paljon kaikille asioille ja juteltiin vaikka mistä. Nähtiin myös hirveä kasa tuttuja ja saa nyt nähdä, lähtikö tuosta kamalia huhuja liikkeelle - ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta. Näkeminen oli toisaalta jälleen todella kaverillinen, mutta se antaa kuitenkin vähän ristiriitaisia merkkejä - näkemisen jälkeen se esimerkiksi kehui silmiäni kauniiksi. Äw, en tiedä mitä sen pojan päässä pyörii, mutta ehkä se joskus selviää.

Nyt taidan painua nukkumaan, silmäluomet alkavat nimittäin painaa jo ihan kiitettävästi. Voisin huomenna tulla selittelemään vähän koeviikon asioista ja tarkistuttaa tuon painonikin.:>

Better in time

Tästä ei tule yhtään mitään. Ei sitten yhtään mitään. En ole katsonut aamupainoani aikoihin, mutta eilen kävin kurkkaamassa painon keskellä päivää ja vaakahan näytti "mukavasti" 51 kg. Pakko yrittää nyt tsempata, sillä vanhojentanssit ovat ihan pian enkä missään nimessä haluaisi näyttää siellä kamalalta läskipallerolta. Tosin näytän sellaiselta puvussani joka tapauksessa, se on jotenkin sen mallinen. Teetin sen puvun eräällä suunnittelijalla ja täytyy sanoa, että inhoan sitä. En tiedä miksi se tuntuu niin kamalalta, mutta jostain syystä en voi sietää sitä pukua enkä ymmärrä miksen vain voinut ostaa pukua valmiina. Voi helvetti mikä moka.

Olen yhä hieman sairaana, tosin kuumetta ei enää ole paljoakaan. Kurkku tosin tuntuu tekevän yhä kuolemaa, jokainen nielaisu tuntuu tuskaiselta ja jokainen ääneen sanottu sana on kovan työn takana. Skippaisin mielelläni huomisen koulupäivän, mutta poissaoloja on oikeasti jo niin paljon, että minun on yksinkertaisesti pakko raahautua tunnille. Olen ollut tämän jakson aikana ehkä viidellä historian tunnilla ja ollut opettajaan yhteydessä ainakin kolme kertaa poissaolojeni takia. Olen jokaisella kerralla selittänyt olevani sairaana enkä yksinkertaisesti enää voi tehdä niin - pakko vain mennä kouluun. Inhoan maanantai-päiviä. Aamulla heti ensimmäisenä historiaa, sitten hyppytunti, seuraavaksi matematiikkaa, sitten jälleen hyppytunti ja viimeisenä fysiikkaa. Äh, en jaksa. Tiistaina alkaakin sitten koeviikko, mutta itselläni ei onneksi ole tuona päivänä koetta ja viettelen vapaapäivää. Sovittiin itseasiassa äsken J:n kanssa, että voitaisiin nähdä tiistaina. Otin itseäni niskasta kiinni ja kysyin siltä ihan suoraan, onko sillä ensi viikolla aikaa nähdä, ja lyötiin sitten tuo tiistai lukkoon. Tosin ei ehditä hengailla kauaakaan, sillä minulla on kolmelta vanhojentanssi-harjoitukset ja sillä illemmalla jalkapallo-treenit, joten taidetaan nähdä ainoastaan ennen noita mun harjoituksia.:/ Eli hengataan varmaan korkeintaan kolmen tunnin ajan, mutta kyllä sekin on parempi kuin ei mitään! Saa nähdä mennäänkö niille vai hengaillaanko kaupungilla, pitää huomenna puhua tästä vielä vähän lisää.

Paino ahdistaa tällä hetkellä ihan kamalasti. Näytän peilissä ihan hirveältä. Joka paikka näyttää ihan kamalan turvonneelta ja etumahaa on kerääntynyt jälleen lisää. Olen tosin syönyt lähiaikoina niin helvetin epäterveellisesti, ettei mikään ihmekään. Pitää vaan toivoa että sen saisi edes vähän pienemmäksi, tuo näyttää nimittäin melko järkyttävältä. Pitäisi myös yrittää liikkua hieman enemmän, sillä en ole aikoihin käynyt lenkillä tai tehnyt mitään muutakaan urheilullista - lihaskuntoakin pitäisi harjoittaa. Voisin itseasiassa kehitellä itselleni jonkinlaisen liikuntaohjelman, johon voisi sisältyä jonkinlaista lihaskuntoa 4-5 kertaa viikossa + ainakin kaksi lenkkiä. Joudun myös aloittamaan koululiikuntojen käynnin ihan piakkoin, joten niistäkin tulisi sitten 1-3 liikuntakertaa / viikko.

I can feel the heat

Voi anteeksi kamalasti, kun musta ei ole kuulunut mitään! En tiedä, miksen ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, se on vain tuntunut jotenkin todella vaikealta. Paino on heitellyt 49.3 - 50 kg välillä, ja olen syönyt kuin porsas. Jos saisin otettua itseäni niskasta kiinni, saisin varmaan painon nopeasti neljänkymmenenkahdeksan puolelle, mutta olen ollut lähiaikoina ihan häpeällisen laiska.

J kävi meillä viikko sitten ja hengailtiin suunnilleen seitsemän tunnin ajan. Näkeminen sujui mielestäni todella hyvin ja J:n kanssa oli äärettömän helppoa jutella ja nauraa. Koko tapaamisesta jäi kaikinpuolin hyvä maku suuhun, vaikka se olikin periaatteessa todella kaverillista - saa nähdä, mihin suuntaan tämä tästä lähtee. Ollaan hieman puhuttu siitä, että voitaisiin nähdä ensi viikolla, muttei kyllä olla lyöty mitään päiviä lukkoon, eli voi olla ettei sitten tule nähtyä.:/ Voisin kyllä yrittää kysäistä siltä, että mikä päivä sille sopisi - jos vain kehtaan!

Kirjoitus ei oikein ota nyt sujuakseen, sillä olen 38,5 asteen kuumeessa. Ihan hirveä olo ja vapisen kylmyydestä, vaikka olen nakannut vaatetta päälleni ihan hirveän kerroksen. Tämä alkoi eilisiltaisella kurkkukivulla, joka paheni tänään koulussa melko pahaksi ja kurkkuun sattui oikeastaan koko ajan ja se tuntui ehkä hieman turvonneelta. Kotiin tultuani otin kolmen tunnin päiväunet ja sen jälkeen mittasin kuumeen - silloin se oli 37,82. On nyt sitten iltaa kohden noussut ja oloni on kyllä aika kamala - ajattelin mennä pian nukkumaan.

En ole oikein saanut aikaiseksi seurata teidän muidenkaan blogeja, olisi ihan hirveän kivaa jos jaksaisitte nakata kommentilla ja kertoa kuulumisia! Ihan sama, vaikkei oltaisi ennen juteltu mitään - otan kommentteja mielelläni vastaan myös uusilta ihmisiltä. :> Kommentit olisi näin sairaana todella ihania. <3>

Dead dead

Ensiksi vastaus Anonyymin kommenttiin, jossa hän kyseli linkkiä tuohon nelosella näytetyn dokumentin YouTube versioon. Tästä napsauttamalla löytyy ensimmäinen pätkä (se on jouduttu pätkimään melko lyhyiksi osiksi) ja seuraavan pätkän löydät kyllä aina sieltä oikeasta reunasta sitten. Tuo on siis englanniksi eikä siinä ole tekstityksiä, mutta yllättävän hyvin sitä ymmärtää! :)

En uskaltanut tänään käydä aamulla vaa'alla, sillä oloni oli oikeasti niin valtava. Tänään sitten on tullut syötyä karkkia ja olo on vielä valtavampi kuin aamulla ja äh, tämä homma ei nyt ota yhtään tuulta alleen. Vanhojentanssiharjoituksetkin alkoivat tänään (tiedän, melko myöhään verrattuna muihin) ja tunsin oloni sielläkin ihan kamalan läskiksi ja ahdisti kun poika (/pojat...) piti vyötäröltäni kiinni... No, ehkä siihenkin tottuu; tai sitten pitää vain nakata nämä ylimääräiset kilot kuukaudessa huitsin nevadaan.:D

Äyh, tämä kirjoitus ei nyt jotenkaan ota sujuakseen, joten tästä tuli tällainen pikainen päivitys. Yritän huomenna saada jotain vähän rakentavampaa aikaan, aivoni ovat nyt aikalailla narikassa ja väsyttää ihan hemmetisti!

Fuck the fatness, feel the fitness

Voi helvetti tätä jojoilua. Eilen aamupaino oli 49.7, mutta eilen oli myös ne serkkuni lapsen syntymäpäivät ja siellä tuli sitten arvatenkin syötyä kakkua ja vaikka mitä muita herkkuja. Synttäreiltä jäi sitten päälle ihan hillitön syömisvimma, joka johti pariin pitsapalaan ja siihen, että aamupaino oli tänään 49.9. Tänään tuo syöpöttely on sitten valitettavasti vain jatkunut ja huomenna paino alkaa taas vitosella, jes. Itsekuri on tällä hetkellä kyllä jossain todella kaukana, pitäisi saada kiskottua se jotenkin takaisin, kun nyt tästä ei oikeasti näytä tulevan mitään.

Katsoin eilen 4D:n, jonka aiheena oli "kuukaudessa kokoon XXS". Olen katsonut kyseisen dokumentin itseasiassa viime kesänä YouTubesta englanniksi, joten en saanut tuosta nyt paljoakaan irti. Tietenkin suomenkielisillä tekstityksillä on aina mukavampaa seurata, mutta en kyllä ollut jäänyt mistään sen suuremmasta paitsi - tosin nyt dokumentissa olleiden naisten painot näkyivät myös kilogrammoina. Kyseisen dokumentin ideana on siis se, että kaksi naista kokeilevat erilaisia dieettejä laihtuakseen kuukaudessa monta vaatekokoa pienemmäksi. Oikeastaan he kituuttavat itseään syömishäiriöisen tavoin ja yrittävät saada mahdollisimman monta kiloa karistettua lyhyessä ajassa. Kyseinen dokumentti jatkuu ensi viikolla ja siinä sitten nähdään, miten noiden naisten kävi.

Itselleni tuli jotenkin todella outo olo tuota dokumenttia katsoessani. Se toi mieleeni ne viime kesän 400-500 kalorin päivät, joiden ajattelu taas sai minut sättimään itseäni ihan helvetisti, kun nykyään en tee mitään muuta kuin syön. Pitäisi tsempata, se tuo hyvän olon. Kaipaan sitä onnistumisentunnetta, josta sai vähäkalorisen päivän jälkeen nauttia - en ole tuntenut sitä aikoihin. Saisinpa edes päivittäisen kaloriannokseni alle 1000, ei sen noin vähää tarvitse olla kuin kesällä. Vaikkei sekään oikeasti ollut loppujen lopuksi vaikeaa, itsekurista vain kiinni. Vaikka dokumentti toi mieleeni viime kesän, katsoin sitä vähän toisin silmin kuin noina aikoina. Silloin näin sen lähinnä motivaation kasvattajana ja kannustajana, nyt enemmänkin tajuan sen antavan varoittavaa esimerkkiä siitä miten jotkut rääkkäävät itseään. Kuitenkin näen siinä yhä sen motivaation lisääjän, sen kannustajan. En tiedä mitä ajatella, tuntuu vähän sekavalta.

J:n kanssa hommat kusee. Juteltiin yhtenä päivänä seurustelusta ja ihastumisesta, ja se sitten sanoi olevansa tällä hetkellä ehkä hieman ihastunut johonkin tyttöön. Se selitti, ettei se oikeastaan ole mikään oikea ihastus, vaan J haluaa ainoastaan tietää siitä tytöstä kaiken ja sanoi että sen kanssa on kivaa hengailla. Siihen sitten kaatui se, että se olisin voinut olla minä.:/ Vituttaa. Se sanoi myös, että sen on nykyään vaikeaa ihastua, kun viime vuonna se rakastui ja sai sitten pettyä. Se selitti mulle aika paljon sen ja eksänsä jutusta ja äääh, jotenkin masentaa nyt koko homma. Ei olla myöskään puhuttu enää mitään siitä, että menisin käymään niiden luona. Tai oikeastaan heitettiin pientä läppää siitä että muuttaisin sinne, mutta se keskustelu sitten kaatui alkuunsa kun sen piti lähteä reeneihin. Miksei mulla koskaan suju mikään?

Äy, en nykyään enää saa edes kommentteja ja se on jotenkin masentavaa.

Did I fuck things up again?

Argh, aamupaino 50.8 kg... Tuli ihan kamala ahdistus aamulla tuosta lukemasta, vaikka sitä osittain osasinkin odottaa, ja päätin sitten ottaa itseäni ihan kunnolla niskasta kiinni. Tämä päivä menikin sitten ihan kohtuullisen hyvin: aamupalaksi söin leivän, päivällä yhden annoksen ruokaa (riisiä ja kanaa) ja illalla sitten kolme ruisleivän puolikasta. Kyllähän noista kaikista kaloreita kertyy, muttei kuitenkaan läheskään niin paljoa kuin edeltävinä päivinä, joiden aikana olen vain herkutellut.

Päätin juuri, että menen huomenna käymään lenkillä. Tänään käytin koiraa vähän reilun puolen tunnin kävelyllä, mutta sen kanssa eteneminen on kuitenkin melko hidasta ja jumittavaa, enkä osaa ikinä laskea niitä itselleni liikkumiskerroiksi. Ulkoilutan tuon koiran kuitenkin päivittäin enkä osaa ajatella sitä "itseni lenkittämisenä", vaan ihan koiran vain. Omat lenkit sitten erikseen...
Huomenna pitäisi myös käydä ostamassa serkun lapselle 1-vuotis-syntymäpäivälahja, sillä pikkutytölle pidetään tiistaina syntymäpäivät. Mielestäni on äärettömän typerää järjestää noin pienelle lapselle sellaiset synttärit, jonne kutsutaan vieraita (etenkin serkkuja ja setä puolisoineen :D) - mielestäni tuon ikäisen lapsen synttäreitä voisi juhlistaa ihan vain oman perheen kesken ilman sen suurempia juhlia. En keksi mitään muuta järkevää syytä noiden juhlien järjestämiseksi kuin lahjojen saanti; eihän tuo lapsi edes tajua tuossa iässä viettävänsä syntymäpäiviä. Tai ehkä olen vain turhan kriittinen, en tiedä.

Koko päivä on ollut ihan hemmetin sekava. Tai oikeastaan koko päivä on ollut ihan hemmetin tylsä ja yksinpuolinen, mutta ilta sitten sitäkin sotkuisampi ja vaihderikkaampi. Ensinnä täytynee mainita, että J perui tuon huomisen tapaamisen, sillä sen joululoma jalkapallotreeneistä loppuikin jo ja sille iskettiin kahdet treenit heti huomiselle. Se pelaa hyvässä joukkueessa ja uskon kyllä, että tuo juttu oli ihan totta, vaikka ensin epäilinkin - se kuitenkin kertoi ajat ja paikankin enkä usko, että se olisi jaksanut alkaa valehdella mitään. Hetki tuon ilmoituksen jälkeen alkoi monta tuntia kestävä riita kahden kaverini kanssa. En nyt jaksa selittää tuon jutun kulkua, mutta se oli ihan älyttömän typerä juttu ja täynnä väärinkäsityksiä ja vanhoja sotkuja, joita on selvitetty miljoonaan otteeseen. Parhaan kaverini kanssa sain asiat sovittua ihan normaaleiksi, mutta tuon erään toisen kanssa jäikin sitten ehkä vähän viileät välit - tosin sitä ne ovat olleet lähes aina, kun nämä samat asiat pomppaavat aina esille eikä niitä yksinkertaisesti saada selvitettyä.
Koko meidän riidan ajan valitin J:lle, kuinka ahdistava olo mulla oli (pelkäsin alusti niin kovasti, että alan riidellä kovasti parhaan kaverini kanssa) ja se lohdutteli ja tsemppaili koko ajan. Aww, se oli niin suloinen. Mun purkaantuminen sai sitten siinäkin aikaiseksi kovan puhumistarveen ja se sanoi, että haluaisi kertoa mulle yhden todella suuren ja sen mieltä painavan asian, jos vain lupaan olla kertomatta sitä eteenpäin. Lupailin ja vakuuttelin sille sitten hetken, etten todellakaan hiisku mitään ja se sitten päätti luottaa muhun ja kertoi asiansa, joka on kuulemma kaikista hirvein asia, joka sille on ikinä tapahtunut. Aion todellakin pitää lupaukseni ja olla asian suhteen ihan hiljaa - en todellakaan aio pettää sen luottamusta.
Tiivistelmä tästä illasta J:n suhteen on ainakin se, että tapaamisen perumisen aiheuttamasta pettymyksestä päästiin jonkinlaiseen luottamussiteeseen, josta olen todella onnellinen.

Joululoma on saanut unirytmini kyllä ihan sekaisin. Tälläkään hetkellä ei väsytä yhtään, mutta tiedän että pitäisi yrittää jo kömpiä peiton alle ja alkaa nukkua. Tiedän tosin myös sen, että pyörisin sängyssä ainakin seuraavat puolitoista tuntia ja tuskastelisin sitä, etten saa unta - sen takia kai minä tässä istunkin ja venytän tuota nukkumaanmenoa. Tänäänkin heräsin vasta puoli kahdelta päivällä ja se onkin varmaan suurin syy siihen, ettei nyt oikein nukuta. Äh. Ehkä yritän nyt kuitenkin mennä jo painamaan pään tyynyyn - jospa saisin yllättyä tänä yönä ja nukahtaisinkin heti.

Panic

Ensinnäkin hyvää uuttavuotta kaikille! :>

Mulla on ollut taas ihan luvattoman monta päivää päivitystaukoa, voisin yrittää parantaa tahtiani tänä vuonna (haha, ei alkanut kovin lupaavasti) ja pitää sitä vaikka jonkinlaisena uudenvuoden lupauksena. Paino oli tänä aamuna 50,3 kiloa ja tämän illan coctail-piirakoiden ja munavoin syömisen jälkeen se on huomenna varmasti enemmän. En kuitenkaan jaksa olla kovin masentunut, sillä huomisesta asti olen päättänyt olla kunnolla eikä tästä kovin montaa sataa grammaa ole sinne nelosella alkavaan lukuun.

Tästä merkinnästä nyt kuitenkin tulee sattuneista syistä enemmän poika-aiheinen, sillä en osaa keskittyä nyt mihinkään muuhun. Ensinnäkin haluan pahoitella sitä, että tämä blogi on alkanut käsitellä myös melko pitkälti ihmissuhdeasioitani, jotka eivät varmasti kiinnosta teitä tippaakaan, mutta yrittäkää jollain tapaa kestää. Voin yrittää jatkossa jättää näitä vähän vähemmälle!
Kuitenkin, itse asiaan.:D Sovin nimittäin äsken J:n kanssa, että menen hänen luoksensa maanantaina! IIK. Juteltiin tänään pitkästä aikaa kunnolla (koska se on ollut koko edeltävän viikon Rukalla) ja sitten jonkun ihmeellisen läpän kautta päädyttiin siihen, että menen maanantaina niille. Ei siis olla ikinä juteltu kasvotusten, ainoastaan koneen ja tekstiviestejen välityksellä. Paniikkipaniikkipaniikki. Jalkani tärisevät, sydän pumppaa tuhatta ja sataa sekä sisuskaluni heittävät voltteja. Tulen kuolemaan maanantaina siihen jännitykseen, en tiedä miten selviän. Apuaaa, onko teillä mulle mitään viisasta vinkkiä? :D Mitä jos tulee joku kamalan hiljainen hetki?

Tässä vielä viime kyselyn tulokset:

Onko sinulla näkyvää selluliittiä?
71% vastasi: Kyllä
29% vastasi: Ei

Vastauksia tuli yhteensä 45 kappaletta.