Tell me what's wrong

Mulla on kyllä joku saatananmoinen laiskuus nykyään kaiken suhteen. Blogin, koulun, kavereiden... kaiken. Olen jotenkin todella saamaton ja väsynyt, mutta ehkä se johtuu tästä sairastelusta. Enää ei ole kuumetta, mutta päällä on ihan hirvittävä nuha ja yskä enkä meinaa saada öisin nukuttua, kun heräilen kurkkukipuun, tukkoiseen nenään ja yskimiseen. Sain tosin tällä viikolla uuden 160 cm leveän sängyn ja rakastan tätä: tässä on todella hyvän tuntuista nukkua ja mahdun nukkumaan vaikka miten päin! Tässä on myös aivan uskomattoman rentoa datailla, kun voi olla ihan millaisessa asennossa tahansa eikä ole sitä ongelmaa, että jalat roikkuvat jossain sängyn reunan ulkopuolella.:D

Painosta ei ole mitään käsitystä, varmaan lähentelee 51 kiloa... arg. Pitäisi oikeasti saada itseä niskasta kiinni, mutten vain tiedä mikä siinä on niin kamalan vaikeaa. Kai se aloitus. Jos saisin edes yhden päivän sujumaan hyvin, siitä olisi jo paljon helpompaa jatkaa. Nyt en kuitenkaan onnistu olemaan kunnolla hetkeäkään, kun kaikki syömiset alkavat mennä alamäkeen heti aamusta tai viimeistään sitten, kun tulen koulusta. Illat ovat aivan mahdottomia, lapan suuhuni koko ajan jotain.

J:n kanssa asiat ovat niin sekavia, että ahdistaa jo ihan liikaa. En vain yksinkertaisesti tiedä, mitä se ajattelee. Ei mitään käsitystä. En halua myöskään kysyä - tuntuu, että se vaarantaisi ihan liikaa kaikkea ja pelkään että ystävyyskin menisi. Yritän nyt katsella rauhassa eteenpäin, mutta eihän tästä meinaa mitään tulla, kun J pyörii päässäni pitkin päivää ja turhaannun, kun en ota siitä yhtään selvää.
Nähtiin sen kanssa tiistaina parin tunnin ajan, ja se tarjosi meille kaakaot. Oli kivaa ja naureskeltiin taas paljon kaikille asioille ja juteltiin vaikka mistä. Nähtiin myös hirveä kasa tuttuja ja saa nyt nähdä, lähtikö tuosta kamalia huhuja liikkeelle - ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta. Näkeminen oli toisaalta jälleen todella kaverillinen, mutta se antaa kuitenkin vähän ristiriitaisia merkkejä - näkemisen jälkeen se esimerkiksi kehui silmiäni kauniiksi. Äw, en tiedä mitä sen pojan päässä pyörii, mutta ehkä se joskus selviää.

Nyt taidan painua nukkumaan, silmäluomet alkavat nimittäin painaa jo ihan kiitettävästi. Voisin huomenna tulla selittelemään vähän koeviikon asioista ja tarkistuttaa tuon painonikin.:>