We keep on waiting

Tänään siis otin itseäni viimein niskasta kiinni ja ensimmäisen päivän jälkeen on ainakin ihan hyvä olo. Aamupaino oli tasan 52 kg, ja siitä olisi nyt sitten tarkoitus lähteä alaspäin ja päästä sinne jonnekin 45 kg paikkeille. Ajattelin nyt ottaa tavoitteekseni painaa lokakuun loppuessa alle 49 kg ja toivon sen nyt todella olevan tarpeeksi realistinen tavoite.

Heräsin vasta 11.30, joten päätin skipata aamupalan kokonaan. Yhden aikaan tein itselleni valmiskeittoa, ja annoksessani oli kaloreita ainoastaan n.50. Keitto oli mielestäni todella hyvää ja hirmu vähäkalorista, joten taidan alkaa syödä tuota jatkossakin, vaikken mikään keittojen ystävä yleensä olekaan. Puoli neljän aikaan nappasin isän kulhosta muutaman pähkinän ja olin todella onnellinen, että osasin hillitä itseni ja jättää sen määrän siihen muutamaan. Viiden aikaan tein itselleni kaksi kasvistortillaa ja niistä kaloreita kertyi varmaan n.300-400. Se tortillalätty ei ehkä ole mikään maailman paras vaihtoehto, mutta toisaalta olin syönyt tuohon mennessä niin vähän, ettei minua oikeastaan haitannut tuo muutaman sadan kalorin lisä. Iltaan asti sujui siis melkoisen hyvin, mutta BB:n aikana menikin sitten vähän iltasyöpöttelyksi. Söin kolme paahtoleipää ja vanukkaan, joten niistä tuli sitten vielä kaloreita jonkun verran. Luulisin kuitenkin päivän saldon olevan alle 800kcal, joten kai siihen voi olla ihan tyytyväinen. Enpä ainakaan saa niitä kamalia mahakipuja, joita joskus tulee, kun vähentää yhtäkkiä syömisensä ihan minimiin.

Olen tällä hetkellä ihan hyvällä tuulella. Ensimmäinen päivä sujui kohtuu helposti siihen nähden, että olin koko päivän kotona, luin kokeeseen ja katsoin paljon televisiota. Ei ollut mitään hirvittävää syömishimoa tuota iltaa lukuun ottamatta ja sekin jäi kuitenkin vielä ihan sallittaviin rajoihin ajatellen koko viime viikon iltoja. Motivaatio tuntuu olevan pitkästä aikaa kohdallaan ja toivon todella, että tämä lähtee tästä vihdoin ja viimein sujumaan.

Huomenna on yhteiskuntaopin koe, enkä kyllä osaa yhtään mitään. Onneksi se on viimeinen koe! Tiistai ja keskiviikko ovat minulla vapaapäiviä ja torstaina sitten menen ensimmäistä kertaa sinne amikseen. Ensi viikko tulee siis olemaan aivan ihanan rento, tuntuu kieltämättä melkein lomalta. Huominen aamuherätys ottaa kyllä vähän päähän, mutta toisaalta on todella lohduttavaa mennä kouluun tekemään ainoastaan koe.

Ainiin, laitoin tänään ensimmäistä kertaa merkintääni myös kuvan (heh, aivan kuin ette olisi huomanneet :D)! Näyttää kyllä kieltämättä jotenkin kivemmalta, kun tekstin seassa on kuvakin, joten taidan tosiaan ottaa tästä ihan tavan. Kuvat tulevat todennäköisesti olemaan joko jollain tapaa merkintään liittyviä tai sitten ihan vain joko laihoja tai kauniita ihmisiä motivaatiota kasvattamaan.

Nyt taidan painua nukkumaan, jotta jaksan huomenna herätä siihen kokeeseen.

New layout - again

Onnistuinkin vaihtamaan tämän ulkoasun nyt niin, etten turmellut tuota äänestystä! Yllä olevan kuvan tein itse (tai siis tuon naisen kuvan hain netistä, mutta tein itse taustan) ja olen siihen melko tyytyväinen. Blogin värimaailmakin on mielestäni nyt ihan kiva, toivottavasti tekin pidätte! Kertokaa ihmeessä mielipiteenne tästä, otan niitä mielelläni vastaan. :>

Tulen vielä illemmalla kertomaan kuulumisia!

Things can change

Laitoinpas sitten uuden ulkoasun, mutta tajusin samantien inhoavani tätä. Vaihdan tämän varmaan taas pian, mutta tämä saa nyt kelvata hetken. Tuo kysely valitettavasti nollaantui tämän vaihdoksen myötä, joten olkaa ihania ja äänestäkää uudelleen. <3

Ehkä pidän sittenkin tämän ulkoasun siihen asti, että tuo kyselyn äänestysaika päättyy - en nimittäin halua nollata sitä enää uudelleen.:D

This time it's gonna happen

Miksi tämä on näin vaikeaa? Erehdyin tekemään iltapunnituksen - sehän oli sitten ihan ansiokkaasti yli 52 kg ja olin taas vaihteeksi aivan järkyttynyt, vaikken edes tiedä miksi. Mitä muutakaan voisi odottaa, jos on vetänyt kahtena päivänä pitsaa ja karkkia? :)

Huomenna. Tuo kuulostaa aina niin säälittävältä, että ihan hävettää. Mutta nyt se todella saa olla niin, sillä en enää kestä itseäni. Huominen tulee tekemään tiukkaa, sillä joudun lukemaan yhteiskuntaopin kokeeseen, mutta olen nyt päättänyt selvitä ja sillä siisti. Ostin kaupasta sellaisia Knorr-valmiskeittoja ja syön kyllä huomenna ruoaksi sellaista - niissä on ihan hirmu vähän kaloreita. Ehkä tämä lähtee taas pian sujumaan, aloittaminen vain on aina niin hirveän vaikeaa. Ja on kyllä jatkokin, mutta pakko tästä on nyt vain selvitä.

Koeviikko on onneksi pian ohitse, en nimittäin enää jaksaisi lukea yhtään. Nytkin on mennyt ihan penkin alle kaikki kokeet poissaolojeni takia, muttei oikeastaan jaksa kiinnostaa. Olen kyllä vähän yrittänyt lueskella jokaiseen kokeeseen, mutta niinhän siinä on käynyt etten vielä kertaakaan ole saanut luettua koealuetta kokonaan lävitse. Yhteiskuntaoppia ei kiinnostaisi lukea huomenna yhtään, joten taitaa jäädä sellaiseksi selaamiseksi tuokin "lukeminen". Ensi jaksossa pääsen onneksi amikseen, koska meillä on sellainen vaihtojakso-systeemi, ja käymällä yhden jakson ajan amista saa suoritetuksi viisi lukiokurssia. Lukiolaisille on tehty ihan omat ohjelmat sinne ja valitsin itselleni "Tapa- ja tyylitaito"-vaihtoehdon, johon sisältyy niin kampaaja, kosmetologi kuin palvelualankin juttuja. Koko jakson aikana ei siis ole mitään normaaleja lukio oppiaineita, vaan ainoastaan tuollaisia kivoja juttuja. Sain tietää eilen lukujärjestykseni tuota jaksoa varten ja huomasin, että minulla on vapaata jokaisena perjantaina! Päivät olivat muutenkin todella kivoja, maanantaina koulu alkaa vasta yhdeltä (loppuu tosin vasta kuudelta), tiistaina on vain kaksi tuntia ja sitä rataa. Ihanaa, kun saa tuollaisen levähdystauon lukiosta.

Ostin tänään talvitakin! Tykkäsin siitä tosi paljon, mutta jätin sen lyhennettäväksi, sillä mulle ei sovi niin pitkä takki kuin se oli (polviin asti). Pyysin lyhentämään sen puoleen reiteen asti ja saan sen sitten itselleni ensiviikon aikana, jeij. <3 Ostin myös pipon, sillä en omista sellaista ja sekin on kuitenkin Suomen talvessa ihan hyödyllinen kapistus ainakin pidemmillä ulkoilureissuilla. Haluaisin nyt ihan kamalasti mennä shoppailemaan lisää, sillä olisin löytänyt tänään vaikka kuinka paljon ihania vaatteita. Sitten kyllä ostan varmasti jotain, kun painan jälleen alle 50 kg!

Ja sinä anonyymi, joka kommentoit tuohon viime kirjoitukseeni, kiitos kamalasti kommentista! Oli ihanaa, että sanoit pitäväsi kirjoitustyylistäni: piristi ihan kamalasti, kun kukaan muu ei näköjään ollut jaksanut kommentoida. Ja kyllä, pidän itsestäni huolen, ei hätää. :>

Sometimes it's just too late

En ansaitse mitään. En ansaitse kirjoittaa tänne, en ansaitse saada kommentteja enkä ansaitse kuulua tähän porukkaan. Miksikö? Siksi, että olen koko Blogspotin pahin epäonnistuja tässä koko jutussa - lihon, lihon, lihon. Olen itkenyt vaikka kuinka monena päivänä sitä, etten ansaitse kuulua tähän "yhteisöön", josta löytyy oikeasti ehkä maailman ihanimpia ja tukevimpia (ei lihavia, vaan toisella tavalla) ihmisiä. En ansaitse teidän tukea ja mielenkiintoa kuulumisiani kohtaan, sillä onnistun aina pettämään kaikki - eniten ehkä kuitenkin itseni.
Olen alkanut kirjoittaa uutta merkintää jo neljänä päivänä peräkkäin, mutta olen aina jättänyt sen kesken ja sanonut, etten pysty. En kykene. Olen saanut pari kommenttia, joissa kuulumisiani on kyselty ja kiitos niistä - ilman niitä en kirjoittaisi tätä varmasti vieläkään. Tykkään teistä hirveästi.<3 style="font-style: italic;">

Koskaan ei ole liian myöhäistä, sanotaan. Se on ollut tunnettu neuvo jo vuosisatojen ajan ja saanut alkunsa keskiajan kunnioitetuilta sotapääliköiltä, jotka usuttivat joukkojaan jo pitkän etumatkan päässä olevien ratsujen perään. Sotapääliköiltä sanonta siirtyi aatelispiireihin, joissa etenkin hovien palvelijat ottivat sen omakseen neuvoessaan aatelisia ja kuninkaalisia, jotka silloin tällöin onnistuivat turmelemaan lupaavia sopimuksia liian kärkkäillä mielipiteillään.

Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Sanonta kulki sukupolvilta toisille: se havaittiin paikkaansapitäväksi ja hyödylliseksi, sillä yritettiin välttää syyllisyyden tunnetta ja sitä käytettiin toista lohduttaessa silloin, kun ei keksitty mitään muuta sanottavaa. Se sai ihmiset uskomaan itseensä sinisilmäisesti ja onnistui kohoamaan sellaiseen suosioon, että sitä alettiin pitää yhtenä elämän perusneuvoista, jonka jokaisen vanhemman tulisi kertoa lapselleen.

Olin kuullut kyseisen fraasin lukemattomia kertoja ja todennut sen olevan täyttä paskaa ja huijausta. Eikö silloinkaan ollut liian myöhäistä, kun olit asettanut aseen ohimollesi ja painanut liipaisinta? Eikö silloinkaan ollut liian myöhäistä, kun katsoit kuolleen hautaa ja mietit sanomattomaksi jääneitä asioita? No helvetti vie, todellakin oli.

Nyt oli liian myöhäistä, asiat olivat todellakin jääneet sanomatta. Äiti oli painanut liipaisinta, lennättänyt verensä kirjaimellisesti kellarin seinälle ja hävinnyt. Pystyin todellakin väittämään, että joskus oli liian myöhäistä. ”Niin kauan kuin sinulla on puhetaitosi tallella, ei ole liian myöhäistä sanoa mitään", olin kuullut itseään ja tietämystään täynnä olevan psykologini sanovan. ”Mutta on aika helvetin myöhäistä saada äiti takaisin”, olin vastannut ja saanut psykologini perääntymään tuolillaan huuliaan mutristaen.

Joskus on liian myöhäistä.

Born to fail

Aamupaino oli 50.5 ja olin yllättynyt, ettei se ollut sen enempää - olen sentään syönyt viime päivien ajan kuin pieni porsas. Tänään ajattelin sitten vähän tsempata, mutta tuo yritys kyllä kaatui heti alkuunsa, kun aloitin päivän suklaamuroilla. Koulupäivän aikana ostin sitten karkkia, kotona keitin nuudelit ja illalla söin vielä pussillisen popcornia ja puolikkaan suklaalevyn. Ette ehkä kamalasti ihmettele, jos sanon tuntevani oloni ihan järkyttäväksi läskiksi tällä hetkellä. Huomisesta lähtien pakko taas tsempata, jotta saan tuon painon jälleen laskusuuntaan ja alkamaan edes sillä hemmetin nelosella.

En ehdi nyt oikeastaan kirjoittamaan tämän enempää, mutta ajattelin kuitenkin käydä päivittämässä kuulumiset.:> Huomisiin!

Help

Aamupaino 50,9. Syön tänään karkkia. Vituttaa.

Every looser deserves to die

Keksin sitten mitä loistavimman keinon välttää marjapiirakan ahmimista: söin kokonaisen suklaalevyn. Voin kertoa, ettei sen jälkeen tehnyt enää juurikaan mieli piirakkaa, vaikka äiti sitä yhden palan suuhuni tunkikin. Mutta siis tosiaan, söin kokonaisen suklaalevyn ja nyt oksettaa, oksettaa ja oksettaa. Nyt on sellainen hetki, että toivoisin osaavani oksentaa. Inhoan itseäni. INHOAN.

Miksi päästin koko alkuviikon työn valumaan hukkaan?

Tosin päätin nyt, ettei huomenna olekaan herkuttelupäivää, kuten alunperin ajattelin. Tämä päivä korvasi sen kyllä niin täydellisesti, etten todellakaan voi sallia huomiselle mitään sen kaltaista. Sinne kiinalaiseen on pakko mennä, mutta jos pidän itseni muuten huomenna kurissa, niin tuo ei ehkä ole maailmanloppu. Toivon todella, etten valu tämän päiväisen takia maailman keskipisteeseen ja jää sinne. Olen tällaisten repsahdusten saralla ihan liian heikko henkisesti ja meinaan aina luovuttaa. Olen ihan paska.

Haluan uuden ulkoasun tähän blogiin! Voisin myös alkaa laittaa merkintöjeni mukana joitain kuvia, sillä ne jotenkin elävöittävät blogin ulkoasua - jos vain jaksan... Olen liian laiska.

Vesikyselyyn vastasitte ihan äärimmäisen tasaisesti. En laskenut vastauksille mitään keskiarvoa, mutta silmämääräisesti kaikkien vastausten keskiarvo olisi ehkä sijoittunut tuohon 1-1.5 litraan vettä päivässä. Itse olisin kuulunut tuohon alle puolen litran ryhmään, mutta olen nyt lähipäivinä yrittänyt tsempata ja olen ehkä tällä hetkellä tuolla 0.5-1 litran porukan joukossa. Uutta kyselyä olen yrittänyt miettiä pitkin päivää enkä oikein vieläkään ole tähän päätökseeni tyytyväinen, mutta tuo saa nyt kelvata. Kysymyksenä on siis tällä kertaa "Kuinka monta kertaa viikossa syöt herkkuja?", ja valitsin sen ihan siksi, että sorruin itse tänään syömään ihan liikaa. "Herkku" sanaa on vähän vaikeaa määritellä, mutta jokainen saa vastata oman määrittelynsä mukaan.:> Äänestysaikaa on pari päivää.

BB alkaa pian, joten taidan nyt lopetella. Tsemppiä teille kaikille, toivottavasti teillä menee minua paremmin.<3

Ugly me

Tämä päivä ei ole kyllä sujunut yhtään putkeen.:/ Aamupalaksi söin kaksi leipää, lounaaksi nuudelit ja niiden päälle vielä sellaisen jugurtin, johon laitetaan mukaan suklaalastuja. Nyt kuulin, että äiti aikoo leipoa pian marjapiirakan, joten osaatte varmaan kuvitella, kuinka loppu päivä tulee menemään... Miksi, oi miksi? Ja huomenna menen serkkuni ja mummini (jee...) kanssa kiinalaiseen syömään + olen luvannut itselleni huomiselle herkuttelupäivän, joka jatkuu itseni tuntien koko viikonlopun. Voi vittu.

Aamupaino oli tänään 50,2 eli 400g vähemmän kuin eilen aamulla. Jos tämä päivä olisi sujunut ansiokkaasti, paino olisi alkanut huomenna todennäköisesti nelosella, mutta kuinkas kävikään. Ottaa päähän.

Kirjoittelen illalla todennäköisesti vielä ylivittuuntuneen merkinnän tuon marjapiirakan takia ja voisin yrittää kehitellä myös uuden äänestyksen.

Nothing more than feelings

Olen nyt tainnut jotenkin innostua tästä kirjoittamisesta. :D Minulla on itseasiassa blogi myös Livejournalissa (ei tosin julkinen, vaan Friends only), mutta tämä on nyt jotenkin sivuuttanut sen totaalisesti. Siellä tosin käsittelen elämääni ihan eri kantilta kuin täällä, mutta voisin ehkä yrittää laajentaa tätäkin blogia vähän muihinkin ajatuksiin, kuin ainoastaan niihin jotka koskevat laihduttamista. Tai no, en tiedä - toisaalta olen pyhittänyt sen Livejournal blogin sellaisille.

Aamupaino oli tänään 50,6 eli kolmesataa grammaa vähemmän kuin eilen aamulla. Tämä päivä meni muuten ihan hyvin, mutta sorruin jälleen syömään niitä kanelikorppuja! En tosin usko lihoneeni niistä, sillä muuten olin tämän päivän melko reippaasti, mutta eihän sitä koskaan tiedä.:/ Nyt olisi kyllä vähän nälkä, mutta olen päättänyt olla loppuillan syömättä... Pelottaa vähän, miten selviän, kun tunnen tuon nälän vatsassani jo nyt ja pitäisi valvoa vielä ainakin pari tuntia BB:n takia. Tänään on tuo veden juonti jäänyt vähän turhan vähälle, joten voisin ehkä sitä hörppiä tässä illan mittaan. Toisaalta kyllä ei innosta kamalasti herätä yöllä kamalaan vessahätään, joten en oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.

En mene kouluun vielä huomennakaan, sillä olo on vielä sen verran tukkoinen ja kipeä. Inhoan tätä nuhaa, kun pitää olla niistämässä ihan yhtenään ja yöllä nenä taas on ihan armottoman tukossa eikä saa nukuttua. Olen katsellut tänään Youtubesta kaikenlaisia dokumentteja koskien syömishäiriöitä ja ne ovat olleet melko mielenkiintoisia. Katsoin seuraavat: I'm a boy anorexic, Super skinny me ja Dying to be anorexic. Katsoin myös pätkän jotain kolmatta, mutten enää muista sen nimeä ja se jäi keskenkin. Minulle jäi noista melko outo olo, sillä toisaalta ihannoin noiden ihmisten päättäväisyyttä, mutta toisaalta sitten taas en haluaisi olla sellainen. En oikein tiedä... Haluan olla laiha, mutten kuitenkaan niin laiha, että luut törröttävät joka puolelta kehoa ja ihmiset eivät kestäisi katsoa minua siksi, että olisin niin luiseva. Haluan hyvän ja laihan kropan, mutta kuitenkin sellaisen, joka näyttää hyvältä myös muiden silmissä. Noissa dokumenteissa ei kyllä sellaisia hirvittävän luisevia vartaloita näytetty kuin ohimennen, mutta katsoin myös pätkän yhdestä Dr.Phil jaksosta, joka oli mielestäni jo ihan liian järkyttävä ja sellaista en tahtoisi missään nimessä.

Olen taas alkanut pelätä säästöliekkiä (haha, sitä ei kyllä näillä minun läskeilyilläni pitäisi pelätä :D) ja lihasten katoamista. Pelkään, että rasvaprosenttini on jokin ihan järkyttävän korkea ja ettei se vähene, vaikka paino laskisikin. Toivottavasti pelkään turhaan... Pelkäättekö te muut ikinä näitä asioita? :/

Autumn brings the tears

Tänään olen tuntenut oloni kaikinpuolin kipeäksi. Eilen illalla kymmenen aikoihin nenäni alkoi vuotaa ihan yllättäen ja yö meni niistäessä ja nenäsumutetta lisäillessä. Aamulla tunsin oloni kuitenkin hieman paremmaksi ja lähdin kouluun, mutta sain jo ensimmäisellä tunnilla ihan järkyttävän mahakivun (luulen, että mahani reagoi nopeaan ruoan vähentämiseen vasta nyt), mutta kärsin sen kanssa kaksi ensimmäistä tuntia. Oloni oli kuitenkin niin järkyttävä, että oli pakko lähteä kotiin ennen koulun loppumista ja poissaoloja kertyi sitten listaan jälleen. Kotona kärsin mahakivusta melkein ilta seitsemään asti - en tiedä, miksei se lähtenyt millään pois. Söin hirveän määrän patonkia ja kaloreita tuli varmasti ihan liikaa. Nyt illalla minulle sitten nousi lämpöä, ei kovin paljoa tosin, ja joudun jäämään huomenna kotiin. Oma normaali ruumiinlämpöni on vähän reilu 36 astetta, ja jo 37 asteen lämpötilassa tunnen olevani kipeä. Nyt lämpöä oli sitten 37,3 eli melko vähän, mutta tunnen oloni siltikin ihan tukkoiseksi ja kipeäksi. Jouduin laittamaan yhteiskuntaopin opettajalle sähköpostiakin, sillä hän oli kysellyt perääni jo viime tunnilla ja joudun olemaan hänen tunniltaan huomennakin pois. Ärsyttää, vaikka toisaalta onkin ihan kivaa jäädä kotiin. Opettajat vain hermostuvat...:/

Olen vähän pettynyt itseeni siksi, että söin patonkia tänään niin hirvittävän määrän. En ole kuitenkaan syönyt tänään kovin paljoa muuta, joten ehkä tuo oli ihan sallittavaa. Paino oli aamulla 50,9 ja se taisi olla 500g vähemmän kuin eilen aamulla - wohou! Tosin se oli siltikin ihan helvetisti ja yli kaksi kiloa enemmän, kuin siinä yhdessä vaiheessa. Lisäksi pelkään huomista, sillä koko päivän kotona ollessa syömishimo on ihan valtava. Yritän juoda koko päivän teetä...

Äh, nenä vuotaa! Melko moni muukin taitaa olla tällä hetkellä sairaana, joten yritelkäähän parannella itsenne!<3

Just wanna make this right

Tämä päivä on mennyt tähän asti yllättävän hyvin! Aamupala oli ehkä turhan kaloripitoinen (n.250 kcal), mutta koska loppupäivä on mennyt suhteellisen hyvin, ei tuo ärsytä lainkaan. Koulussa söin yhden pienen perunan ja pienen määrän jauhelihakastiketta. Sen jälkeen olen syönyt ainoastaan purkillisen tonnikalaa (jossa on itseasiassa melko paljon kaloreita, 210 kcal, mutta nolla grammaa hiilihydraatteja, joten se tuskin on ainakaan ihan täyttä paskaa). Vettä olen yrittänyt juoda, mutta täytyy myöntää, ettei sitä ole mennyt alas kuin vähän reilu puoli litraa. Kuitenkin on varmaan parhaaksi lisätä veden juontia hitaasti, eikä kamalasti kerralla, joten olen ihan tyytyväinen tähän päivään kaikin puolin.

Aion seuraavaksi katsoa Riitasointuja ja Paratiisihotellin (joka tulee ikävästi yhtä aikaa BB:n kanssa, mutta onneksi omistan 24/7:n ja tiedän eilisen tapahtumat suurinpiirtein :D), eli seuraavat pari tuntia ovat syömisten suhteen melko kriittistä aikaa. Olen kuitenkin päättänyt, että jos tekee mieli syödä, menen keittämään teetä. Olen itseasiassa tällä hetkellä todella luottavaisin mielin enkä usko, että tulen enää tänään syömään.

Lisäsin tuon kävijälaskurin tuohon eilen ja olen melko yllättynyt, että se näyttää jo melkein sataa latauskertaa. Tietenkin osa on tullut omista vierailustani, mutta kyllä täällä varmaan joku muukin on käväissyt - toivottavasti ainakin! Kiitos siis hirveästi teille, jotka jaksatte lukea!<3

Koulu ei jaksa kiinnostaa yhtään. Olen siis lukion toisella luokalla ja olen lintsannut tämän ensimmäisen jakson aikana ihan liikaa. Olen jättänyt tähän mennessä jo kaksi kurssia kesken, sillä en oikeasti ole jaksanut olla koulussa. :/ Poissaoloja on kertynyt kai 23 tuntia viimeisten neljän viikon aikana, joten tämä ei missään nimessä ole mennyt ihan putkeen ja pitäisi kai yrittää vähän tsempata. En oikein tiedä, mikä siellä käymisessä on niin haastavaa, mutta kiinnostus puuttuu ihan kokonaan ja olen yksinkertaisesti ihan liian väsynyt olemaan siellä.

Voisin nyt jatkaa tuon ohjelman katsomista! :> Toivon todella, että saan hillittyä itseni tämän loppu illan ajan, sillä sitten tuntisin päivän päätteeksi olevani pitkästä aikaa onnistunut jossain.

Can't help myself from eating

Nyt voisin ladella tähän listan kirosanoja, mutta yritän hillitä itseni. Aamu ei alkanut missään nimessä hyvin, sillä söin aamupalaksi 100g sipsiä (en tiedä miksi, sillä ei edes varsinaisesti tehnyt mieli - halusin ne vain lähinnä pois kaapista, jotten söisi niitä ensiviikon aikana), mutta loppu päivä sujui hyvin. Söin ainoastaan kanakeittoa ja ilta kymmenen aikaan olin päivän saldooni sipseistä huolimatta melko tyytyväinen. Katselin sitten Big Brotheria äidin kanssa, ja äiti alkoi syödä leipää. Se laukaisi oman syömishaluni välittömästi ja menetin kontrollin - jälleen. Tein itselleni pussillisen Popcornia ja sen jälkeen söin vielä jugurtin, ja tällä hetkellä ottaa päähän ja itkettää. Olen huomannut, että omaan syömiseeni vaikuttavat oikeastaan eniten muut ihmiset: jos olen yksin, pystyn kontrolloimaan itseäni huomattavasti paremmin kuin muiden seurassa. Jos joku toinen alkaa syödä seurassani, se on sitten menoa. Yksin taas pystyn jankuttamaan itselleni, etten syö ja se toimii. Voi helvetti, miksi olen tällainen "seurasyöppö"?

Huolestuttavinta tässä on ehkä se, että yhdessä vaiheessa painoni oli alle 49 kg. Tänä aamuna se oli yli 51 kg (ihan järkyttävää, en käsitä miten päästin itseni tähän kuntoon) ja tällä hetkellä toivon, että se olisi edes alle tuon. On huolestuttavaa, että paino vain nousee ja nousee, sillä tunnen menettäväni otettani hetki hetkeltä enemmän ja pelkään sitä, että jossain vaiheessa heitän pyyhkeen tyystin kehään.

Koska olen näin epätoivoinen ja vittuuntunut tällä hetkellä, ensiviikosta tulee täydellinen tsemppiviikko. Onnistumiset motivoivat ja ensiviikolla haluan nähdä niitä - onnistumisia siis. Tämä kuulostaa siltä ainaiselta "aloitan huomenna"-kitinältä (jota todella toivon, ettei se ole), mutta olen tällä hetkellä niin peloissani tuosta painostani, että voin ehkä jopa onnistua. Tässä pieni suunnitelma ensiviikkoa varten:
-Ei herkkuja ennen viikonloppua, ja silloinkin vain kohtuullisesti
-Tarpeeksi vettä päivittäin
-Pienet annoskoot
-Ei ahmimista eikä iltasyöpöttelyä

Herkkujen ja iltasyöpöttelyn välttäminen tulee olemaan ehdottomasti vaikeinta, mutta yritän nyt todella. Kaverini on viime viikkojen aikana saanut minut sortumaan herkkuihin (hän ei halua minun laihtuvan siksi, että hän on itse lihonut - tiedän, että asia on niin), mutta tällä viikolla en anna periksi. Jos illalla syöpöttää, keitän itselleni kupin teetä. Jos tekee mieli makeaa, otan vaikka lusikallisen hilloa. Nyt on pakko onnistua, ihan siksi että edellisestä onnistumisesta tuntuu olevan ihan liian kauan. Haluaisin pitkästä aikaa olla tyytyväinen suoritukseeni ja oppia jälleen hallitsemaan itseäni.

Miten muuten osaatte vastata tuohon vesikyselyyn niin hirvittävän tasaisesti? :D Hämäätte minua! Tällä hetkellä eniten ääniä on ensimmäisessä kohdassa, joten minusta on alkanut tuntua, ettei tuo kunnollinen vedenjuonti olekaan ehkä niin tärkeää... Ääh, no ehkä yritän muutaman päivän ajan juoda kunnolla ja katsoa mitä tapahtuu. Olen ollut muuten todella yllättynyt siitä, kuinka moni on äänestänyt, sillä odotin ehkä yhteensä noin viittä ääntä. Nyt niitä on kuitenkin tullut jo ihan mukavasti ja olen siitä todella kiitollinen, tykkään teistä!<3

Serkkuni vauva kävi meillä eilen kylässä. En yleensä pidä lapsista, mutta en voi olla myöntämättä etteikö se 8kk vanha tyttö olisi ollut suloinen. Niin hirvittävän hyväntuulinen, että oli omillakin kasvoilla koko ajan leveä hymy. Toisaalta minua alkoi äkkiä ottaa päähän se, että kaikki hääräsivät sen lapsen ympärillä ja kaikki keskustelut koskivat sitä ja lapsia yleensäkin. Olen kyllä ihan hirvittävän kateellinen lapsille, kun ne osaavat olla niin iloisia pienistä asioista eikä niillä ole mitään isoja murheita. Eikä vaikeuksia syömisen kanssa...

Haluaisin ihan hirvittävästi järjestelmäkameraani Canon EF 100mm f/2.8 Macro USM - objektiivin! Isä on oikeastaan sen jo luvannut ja aikoo tilata sen minulle ulkomailta. Olen niin hirvittävän onnellinen tuosta, etten edes osaa kuvailla! En vain millään malttaisi odottaa...

Water

Olen huomannut, etten juo vettä tarpeeksi: useimmiten vain yhden tai kaksi lasillista päivässä. Olen lähipäivinä yrittänyt miettiä syytä tuohon juomattomuuteeni, ja olen tullut siihen tulokseen, että pelkään nesteiden "jäävän sisälleni". Eli pelkään lihoavani, jos juon paljon, sillä en osaa uskoa siihen että ne kaikki tulevat luonnollista tietä pitkin ulos. En siis ajattele, että vedessä olisi kaloreita ja että painoni nousisi siksi, vaan minusta jostain syystä tuntuu että olisin alati täynnä nestettä. Tiedän ajattelutapani olevan väärä, sillä laihduttajia kehotetaan aina juomaan runsaasti vettä, koska se parantaa aineenvaihduntaa ja ties mitä, mutta jostain syystä en ole ikinä ottanut neuvosta vaaria. Nyt ajattelin tehdä sen ja juoda vettä vähintään 1.5 litraa päivässä. En tiedä, miten onnistun (minulle tulee paljosta juomisesta jotenkin hirvittävän huono-olo), mutta aina voi yrittää. Laitoin tuohon äänestyksenkin koskien teidän lukijoiden vedenjuontia, johon toivon että vastaisitte.:>

(Toivottavasti ette saaneet väärää kuvaa tästä merkinnästä. Haluan siis painottaa sitä, etten todellakaan luule vedessä olevan kaloreita tai mitään muutakaan varsinaisesti lihottavaa, mutta pelkään veden nostavan painoani siksi, etten saisi niitä enää ulos. Kirjoittelen illalla vielä lisää! :>)

I don't know what to do

Läskiläski minä! Eilinen meni hyvin siihen saakka, että ostin irtokarkkia ja menin kaverini kanssa juomaan. Kaloreita kertyi ihan kamalasti ja piti illan aikana sitten ostaa vielä ranskalaisetkin, kun alkoi tehdä jotain suolaista mieli - ja mikäpä muukaan oli enää siihen aikaan auki kuin mäkkäri. Tänään on sitten tullut syötyä jälleen karkkia, joten voin sanoa etten todellakaan päässyt alle viidenkymmenen kilon huomiseen mennessä, kuten oli tarkoituksena. Veikkaan itseasiassa painavani huomenna yli 51 kg, sillä olen läskeillyt viikonlopun aikana niin perusteellisesti. Vituttaa ihan hirveästi. En tiedä mitä teen, kun en enää saa painoani laskemaan. Se vain nousee, nousee ja nousee. Olen oikeasti ihan avuton. En tiedä, mitä tehdä, tarvitsen apua.

Comeback

Olen palannut! En tosin niissä mitoissa, joissa täältä "lähdin", mutta en enää osannut olla kirjoittamatta (+ pari ihanaa ihmistä ovat olleet kiinnostuneita kuulumisistani, lämmitti mieltä <3). Synttäreiden jälkeiset viikkot olen ollut syvällä suossa: motivaatio on ollut ihan omilla teillään ja olen syönyt aina, kun on huvittanut. Tämän viikon alkupuolella sitten lopulta päätin ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni ja näyttää vihdoin siltä, että motivaatio on tulossa pikkuhiljaa takaisin ja painokin on viimeinkin lähtenyt laskemaan. Tänä aamuna se taisi olla 50,3 (kilon enemmän kuin synttäreitä edeltävänä päivänä, kamalaa!), mutta toivon saavani sen tämän viikon loppuun mennessä tuonne nelosen puolelle. Olisin sitten jo varmaan ihan tyytyväinen tämän viikon tulokseen (sillä olen syönyt mm. pitsaa ja suklaata, sillä jouduin menemään pitseeriaan tutor-luokkani kanssa) ja siitä olisi ihan hyvä jatkaa. Pahimmillaan paino käväisi n.51,5:ssä (minkä takia itkinkin parina päivänä, sillä se tuntui oikeasti ihan helvetiltä), joten onneksi olen nyt saanut sen laskusuuntaan.

Tämä aamu alkoi hyvin lasillisella tuoremehua ja Cracotella. Koulussa en mennyt syömään, sillä ruokana oli makkaraa ja ostin välipalaksi Wasa Sandwichin, joka on siis sellainen pieni "patukka", jossa on näkkileipää ja jonkinlaista täytemömmöä. Siinä on kaloreita vähän reilu sata, joten sen syöminen ei minua paljoa haitannut. Kotiin päästyäni söin purkillisen tonnikalaa ja Cracoten, mutta sen jälkeen alkoikin päivä mennä hieman alamäkeen. Tarkoituksenani oli nimittäin ennen kaupungille lähtöä syödä YKSI kanelikorppu (teki niin mieli), mutta taisin syödä niitä melkein kymmenen. Minulla on siis tapana kastaa kanelikorppuja maidossa, sillä se on oikeasti niin hirveän hyvää ja niinhän siinä kävi, että lappasin niitä suuhuni melkein huomaamatta. Kaloreita kertyi varmaan ihan hirveästi, en ole uskaltanut edes laskea. Tuon heikon hetken jälkeen olen juonut ainoastaan lasillisen light-cocista enkä aio syödä tänään enää mitään. Paino näytti äsken olevan 50,8, joten se on huomenaamulla todennäköisesti enemmän kuin tänä aamuna, sillä jos en ole syönyt paljoa illalla, painoni laskee yön aikana n.200-300 g. Pöh.

Tuon pienen ahmimisen jälkeenkin olen kuitenkin ihan kohtuu tyytyväinen tähän päivään. Olin koko päivän kaupungilla enkä ostanut karkkia - se on jo ihan hirveän suuri saavutus. Päivällä kaverini osti pussillisen lakritsaa, ja minä ostin ainoastaan sen Sandwichin, joten voisin sanoa olevani tämän päivän osalta kuitenkin voittaja, vaikkei paino olisikaan laskenut. Ainakin peittosin pari henkistä estettä noilla kauppareissuilla, vaikka lopulta menikin vähän syöpöttelyksi.

Toivottavasti en tuolla usean viikon tauollani onnistunut karkoittamaan lukioitani ja edes joku jaksaa tätä kamppailuani vielä seurailla. Pyrin nyt kirjoittamaan lähes päivittäin, joten tulette kyllä kuulemaan kuulumisiani jatkossa huomattavasti enemmän.:> Kommentoikaa myös joskus, osaatte olla niin hirmu tsemppaavia! <3