Back to the business

Noniin, nyt on luvassa sellainen tiivistelmä viime viikkojen tekemisistäni, jotta pääsette jälleen edes suunnilleen mukaan tähän minun elämääni. Merkinnästä tuli aika kilometripostaus, mutten oikein osannut lyhentääkään...

Ensiksi olisi varmaan ihan aiheellista mainita paino, joka oli tänä aamuna 54.4 kg. IHAN HIRVEÄÄ. Nuo kaikki kilot tulivat hiihtolomalla, joka oli itselläni siis viime viikolla, ja kävin vaa'alla ensimmäistä kertaa toissapäivänä ja siitähän aiheutuikin sitten hirveä itkupaniikki. En todellakaan olisi uskonut lihovani vähän reilu viikossa noin helvetisti, mutta näköjään siinä pääsi käymään niin - toivon kyllä että nuo lähtevät nopeasti pois, jos nyt vain otan itseäni niskasta kiinni. Eilen kävin kahdesti lenkillä, mutta söin kyllä sitten myös sipsiä, eli ne lenkit kumoutuivat pitkälti siinä... En ymmärrä miten olen päästänyt itseni samaan kuntoon kuin viime talvena, sillä ei siitä ole kauaakaan kun painoni alkoi tuolla nelosella. Eli koska olen onnistunut keräämään tätä massaa ihan liikaa, tarvitsen todellakin teidän apuanne jotta saan ne myös pois. Toivottavasti jaksatte ainakin välillä kannustaa!
Jos minun täytyy yrittää repiä tästä esille jotain hyvääkin, niin voisin todeta etteivät nuo kilot näy peilissä niin paljon kuin viime vuonna tämän verran painaessani, joten ehkä toivoa on. Onneksi kesään on vielä sen verran aikaa, että ehdin pudotella noita kiloja pois!

Sitten voisin ehkä lyhkäisesti mainita hiihtolomastani, jonka vietin Alpeilla lasketellessa. Olin siellä vanhempieni ja yhden kaverin kanssa, ja oli kyllä todella mukava reissu! Ilmat olisivat voineet suosia vähän enemmän, mutta laskettua tuli useana päivänä ja monta tuntia, vaikka välillä vesisade (kyllä, vesi) yllättikin. Eli lomalla tuli myös liikuttua, vaikka syötyä tulikin varmasti vielä enemmän (nimimerkillä sipsipussi mahaan lähes joka päivä)... Käytiin myös parina päivänä shoppailemassa ja reissulta tarttui mukaan viisi paitaa, farkut, vyö ja hajuvesi.

Koulunkäynnistäni ei tule mitään edelleenkään, olen ihan hirvittäviä määriä pois ja olen aikamoisissa ongelmissa noiden poissaolojeni kanssa. Uskonnon opettaja totesikin minulle tuossa yhtenä päivänä, etten kuulemma ole ikinä tunnilla ja nakkasi sitten samalla kivan pinon lisätehtäviä. Äidinkielen opettaja on kysellyt poissaoloselvitysten perään ja sanonut ettei enää yhtäkään tuntia kärsisi olla pois. Viime jaksosta sain neljä T-merkintää, joka tarkoittaa siis täydennettävää ja sitä, että joitain tehtäviä on jäänyt tekemättä. Yksi tosin johtuu siitä, etten ole tehnyt kyseisen kurssin koetta. Muut kolme ovatkin sitten tulleet palauttamattomien tehtävien takia enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi tehdä niitä, joten saa nähdä miten tässäkin hommassa käy... Motivaatio on vain yksinkertaisesti niin hukassa, etten tunnu saavan siitä minkäänlaista otetta ja se vaipuu hetki hetkeltä kauemmas.

Tähän väliin viime kyselyn tulokset:

Mitä mieltä olet siitä, että käsittelen myös ihmissuhdeasioita merkinnöissäni?
62% vastasi: Kivaa, luen mielelläni!
33% vastasi: Ihan okei
0& vastasi: En osaa sanoa
4% vastasi: En tykkää, jätä ne pois

Vastaajia oli 24 kappaletta.

Koska vastaukset olivat suurimmisa määrin positiivisia, jatkan samalla linjalla kuin ennenkin. Sen takia vuorossa nyt onkin jonkinlainen selostus J:stä, jonka kanssa asiat ovat niin sekaisin, että olen äärettömän ahdistunut. Vanhojentanssien jatkoilla J:n kämppis tuli selittämään minulle kuinka J on minusta kiinnostunut ja kuinka se on kuulemma ujo, vaikkei välttämättä siltä päällepäin vaikuttaisikaan. Se sitten jankutti minulle noin kymmenen minuutin ajan siitä, että minun pitäisi mennä juttelemaan J:lle, mutta sanoin että haluan J:n tulevan puhumaan ensin minulle enkä ole menossa minnekään (en viitsinyt häiritä sitä, kun se oli isossa kaveriporukassa :D). Noh, en sitten muista kumpi loppujenlopuksi tuli juttelemaan, sillä olin juonut melkoisen määrän, mutta lopputulos oli se että hengattiin siellä se koko loppu aika. Tanssittiin ja juteltiin, mutta mitään sen suurempaa ei tapahtunut. En muista yhtään mistä kaikesta keskusteltiin, mutta ainakin sen exä kävi puheenaiheena, kun se yhtäkkiä ilmestyi sinne ja sain jonkun kummallisen pelkokohtauksen siitä, että se tulee valittamaan mulle (kun ilmeisesti luulee, että meillä on J:n kanssa jotain juttua, ja sillä on yhä tunteita J:tä ). Kun oltiin kaverin kanssa lähdössä kotiin, J ja sen kaverit sanoivat että tilaavat meille taksin ja tulevat samalla kyydillä. Taksissa ne sitten kuitenkin päättivät, että minun ja kaverini pitäisi tulla jatkoille J:n kämpille ja niinhän siinä sitten kävi, että mentiin sinne. Siellä makoilin lähes koko ajan J:n huoneen lattialla J vierelläni ja purin sen kättä (älkää kysykö...). Otettiin siinä myös jonkinlainen painiottelu ja naureskeltiin. En tosin taaskaan muista, mitä kaikkea siellä hommattiin, mutta kuitenkin.
Seuraavana päivänä pari ihmistä kysyi minulta J:stä ja utelivat mikä meidän juttu on. Puhuin asiasta sitten J:n kanssa ja kysyin siltä lopulta suoraan, mitä se musta ajattelee ja mikä tämä meidän juttu sen mielestä on. Se sanoi pitävänsä mua ainakin toistaiseksi vain kaverina, sillä ollaan sen mielestä tunnettu vasta niin vähän aikaa. Sanoin sille sitten, etten itse ole ihan varma, mitä siitä ajattelen ja se sanoi että meillä on vielä pitkä elämä edessä selvitellä näitä meidän tunteita. Olin tuon jutun jälkeen aika rikki, sillä olin todella jo kuvitellut että sillä saattaisi olla tunteita mua kohtaan - ainakin sen käyttäytyminen on välillä vaikuttanut kovasti siltä, ja viisi J:n hyvää kaveria oli kysynyt multa jotain J:stä, eli se on ainakin jotain niille puhunut.
Noin viikko tuon keskustelun jälkeen J tuli meille. Nipistelin paljon sen kättä (älkää taaskaan kysykö, naur) ja se hakkasi mua tyynyllä. Hiplattiin toistemme sormia. Hiplattiin toistemme kauloja. J siveli mun sormella omia huuliaan. Katsottiin telkkaria hetki käsikädessä. Puhallettiin toistemme korviin. Kaikkea tuollaista pientä.
Tuon tapaamisen jälkeen olen ollut sekaisin. Kaikki asiat tuntuvat olevan ristiriidassa toistensa kanssa, en ymmärrä yhtikäs mitään tästä jutusta. Se sanoi mun olevan ainoastaan kaveri, mutta kuitenkin käyttäytyy vähän toisin. Se antaa niin ristiriitaisia merkkejä, että mua ihan itkettää. Se sanoi mulle tuota näkemistä ennen olevansa kuulemma oikeasti ujo ja huono tekemään aloitteita, vaikka oikeasti haluaisikin. En tiedä, tarkoittiko se sillä jotain. Olen hukassa tämän asian kanssa.
Tuon tapaamisen jälkeen nähtiin vielä kerran kaupungilla. Ei tuolloin kosketeltu toisiamme niin paljoa, sillä oltiin kuitenkin ihmisten ilmoilla, mutta minusta tuntui että se teki enemmän kosketusaloitteita kuin edeltävänä kertana. Äwh, en tiedä mitä tämä on. Sen tapaamisen jälkeen alkoikin pian loma, lähdin Alpeille ja se Rukalle. Kun tulin takaisin, pari ensimmäistä keskusteluamme olivat ehkä vähän outoja, mutta nyt ne ovat jälleen normalisoituneet ja kaikki tuntuu olevan kohtuu hyvin. Ei kuitenkaan olla nähty eikä sovittu edes uutta tapaamista, mutta se kuulemma aikoo kutsua mut jonain päivänä kylään. Tällä hetkellä meistä on hurjasti juttua liikkeellä: vaikka kuinka moni ihminen on kysynyt multa seurustellaanko. Ollaan puhuttu noista jutuista myös J:n kanssa ja tultu siihen tulokseen, ettei voida niille mitään ja ihmetelty, miksi ihmisiä niin kovin kiinnostaa.
Tästä selityksestä tuli ihan uskomattoman pitkä, mutta tämä asia todella vaivaa mua ja tuntuu että tämä kirjoittaminen auttaa. En tiedä jaksoiko kukaan edes lukea koko juttua, mutta itseäni ainakin helpotti tämä purkautuminen, sillä tuntuu, että olen vain padonnut nämä kaikki asiat sisälleni. Ajatukseni heittävät volttia heti, kun ajattelen J:tä, sillä en todellakaan tiedä, että pitääkö se mua ainoastaan kaverina vai kenties jonain muunakin. Äh, miltä tämä teistä kuulostaa?