Can't help myself from eating

Nyt voisin ladella tähän listan kirosanoja, mutta yritän hillitä itseni. Aamu ei alkanut missään nimessä hyvin, sillä söin aamupalaksi 100g sipsiä (en tiedä miksi, sillä ei edes varsinaisesti tehnyt mieli - halusin ne vain lähinnä pois kaapista, jotten söisi niitä ensiviikon aikana), mutta loppu päivä sujui hyvin. Söin ainoastaan kanakeittoa ja ilta kymmenen aikaan olin päivän saldooni sipseistä huolimatta melko tyytyväinen. Katselin sitten Big Brotheria äidin kanssa, ja äiti alkoi syödä leipää. Se laukaisi oman syömishaluni välittömästi ja menetin kontrollin - jälleen. Tein itselleni pussillisen Popcornia ja sen jälkeen söin vielä jugurtin, ja tällä hetkellä ottaa päähän ja itkettää. Olen huomannut, että omaan syömiseeni vaikuttavat oikeastaan eniten muut ihmiset: jos olen yksin, pystyn kontrolloimaan itseäni huomattavasti paremmin kuin muiden seurassa. Jos joku toinen alkaa syödä seurassani, se on sitten menoa. Yksin taas pystyn jankuttamaan itselleni, etten syö ja se toimii. Voi helvetti, miksi olen tällainen "seurasyöppö"?

Huolestuttavinta tässä on ehkä se, että yhdessä vaiheessa painoni oli alle 49 kg. Tänä aamuna se oli yli 51 kg (ihan järkyttävää, en käsitä miten päästin itseni tähän kuntoon) ja tällä hetkellä toivon, että se olisi edes alle tuon. On huolestuttavaa, että paino vain nousee ja nousee, sillä tunnen menettäväni otettani hetki hetkeltä enemmän ja pelkään sitä, että jossain vaiheessa heitän pyyhkeen tyystin kehään.

Koska olen näin epätoivoinen ja vittuuntunut tällä hetkellä, ensiviikosta tulee täydellinen tsemppiviikko. Onnistumiset motivoivat ja ensiviikolla haluan nähdä niitä - onnistumisia siis. Tämä kuulostaa siltä ainaiselta "aloitan huomenna"-kitinältä (jota todella toivon, ettei se ole), mutta olen tällä hetkellä niin peloissani tuosta painostani, että voin ehkä jopa onnistua. Tässä pieni suunnitelma ensiviikkoa varten:
-Ei herkkuja ennen viikonloppua, ja silloinkin vain kohtuullisesti
-Tarpeeksi vettä päivittäin
-Pienet annoskoot
-Ei ahmimista eikä iltasyöpöttelyä

Herkkujen ja iltasyöpöttelyn välttäminen tulee olemaan ehdottomasti vaikeinta, mutta yritän nyt todella. Kaverini on viime viikkojen aikana saanut minut sortumaan herkkuihin (hän ei halua minun laihtuvan siksi, että hän on itse lihonut - tiedän, että asia on niin), mutta tällä viikolla en anna periksi. Jos illalla syöpöttää, keitän itselleni kupin teetä. Jos tekee mieli makeaa, otan vaikka lusikallisen hilloa. Nyt on pakko onnistua, ihan siksi että edellisestä onnistumisesta tuntuu olevan ihan liian kauan. Haluaisin pitkästä aikaa olla tyytyväinen suoritukseeni ja oppia jälleen hallitsemaan itseäni.

Miten muuten osaatte vastata tuohon vesikyselyyn niin hirvittävän tasaisesti? :D Hämäätte minua! Tällä hetkellä eniten ääniä on ensimmäisessä kohdassa, joten minusta on alkanut tuntua, ettei tuo kunnollinen vedenjuonti olekaan ehkä niin tärkeää... Ääh, no ehkä yritän muutaman päivän ajan juoda kunnolla ja katsoa mitä tapahtuu. Olen ollut muuten todella yllättynyt siitä, kuinka moni on äänestänyt, sillä odotin ehkä yhteensä noin viittä ääntä. Nyt niitä on kuitenkin tullut jo ihan mukavasti ja olen siitä todella kiitollinen, tykkään teistä!<3

Serkkuni vauva kävi meillä eilen kylässä. En yleensä pidä lapsista, mutta en voi olla myöntämättä etteikö se 8kk vanha tyttö olisi ollut suloinen. Niin hirvittävän hyväntuulinen, että oli omillakin kasvoilla koko ajan leveä hymy. Toisaalta minua alkoi äkkiä ottaa päähän se, että kaikki hääräsivät sen lapsen ympärillä ja kaikki keskustelut koskivat sitä ja lapsia yleensäkin. Olen kyllä ihan hirvittävän kateellinen lapsille, kun ne osaavat olla niin iloisia pienistä asioista eikä niillä ole mitään isoja murheita. Eikä vaikeuksia syömisen kanssa...

Haluaisin ihan hirvittävästi järjestelmäkameraani Canon EF 100mm f/2.8 Macro USM - objektiivin! Isä on oikeastaan sen jo luvannut ja aikoo tilata sen minulle ulkomailta. Olen niin hirvittävän onnellinen tuosta, etten edes osaa kuvailla! En vain millään malttaisi odottaa...