Messing around

En käynyt tänä aamuna vaa'alla, mutta eilisen aamupaino oli 52,8 kg. Tänä aamuna se on todennäköisesti ollut hieman vähemmän, sillä eilinen päivä sujui syömisten osalta kohtuu hyvin. Ruokahaluni ei ole palautunut vieläkään, en tiedä oikein mikä sen kanssa mättää. Kyllä minä ruokani alas saan, muttei ole ollenkaan sellaista syöpöttelyvimmaa, mikä yleensä on ongelmanani. Mutta joo, en kitise - olen erittäin tyytyväinen että asiat ovat joskus näinkin päin!

J:n kanssa on yhtä vuoristorataa. En jaksa millään selittää kaikkia ongelmia, joita sen kanssa on nyt lähiaikoina ollut, mutta tiivistettynä minä olen aloittanut keskustelut ja esimerkiksi eilen emme jutelleet ollenkaan. Näiden asioiden takia en saanut viime yönä oikein nukuttua ja etenkin aamuyö oli ihan hirveää aikaa, kun heräilin koko ajan kamalaan ahdistustunteeseen. Olin oikeastaan koko yön ihan sekaisin näistä J:hin liittyvistä asioista ja seitsemältä aamulla totesin heränneeni yön aikana ainakin yli kymmenen kertaa enkä saanut enää edes unta. Pari tuntia sitten vain pyöriskelin hereillä sängyssä, ahdistuin ja tunsin kuinka sydämmeni hakkasi täyttä ja sataa ajatellessani J:tä ja näitä lähiaikaisia ongelmia. Lopulta sain sitten vielä unen päästä kiinni ja nukuin pari tuntia lisää. Päivällä sain hirvittävän masennuskohtauksen ja valitin kaverilleni tästä tilanteesta ja tämä sai sitten palauteltua minua maanpinnalle ja hoki vain kuinka onnistun taas ylireagoimaan kaikkeen. J oli mesessä eikä sanonut mitään, mutta minä sitten aloitin keskustelun ja lopulta sanoin sille suoraan että tämä tilanne häiritsee ja musta tuntuu ettei sitä kiinnosta jutella. Juteltiin tästä asiasta sitten hetki ja se myönsi itsekkin olleen tämän viikon aikana vähän huono mesettäjä, kun on kuulemma tehnyt samalla kaikenlaista muuta. Se sitten sanoi vielä pariinkiin otteeseen ettei tuo todellakaan johdu mistään kiinnostuksenpuutteesta ja mulle tuli ihan hirveän paljon parempi mieli. Nyt kyllä vähän hävettää tuo koko keskustelunpätkä, mutta ainakin sain sanottua suoraan ja olen todella iloinen, että se itsekin myönsi käyttäytyneensä vähän eritavalla ja vakuutteli mulle, ettei todellakaan johdu siitä ettei sitä kiinnostaisi jutella.

Olen erittäin tyytyväinen tämänpäiväiseen liikuntasaldooni! Käytin koiran n. puolen tunnin lenkillä, jonka jälkeen lähdin samantien kaverini kanssa kävelylle. Käveltiin reippaasti ympäriinsä suunnilleen parin tunnin ajan ja sitten juoksin n. 3 kilometrin matkan kotiin. Olin aika yllättynyt että jaksoin juosta koko matkan, sillä siitä on ikuisuus kun olen viimeksi juossut! Mutta hyvä olo jäi tuosta liikkumisesta ja käyn varmaan huomennakin lenkkeilemässä.

It's written all over my face

Mulla on tosi hyvä mieli tällä hetkellä, juttelen J:n kanssa ja meidän keskustelu on ollut todella hyvä ja sellainen kuin ennenkin. :) Minä tosin aloitin puhumisen, mutten jaksa nyt stressata siitä - se aloitti eilen ja se korvaa tätä ainakin hitusen. Kysyin siltä myös nyt suoraan, ehtisikö se ensi viikolla nähdä. Se sanoi että todennäköisesti, muttei osannut vielä sanoa minä päivänä, sillä ei tiedä vielä tarkkoja treeniaikojaan. Niillä vaihtelee ne melko usein ja se on sanonut mulle jo aiemmin, että sillä on ensi viikolla jokaisena päivänä harjoitukset, joten uskon että se puhui ihan totta sanoessaan ettei ole vielä ihan varma. Toivon kuitenkin että se saisi kaivettua jonkun sopivan hengailuraon, sillä sitten kyllä petyn pahasti, jos se ei ehdi ja alan epäillä taas sitä, puhuuko se ihan totta.

Aamupaino 52,8 kg, eli se laskee ihan mukavaa tahtia. Ilmeisesti reissussa kertyneitä nesteitä lähtee, sillä en muuten uskoisi sen laskevan tuota vauhtia. Syömiseni ovat nykyään vähän kummallisia: en oikeastaan tarkkaile niitä paljoakaan, olen vain yrittänyt lopettaa iltasyöpöttelyn. Se on tuntunut yllättävän helpolta, sillä ruokahaluni on ollut koko viikon ajan yllättävän vähäinen - minulla ei ole mitään hinkua lapata suuhuin ruokaa ja syön vain sen verran kuin vatsa vaatii. Olen kuitenkin syönyt ihan normaalin verran ateroita päivässä (tai no oikeastaan olen tainnut syödä vain yhden lämpimän aterian, jos tarkemmin ajatellaan...), sillä en halua kärsiä näläntunteesta, mutta halua syöpöttelyyn ei sinänsä ole. Hyvä kerrankin näin päin! Tosin olen ihan varma, että tämä kausi katoaa yhtä nopeasti kuin tulikin - olen oikeasti parantumaton syöppö.

Hih, minulla ja kaverillani oli tänään harvinaisen mukava liikuntatunti. Lukiossamme on vähän poikkeava liikuntatuntisysteemi, ja saamme itse päättää milloin käymme tunneilla ja mitä liikuntaa haluamme harrastaa. Jokaisena päivänä on myös mahdollisuus käydä lenkillä, ja tänään ajattelimme sitten kaverini kanssa käväistä lenkillä, jotta saataisiin yksi liikuntamerkintä lisää. Yleensä opettajat antavat mukaan sykemittarin, josta sitten tarkistavat, että on oikeasti liikkunut ym. Tänään tuntimme sitten piti eräs toinen opettaja, joka ei antanutkaan sykemittareita matkaan ja kaverini ja minun liikuntatunti menikin sitten iloisesti siinä, kun käväistiin kaupassa ja pyörittiin bussilla siellä täällä. :D Oli kyllä harvinaisen rento liikuntatunti, heh.

Kirjoitan näitä merkintöjä näköjään aina iltaisin, hassua. Tämä on ilmeisesti itselleni se perus datausaika, vaikka roikunkin koneella ympäri päivää. Illalla on vaan jotenkin mukavaa keskittyä tähän kirjoittamiseen ja sitten painua nukkumaan! Nytkin taidan tästä jälleen siirtyä vaihtamaan yöpaidan päälle ja sitten hammas- ja naamapesulle!

Thinking of you

(Pahoittelen pientä tekstikokoa, en saanut sitä jostain syystä suuremmaksi)
Olen nälkäinen. En vain viitsisi enää puoli kahdentoista aikoihin lähteä ryömimään jääkaapille, joten taidan jättää sen väliin ja yrittää nyt kestää aamuun asti! Tämän päivän syömiset ovat jälleen olleet osittain retuperällä, mutta jospa saisin nyt edes välteltyä tätä iltasyöpöttelyä ja kerättyä itselleni siitä pari onnistumispistettä. Aamupaino oli tänään 53,4 kg, joten suunta on painon kanssa sentään oikea. Siltikin tuo lukema tuntuu ihan järkyttävän suurelta, mutta tällä hetkellä osaan aika hyvin olla stressaamatta siitä. Olen itseasiassa itsestäni todella ylpeä, sillä en ole enää nykyisin ollut niin vaa'an orja kuin ennen. Tottakai haluan nuo kertyneet kilot pois, mutten kuitenkaan aio hoitaa sitä itseäni täysin kiduttamalla vaan jotenkin... terveemmin.

Äidinkielen kirjallisuushistorian testi ei mennyt kovinkaan kehuttavasti. Arvailin oikeastaan kaikki asiat, mutta onnekseni siinä oli myös yksi oikein/väärin tehtävä, josta toivottavasti olen tuurilla ansainnut muutaman pisteen. Piti myös osata yhdistää oikea kirjailija ja tämän teos, ja niistä tiesin varmasti kolme - loput menivätkin sitten ihan veikkauksella. "Avokysymyksiin" en sitten osannutkaan vastata oikeastaan mitään... Ruotsin tunnilla meillä oli pistokoe ja sain siitä kasin, mikä oli mielestäni melko yllättävää - koen itseni nimittäin ihan kehnoksi ruotsissa enkä ole panostanut siihen ollenkaan + pistari tuli täysin yllätyksenä (tosin sehän niiden tarkoitus onkin :D).

J:n kanssa on hankalaa yhä. Aloitin keskustelun sen kanssa päivällä ja se tyssäsi sen treenejen takia melko lyhyeen. Illemmalla se sitten tuli koneelle, muttei aloittanut keskustelua ja päätin sitten itsekin olla ihan hiljaa ja katsoa alkaako se jutella ollenkaan. Kului sitten vartti eikä mitään kuulunut, ja minähän sain sitten tuostakin asiasta aikaiseksi ihmeellisen itkukohtauksen ja panikoinnin. Pian alkoikin sitten OC ja menin katselemaan sitä (J katsoo sitä myös). Kyseisen ohjelman jälkeen tulin jälleen koneelle ja katselin jälleen J:n online-tilaa ihan surunmurtamana. Ajattelin odottaa 10 minuuttia ja aloittaa sitten keskustelun sen kanssa, mutta hetken päästä se sitten alkoikin puhua ja leijuin kyllä jossain yläilmoissa sillä hetkellä. Keskustelu ei kuitenkaan ollut mistään parhaasta päästä, sillä yhdessä vaiheessa se hiljeni tyystin ja puhui seuraavan kerran vasta puolen tunnin kuluttua - oli kuulemma jumittanut katsomaan televisiota (minkä uskon kyllä, harmitti vain). Sen jälkeen se lähtikin samantien nukkumaan ja minä aloin kirjoitella tätä, äh. En tiedä mikseivät meidän keskustelut ole enää yhtään samanlaisia kuin ennen, ne ovat jotenkin aivan muuttuneet. Ahdistaa. Toivon todella, että ne joskus vielä palaavat entiselleen ja että tämä olisi vain joku ihmeellinen kausi.

I'm falling apart

Viikonloppukin se sitten oli ja meni. Minulla oli tarkoituksena kirjoitella tänne eilen, mutta netti jostain syystä osoitti mieltään ihan urakalla ja oli sitten koko illan toimimatta. Lauantaina käväisin ystäväni kanssa hieman shoppailemassa Gina Tricotissa ja mukaan tarttui pari kivaa kesäpaitaa, lämpenisivätpä ilmat nopeasti niin pääsisi sitten noitakin kunnolla käyttämään! Käytiin myös katsomassa elokuvissa Kielletty hedelmä, joka oli itselleni oikeastaan positiivinen yllätys. Siitä kyllä jäi itselleni hieman 0uto fiilis, enkä itseasiassa tiedä miksi, mutta kokonaisuudessaan leffa oli ihan katsottava ja sellainen, jonka voisin joskus uudelleenkin katsoa sen suurempia kitisemättä.

Paino taisi tänä aamuna olla 53,9 kg, ellen aivan väärin muista. Tämän päivän syömiset menivät karkin takia vähän höpöksi, mutta tällä hetkellä olen kuitenkin ihan hyvällä mielin eikä tuo niin haittaa. Ulkona on nyt niin ikävä loskakeli, etten saanut aikaiseksi lähteä lenkille, mutta ehkäpä huomenna olisi jo parempi ulkoiluilma!

J:n kanssa asiat todella sekaisin, ja olen saanut itseni taas jonkinlaisen kaivon pohjalle tämän asian kanssa. Eilen se käyttäytyi mesessä todella oudosti ja vaikutti koko ajan siltä, ettei sitä huvita jutella ollenkaan (vaikka aloittikin keskustelun). Yhdessä vaiheessa se sitten sanoi alkavansa katsoa elokuvaa, muttei laittanut tilaansa edes poissa ja roikkui ainakin galleriassa koko leffan ajan - tuntui ihan siltä, ettei se vain jaksanut puhua minun kanssani ja feikkasi sitten koko jutun. Sen jälkeen se kuitenkin alkoi taas jutella ja keskustelu sujui ihan mukavasti, mutta tuosta koko jutusta jäi todella ahdistunut olo (se nimittäin oikeasti käyttäytyi todella oudosti) ja sain sitten suihkussa ollessani jonkun ihmeellisen kohtauksen ja päädyin vain istumaan kylpyhuoneen lattialle suihkun alle. Pidin polvistani kiinni ja keinuin suihkun alla silmät kiinni. Tuntui pahalta.
Tänään sitten minä aloitin keskustelun ja juteltiin ruotsin tehtävistäni, jotka se oli aiemmin lupautunut tekemään (ah :D). Sanoin sitten että niiden pitäisi olla tehtynä ensi maanantaihin mennessä, ja J sitten sanoi tekevänsä ne jonain päivänä. Tuosta kuitenkin n. 10 minuutin kuluttua se ilmoitti, että hoksasi juuri ettei ehdikään tehdä niitä tehtäviä tällä viikolla. Tuntui sitten taas siltä, että se torjui mut eikä vain halunnut nähdä. En tiedä liioittelenko tämän koko jutun, mutta nämä kaksi päivää ovat tuntuneet ihan kamalilta - kai vain pelkään niin paljon että sillä on joku toinen kiikarissa. Juteltiin tuossa vielä äsken (jälleen minun aloittamanani) ja tuo keskustelu sujui ihan letkeästi, mutta sitten se painui nukkumaan, ääh. Musta olisi joskus ihanaa kuulla jonkun ulkopuolisenkin mielipiteitä näistä mun ja J:n sotkuista, sillä en tiedä osaanko itse ajatella näitä juttuja tarpeeksi selkeästi. Vaivun aina ihan hirveään epätoivoon pienimmästäkin vastoinkäymisestä ja kylven siellä sitten seuraavat päivät.

Väsyttää ihan mahdottomasti. Huomenna olisi äidinkielen kirjallisuushirstorian koe, enkä ole lukenut siihen oikeastaan ollenkaan. Pitäisi osata kaikki kirjallisuuden eri aikakaudet, niiden merkittävimmät kirjailijat ja teokset sekä muistaa vielä vaikka ja mitä pieniä yksityiskohtia. Saan siitä varmaan hylätyn, kun en yksinkertaisesti tiedä noista asioista mitään. Pitää toivoa, että minulla olisi edes hieman tuuria mukana tuossa kokeessa.

Kuvia en nyt ehdi etsiä, sillä painun vielä vähän selailemaan tuota äidinkieltä ja sitten hammaspesun kautta nukkuilemaan.:)

Back to the business

Noniin, nyt on luvassa sellainen tiivistelmä viime viikkojen tekemisistäni, jotta pääsette jälleen edes suunnilleen mukaan tähän minun elämääni. Merkinnästä tuli aika kilometripostaus, mutten oikein osannut lyhentääkään...

Ensiksi olisi varmaan ihan aiheellista mainita paino, joka oli tänä aamuna 54.4 kg. IHAN HIRVEÄÄ. Nuo kaikki kilot tulivat hiihtolomalla, joka oli itselläni siis viime viikolla, ja kävin vaa'alla ensimmäistä kertaa toissapäivänä ja siitähän aiheutuikin sitten hirveä itkupaniikki. En todellakaan olisi uskonut lihovani vähän reilu viikossa noin helvetisti, mutta näköjään siinä pääsi käymään niin - toivon kyllä että nuo lähtevät nopeasti pois, jos nyt vain otan itseäni niskasta kiinni. Eilen kävin kahdesti lenkillä, mutta söin kyllä sitten myös sipsiä, eli ne lenkit kumoutuivat pitkälti siinä... En ymmärrä miten olen päästänyt itseni samaan kuntoon kuin viime talvena, sillä ei siitä ole kauaakaan kun painoni alkoi tuolla nelosella. Eli koska olen onnistunut keräämään tätä massaa ihan liikaa, tarvitsen todellakin teidän apuanne jotta saan ne myös pois. Toivottavasti jaksatte ainakin välillä kannustaa!
Jos minun täytyy yrittää repiä tästä esille jotain hyvääkin, niin voisin todeta etteivät nuo kilot näy peilissä niin paljon kuin viime vuonna tämän verran painaessani, joten ehkä toivoa on. Onneksi kesään on vielä sen verran aikaa, että ehdin pudotella noita kiloja pois!

Sitten voisin ehkä lyhkäisesti mainita hiihtolomastani, jonka vietin Alpeilla lasketellessa. Olin siellä vanhempieni ja yhden kaverin kanssa, ja oli kyllä todella mukava reissu! Ilmat olisivat voineet suosia vähän enemmän, mutta laskettua tuli useana päivänä ja monta tuntia, vaikka välillä vesisade (kyllä, vesi) yllättikin. Eli lomalla tuli myös liikuttua, vaikka syötyä tulikin varmasti vielä enemmän (nimimerkillä sipsipussi mahaan lähes joka päivä)... Käytiin myös parina päivänä shoppailemassa ja reissulta tarttui mukaan viisi paitaa, farkut, vyö ja hajuvesi.

Koulunkäynnistäni ei tule mitään edelleenkään, olen ihan hirvittäviä määriä pois ja olen aikamoisissa ongelmissa noiden poissaolojeni kanssa. Uskonnon opettaja totesikin minulle tuossa yhtenä päivänä, etten kuulemma ole ikinä tunnilla ja nakkasi sitten samalla kivan pinon lisätehtäviä. Äidinkielen opettaja on kysellyt poissaoloselvitysten perään ja sanonut ettei enää yhtäkään tuntia kärsisi olla pois. Viime jaksosta sain neljä T-merkintää, joka tarkoittaa siis täydennettävää ja sitä, että joitain tehtäviä on jäänyt tekemättä. Yksi tosin johtuu siitä, etten ole tehnyt kyseisen kurssin koetta. Muut kolme ovatkin sitten tulleet palauttamattomien tehtävien takia enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi tehdä niitä, joten saa nähdä miten tässäkin hommassa käy... Motivaatio on vain yksinkertaisesti niin hukassa, etten tunnu saavan siitä minkäänlaista otetta ja se vaipuu hetki hetkeltä kauemmas.

Tähän väliin viime kyselyn tulokset:

Mitä mieltä olet siitä, että käsittelen myös ihmissuhdeasioita merkinnöissäni?
62% vastasi: Kivaa, luen mielelläni!
33% vastasi: Ihan okei
0& vastasi: En osaa sanoa
4% vastasi: En tykkää, jätä ne pois

Vastaajia oli 24 kappaletta.

Koska vastaukset olivat suurimmisa määrin positiivisia, jatkan samalla linjalla kuin ennenkin. Sen takia vuorossa nyt onkin jonkinlainen selostus J:stä, jonka kanssa asiat ovat niin sekaisin, että olen äärettömän ahdistunut. Vanhojentanssien jatkoilla J:n kämppis tuli selittämään minulle kuinka J on minusta kiinnostunut ja kuinka se on kuulemma ujo, vaikkei välttämättä siltä päällepäin vaikuttaisikaan. Se sitten jankutti minulle noin kymmenen minuutin ajan siitä, että minun pitäisi mennä juttelemaan J:lle, mutta sanoin että haluan J:n tulevan puhumaan ensin minulle enkä ole menossa minnekään (en viitsinyt häiritä sitä, kun se oli isossa kaveriporukassa :D). Noh, en sitten muista kumpi loppujenlopuksi tuli juttelemaan, sillä olin juonut melkoisen määrän, mutta lopputulos oli se että hengattiin siellä se koko loppu aika. Tanssittiin ja juteltiin, mutta mitään sen suurempaa ei tapahtunut. En muista yhtään mistä kaikesta keskusteltiin, mutta ainakin sen exä kävi puheenaiheena, kun se yhtäkkiä ilmestyi sinne ja sain jonkun kummallisen pelkokohtauksen siitä, että se tulee valittamaan mulle (kun ilmeisesti luulee, että meillä on J:n kanssa jotain juttua, ja sillä on yhä tunteita J:tä ). Kun oltiin kaverin kanssa lähdössä kotiin, J ja sen kaverit sanoivat että tilaavat meille taksin ja tulevat samalla kyydillä. Taksissa ne sitten kuitenkin päättivät, että minun ja kaverini pitäisi tulla jatkoille J:n kämpille ja niinhän siinä sitten kävi, että mentiin sinne. Siellä makoilin lähes koko ajan J:n huoneen lattialla J vierelläni ja purin sen kättä (älkää kysykö...). Otettiin siinä myös jonkinlainen painiottelu ja naureskeltiin. En tosin taaskaan muista, mitä kaikkea siellä hommattiin, mutta kuitenkin.
Seuraavana päivänä pari ihmistä kysyi minulta J:stä ja utelivat mikä meidän juttu on. Puhuin asiasta sitten J:n kanssa ja kysyin siltä lopulta suoraan, mitä se musta ajattelee ja mikä tämä meidän juttu sen mielestä on. Se sanoi pitävänsä mua ainakin toistaiseksi vain kaverina, sillä ollaan sen mielestä tunnettu vasta niin vähän aikaa. Sanoin sille sitten, etten itse ole ihan varma, mitä siitä ajattelen ja se sanoi että meillä on vielä pitkä elämä edessä selvitellä näitä meidän tunteita. Olin tuon jutun jälkeen aika rikki, sillä olin todella jo kuvitellut että sillä saattaisi olla tunteita mua kohtaan - ainakin sen käyttäytyminen on välillä vaikuttanut kovasti siltä, ja viisi J:n hyvää kaveria oli kysynyt multa jotain J:stä, eli se on ainakin jotain niille puhunut.
Noin viikko tuon keskustelun jälkeen J tuli meille. Nipistelin paljon sen kättä (älkää taaskaan kysykö, naur) ja se hakkasi mua tyynyllä. Hiplattiin toistemme sormia. Hiplattiin toistemme kauloja. J siveli mun sormella omia huuliaan. Katsottiin telkkaria hetki käsikädessä. Puhallettiin toistemme korviin. Kaikkea tuollaista pientä.
Tuon tapaamisen jälkeen olen ollut sekaisin. Kaikki asiat tuntuvat olevan ristiriidassa toistensa kanssa, en ymmärrä yhtikäs mitään tästä jutusta. Se sanoi mun olevan ainoastaan kaveri, mutta kuitenkin käyttäytyy vähän toisin. Se antaa niin ristiriitaisia merkkejä, että mua ihan itkettää. Se sanoi mulle tuota näkemistä ennen olevansa kuulemma oikeasti ujo ja huono tekemään aloitteita, vaikka oikeasti haluaisikin. En tiedä, tarkoittiko se sillä jotain. Olen hukassa tämän asian kanssa.
Tuon tapaamisen jälkeen nähtiin vielä kerran kaupungilla. Ei tuolloin kosketeltu toisiamme niin paljoa, sillä oltiin kuitenkin ihmisten ilmoilla, mutta minusta tuntui että se teki enemmän kosketusaloitteita kuin edeltävänä kertana. Äwh, en tiedä mitä tämä on. Sen tapaamisen jälkeen alkoikin pian loma, lähdin Alpeille ja se Rukalle. Kun tulin takaisin, pari ensimmäistä keskusteluamme olivat ehkä vähän outoja, mutta nyt ne ovat jälleen normalisoituneet ja kaikki tuntuu olevan kohtuu hyvin. Ei kuitenkaan olla nähty eikä sovittu edes uutta tapaamista, mutta se kuulemma aikoo kutsua mut jonain päivänä kylään. Tällä hetkellä meistä on hurjasti juttua liikkeellä: vaikka kuinka moni ihminen on kysynyt multa seurustellaanko. Ollaan puhuttu noista jutuista myös J:n kanssa ja tultu siihen tulokseen, ettei voida niille mitään ja ihmetelty, miksi ihmisiä niin kovin kiinnostaa.
Tästä selityksestä tuli ihan uskomattoman pitkä, mutta tämä asia todella vaivaa mua ja tuntuu että tämä kirjoittaminen auttaa. En tiedä jaksoiko kukaan edes lukea koko juttua, mutta itseäni ainakin helpotti tämä purkautuminen, sillä tuntuu, että olen vain padonnut nämä kaikki asiat sisälleni. Ajatukseni heittävät volttia heti, kun ajattelen J:tä, sillä en todellakaan tiedä, että pitääkö se mua ainoastaan kaverina vai kenties jonain muunakin. Äh, miltä tämä teistä kuulostaa?

Comeback

Täällä taas. Olen pitänyt ihan hirvittävän pitkää taukoa, mutta nyt olen jälleen kehissä ja kirjoitusintoa löytyy hirveä kasa. Paljon asioita on tapahtunut, niin paino- kuin ihmissuhderintamallakin ja kerron niistä kyllä tarkemmin myöhemmin. Tämä merkintä on nyt vain tällainen pienimuotoinen ilmoitus siitä että jatkossa saatte kuulla minusta paljon useammin. :)

Toivottavasti vielä jaksatte kiinnostua näistä teksteistäni, itse ainakin olen jälleen ihan innoissani tästä blogista ja kunnollisempi merkintä saattaa tulla jo tänä iltana - tai sitten viimeistään huomenna. Alan myös tänään selata teidän muiden blogejanne, kun en ole niitä aikoihin lukenut, ja saatte varmasti minulta jatkossa jälleen kommentteja omiin merkintöihinne!

Aaw, kivaa kirjoittaa pitkästä aikaa - toivottavasti teistäkin on kivaa lukea.