There are times when I just don't agree

Aamupaino tasan 50 kg, ihanaa. Kaiken järjen mukaan olen taas pian siellä nelosen puolella - tuntuu, että olen odottanut sitä ihan hirveän kauan! Eilisen syömiset olivat kyllä ihan mitä sattuu (mm. karkkia ja suklaata), mutta silti paino oli tippunut 300g.:)

Eilen tuli Cosmopolitan ja siellä oli juttu drunkoreksiasta, joka mielletään jonkin sorttiseksi syömishäiriöksi. Drunkoreksiasta kärsivä ihminen pelkää alkoholijuomista saamiaan kaloreita ja jättää tämän takia päiväruoat syömättä, jos illalla on luvassa juhlimista. Tällä tapaa ihminen siis vähentää päivässä saamaan kalorimäärää, kun ruoasta saatavat kalorit jäävät kokonaan pois.
En ollut ikinä ennen kuullut tuollaista drunkoreksia termiä ja ensimmäinen mielikuvani oli se, että taas on pitänyt vain kehitellä uusi sairaus - aivan niinkuin niitä ei olisi jo tarpeeksi. Lueskelin tuota juttua ihan mielenkiinnolla ja sieltä täältä löytyi viittauksia ihan "normaaleihin" syömishäiriöihin/syömishäiriöisiin ihmisiin. En pidä itseäni millään tapaa syömishäiriöisenä - enemmänkin minulla vain on jotain hahmottamisongelmia ruuan ja laihdutuksen yhdistelmässä. Tuolla jutussa kuitenkin kuvaukset syömishäiriöisistä osuivat jollain tapaa itseenikin, ja jostain syystä se tuntui jopa naurettavalle - eihän minun käyttäytymistäni voi laskea mitenkään häiriintyneeksi. Tässä muutamia pätkiä:

"-Syömishäiriöt ovat usein fiksujen sekä tunnollisten tyttöjen ja naisten ongelma. Siksi onkin niin ironista, ettei koko käyttäytymisessä ole mitään järkeä, psykologi sanoo. Syömishäiriöinen saa kuitenkin tyydytystä siitä, että paino laskee ja hänellä on kontrolli syömiseen."

"Charpentierin mukaan jotkut tytöt eivät niinkään pelkää päivän kaloriannoksen ylittymistä, vaan heidän itsetuntonsa on niin heikossa jamassa, että muutamankin sadan gramman vaihtelut painossa vaikuttavat mielialaan."
Itse allekirjoitan tuon osittain ja osittain taas en. Muutaman sadan gramman vaihtelut painossa todellakin vaikuttavat mielialaani, mutten koe sen johtuvan huonosta itsetunnosta. Oma itsetuntoni on mielestäni ihan hyvä, vaikka haluankin olla laihempi ja välillä inhoan itseäni niin helvetisti, kun kontrollini ei pidä. Kuitenkin yleensä itsetuntoni on ihan kohdillaan enkä yritä nostaa sitä laihdutuksen avulla.

"- Jollekin voi olla todella suuri kynnys lähteä ihmisten ilmoille, jos olo on yhtään turvonnut. Päivän syömättömyyden jälkeen vatsa saattaa omissa silmissä olla huomattavasti litteämpi, vaikkei ulkopuolinen näkisi mitään eroa. Oli kyseessä sitten kumpi tahansa syy, on sanomattakin selvää, että mieli on hyvin sairas jos arvostus itseä kohtaan riippuu sadasta grammasta."
Mielestäni oma vatsani on hyvin menneen päivän jälkeisenä aamuna huomattavasti litteämpi ja voin vaikka vannoa, että myös ulkopuolinen näkisi eron. En myöskään koe, että arvostus itseäni kohtaan riippuu sadasta grammasta, onnistumisentunne enemmänkin. Ihmisten ilmoille voi kyllä lähteä, vaikka olo olisikin vähän turvonnut - siinä en näe mitään ongelmaa.

Tuo juttu herätti minussa siis melko ristiriitaiset tunteet. Mielestäni asioita oli vähän paisuteltu ja ihmisiä ehkä jopa hieman peloteltu tuolla "mieli on hyvin sairas"-kohdalla, joka oli mielestäni melko kaukaa haettua. Kyllä minä luulen, että ihan normaalinkin laihduttajan mielialaan vaikuttaa muutaman sadan gramman vaihtelut - ei ainoastaan syömishäiriöiseen. Tuntuu, että tuossa jutussa oli todettu kaikki laihduttajat mieleltään sairaiksi ja syömishäiriöisiksi ongelmatapauksiksi.

Haluaisin ihan mielelläni kuulla teidän ajatuksianne koskien noita pätkiä, allekirjoitatteko kaiken vai herättikö teksti pientä närää? Mielipiteitä kehiin!

You always thought that I was stronger

Musta tuntuu, että hirmu monet mulle läheiset ihmiset ovat ihan hajalla. Tuntuu, että ihmiset sortuvat ympäriltäni yksi kerrallaan ja odotan vain omaa vuoroani. Milloin on se hetki, kun en enää jaksakaan kannatella kaikkia asioita pää pystyssä vaan lysähdän maahan? Tiedän, että asiani ovat huomattavasti paljon paremmalla tolalla kuin monella muulla ihmisellä, mutta minulla on oikeasti sellainen tunne, ettei nykymaailmassa kukaan voi pysyä pystyssä ikuisuuksia. Sortumispäiväni saattaa olla huomenna tai viidenkymmenen vuoden päästä, mutta tiedän sen olevan vielä joskus edessä. Suurin kysymys onkin ehkä se, miten sieltä noustaan ylös ja jatketaan jälleen elämää. Kukaan ei varmaan pysty siihen yksin ja sitä varten ihmisillä täytyy olla tukikeppejä, joiden avulla itsensä voi repiä ylös. Itse pyrin toimimaan ainakin yhtenä muutamien ihmisten tukikepeistä ja olen huomannut, kuinka heidän ongelmansa alkavat kuormittaa omaa mieltänikin. Pelkään sitä hetkeä, jolloin en enää jaksakaan auttaa ja tukea, vaan katkean ja petän ihmiset, joita minun olisi tarkoitus auttaa. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun mietin ja pelkään tällaista - eihän niin saisi edes tapahtua, en minä saa murtua.

Aamupaino oli yhä 50,9, mutta jos pärjään illan hyvin, sen pitäisi olla huomenna vähemmän. Tämän päivän syömiset ovat olleet melko minimissä ja jos painoa on tullut lisää, niin en kyllä voi yksin kertaisesti käsittää miten se on mahdollista. Söin aamupalaksi jugurtin ja sen jälkeen olen syönyt ainoastaan yhden annoksen riisiä ja kanaa - mitään muuta en ole suuhuni pistänyt. Tai no, purkkaa, mutten jaksa laskea sitä syötäväksi, vaikka siitäkin kaloreita muutama imeytyy. Purkka onkin ollut lähipäivieni tuki ja turva - ilman sitä olisin varmasti syönyt ihan hirveästi, mutta kun suussa on ollut koko ajan jotain jauhettavaa, syömistarve ei ole ollut läheskään niin suuri. Tällä hetkellä nälkä pistelee hieman vatsassa, mutta ehkä juon lasillisen vettä, jotta jaksaisin vielä puolitoista tuntia ja voisin sitten lähteä nukkumaan.:)


Minulla olisi jälleen hieman selitettävää tuosta pojasta, joten säälittävyysvaroitus on jälleen päällä, *naur*. Voisin kutsua poikaa merkinnöissäni pelkällä J-kirjaimella, joten jatkossa se sitten tarkoittaa tätä kyseistä ihmistä.
Oltiin eilen J:n kanssa useaan otteeseen yhtä kertaa Messengerissä, mutta olin päättänyt pitää suuni kiinni ja antaa hänen aloittaa juttelun. J ei kuitenkaan sanonut mitään, ja olin jälleen vaipua ihan hirveään epätoivoon ja toitotin jo itselleni, kuinka ihan turhaan odotan hänen alkavan puhua - ajattelin, että asiat tulevat selvästikin menemään niin, että me keskustelemme ainoastaan silloin kun minä alan puhua hänelle ensin. Menin nukkumaan melko pettyneellä mielellä, mutta olin kuitenkin samalla tyytyväinen siitä, että olin saanut hillittyä itseni keskustelun aloittamiselta: en nimittäin millään halua roikkua hänessä, vaikka houkutus puhumiseen on suuri. Tänään sitten J tuli jälleen meseen ja aloittikin keskustelun samantien. :) Olin aivan onnessani ja keskustelu sujui todella hyvin. Olin todella yllättynyt tuosta keskustelun aloituksesta, sillä J oli matkalla Etelä-Suomeen joukkueensa kanssa ja istuskeli bussissa, joka oli kuitenkin täynnä hänen kavereitaan. Pelkäsin ensin ihan kamalasti, että J käyttäytyy kavereidensa seurassa jotenkin eritavalla tai että he nauravat minulle siellä bussissa yhdessä, mutta J käyttäytyi aivan normaalisti ja selitti vain, kuinka tylsää siellä bussissa oli. Lähdin sitten käyttämään koiraa ulkona ja kun tulin takaisin, J oli yhä mesessä. Minä aloitin sitten keskustelun tällä kertaa ja heitettiin melkein koko aika (huonoa :D:D) läppää siitä, kuinka voisin tappaa James Bondin salaatinlehdellä (...älkää kysykö). Lopulta J:n piti lähteä, koska bussimatka oli lopuillaan, mutta hän sitten sanoi että tulee ehkä vielä illalla koneelle, aww. Tulisipa se. <3

Did I fail?

Minne mun lukijat ovat hävinneet? :< Kaksi ihmistä kadonnut parin päivän aikana lukijat-listalta. Kertokaa ihmiset, ovatko mun merkinnät jotenkin muuttuneet vai mistä tämä kato johtuu? :D

(Aamupaino 50,9, jee! Ja anteeksi lyhyt merkintä, en vain nyt ennätä.:<)

It doesn't matter what you feel - it's still a lie

Vielä kaksi tuntia sitten olisin sanonut kaiken olevan ihan paskaa. Tosin olisin ehkä lähinnä tarkoittanut omaa elämääni: ihmissuhteita, koulua, kaikkea. Ihan kaikkea, minkä voi jollain tapaa liittää minuun. Nyt kuitenkin on paljon parempi mieli ja voisin jopa sanoa tällä hetkellä olevani iloisempi kuin aikoihin. Tuntuu todella typerälle ja säälittävälle sanoa, että niin tuo päiväinen angstifiilis kuin tämänhetkinen ilokin johtaa juurensa pojasta, jota en oikeastaan edes tunne. Voi luoja, säälittävää.
Jos joku ei nyt tahdo lukea säälittävää ja teinimäistä poikaihkutusta, niin voi lopettaa tämän merkinnän lukemisen tähän. (Ja tämä sitten oikeasti on tosi säälittävää, joten kannattaa vain lähteä pois...:D:D)
Kerroin yhdessä merkinnässäni lähestyneeni yhtä koululaistani poikaa irc-gallerriassa ja ajatukseni ovat pyörineet oikeastaan koko viikonlopun tuon kyseisen henkilön ympärillä. En edes ymmärrä itseäni tämän asian suhteen, sillä en oikein tiedä miksi ajatukseni palaavat kokoajan tuohon poikaan - en minä nyt helvetti sentään voi ihastuakaan noin helposti. Kuitenkin, olen siis viikonloppuna miettinyt melko paljonkin tuota ihmistä, vaikkei oltu puhuttu torstain jälkeen mitään. Jostain syystä sitten sain tänään ihan hirvittävän angstikohtauksen, sillä minulle tuli jostain syystä sellainen olo että olen tuolle pojalle ainoastaan ilmaa eikä sitä varmaan edes kiinnostaisi jutella. (Nyt jälkeenpäin mietittynä tuo oma säälittävyyteni tuntuu melkein huvittavalta: ollaan juteltu kaksi kertaa ja olen jo angstaamassa sitä, ettei sitä kiinnosta :D Voi luoja, olenpas idiootti). Oltiin pitkin päivää yhtäaikaa galleriassa, mutta poika ei sanonut siellä mitään ja päätin sitten itsekin olla ihan hiljaa. Pari tuntia sitten kyseinen henkilö kuitenkin lisäsi sinne uuden kuvan enkä voinut hillitä itseäni kommentoimasta, joten menin sitten sanomaan siihen jotain ja kyselin samalla viikonlopusta. Käytiin sitten galleriassa pientä keskustelua ja yhtäkkiä poika kysyikin minun messenger-osoitettani! Olin oikeasti ihan yli-iloinen, sillä olin jo vakuuttanut itselleni, että poika juttelee minulle ihan väkisin ja siksi, ettei vaan kehtaa olla vastaamatta. Juteltiin sitten jonkun aikaa mesessä ja siinä tuli pari niin ylisuloista tilannetta, että olen vieläkin ihan "aww"-fiiliksellä.
Noniin, selitetty. Kuulostipas tuo juttu pieneltä (ja säälittävältä), mutta ette voikaan uskoa kuinka hyvälle tuulelle tulin tuosta! En vain ymmärrä näitä omia tunteitani, sillä eihän tätä nyt tässä vaiheessa voi ihastumiseksikaan sanoa... Äh, ehkä tämä on vain jotain kiinnostusta - en tiedä.

Aamupaino oli tänään 51,5. Kävin äsken punnitsemassa itseni ja se oli nyt 100 grammaa vähemmän kuin aamulla! :o En ole tosin syönyt tänään mitään muuta kuin jugurtin ja kaksi karjalanpiirakkaa, joten nälkäkin jo vähän pistelee vatsassa. Idolsin ja BB:n aikana tulee varmaan mätettyä ruokaa naamaan niin hirveästi, että paino nousee kuitenkin huomisaamuksi. Plaah.

It feels like those around want you to die

Olen ihan hirveän väsynyt. Nukuttaa ihan kamalasti, mutta tiedän jo valmiiksi etten saisi unta, vaikka menisinkin nukkumaan. Olen nukkunut lähiaikoina ihan hirveän huonosti, enkä oikein osaa sanoa siihen mitään syytä - olen todennäköisesti vain stressannut asioita ihan liikaa ja miettinyt nukkumaan mennessäni liian hankalia asioita, jotka ovat sitten jääneet pyörimään päähän koko loppu yöksi. Viime yö oli ihan kamala: heräilin koko ajan, pyöriskelin, en saanut unta... Vitutti. Aamulla olin hirmu huonolla tuulella, koska en ollut saanut nukuttua juuri yhtään ja koko yö oli ollut ihan hirmu sekava.

Mulla on ollut tämän jakson ajan perjantait vapaapäiviä, joten tänäänkään ei sitten ollut koulua. En ole tehnyt mitään kovin ihmeellistä: laskeskellut matematiikan tenttimistehtäviä, käynyt kaupassa ja jumittanut koneella. Sain muutama tunti sitten kamalan ahdistus/vitutuskohtauksen tuota foorumia kohtaan, jolla toimin moderaattorina. Tai en oikeastaan foorumia, vaan muutamaa moderaattorikolleegaani kohtaan - olisi tehnyt mieli sanoa niille suorat sanat niiden muutamien lausahdusten takia, mutta pidin sitten suuni kiinni. Ehkä tuo ärsytys hiipuu tässä pikku hiljaa päivien mittaan, toivottavasti ainakin.

Onpas tämä ollut negatiivinen merkintä tänne asti, äh. Tämän päivän syömiset ovat olleet vähän huonolla tolalla: karkkia ja nuudeleita. Aamupaino oli 51,9 kg, joten se oli ainakin vähentynyt. Huominen aamupaino jännittää kieltämättä hieman - toivottavasti se ei ole noussut...:/ Tuntuu kyllä tyhmältä toivoa tuollaista, sillä itse olen kuitenkin tämänkin päivän syömiseni valinnut - enpä minä ketään muutakaan voisi syyttää, jos se olisi noussut, kuin itseäni.

En nyt saa jotenkaan yhtään tekstiä aikaiseksi, joten lopettelen tähän. Toivottavasti kirjoittelen huomenna hieman iloisemmissa tunnelmissa, sillä nyt olen jotenkin todella apaattinen, vaikken ihan tarkkaa syytä osaa sanoakaan. Plaah.

Maybe this time

Aamupaino 52,1 eli lähtenyt kilo eilisestä! Vaaka saattoi kyllä näyttää jompana kumpana päivänä väärinkin, eihän sitä koskaan tiedä. Tämän päivän syömiset ovat olleet vähän niin ja näin: lounas käytiin syömässä ravintolassa koulun tutustumiskerran yhteydessä ja siellä tuli sitten kyllä syötyä jonkun verran. Kotona söin sitten vielä päivällisen ja nyt iltapalaksi join 0,5 Pepsi Maxin, joka saattaa näkyä painossa vielä huomenna aamulla. Kaloreita tuossa ei kuitenkaan onneksi ole juuri nimeksikään, joten ei pitäisi ainakaan niistä olla pelkoa.:)

Selitin edellisessä merkinnässäni siitä kommentista, jonka tuolle yhdelle koululaiselleni pojalle olin irc-galleriassa jättänyt. Puhuttiin eilen ja tänään melko paljon siellä ja olen kyllä tällä hetkellä todella tyytyväinen, että uskaltauduin puhumaan! Tosin nyt en aio aloittaa keskustelua kyseisen henkilön kanssa, ellei hän aloita sitä ensin minun kanssani - en nimittäin halua olla hengittämässä niskaan koko aikaa. Saa nyt nähdä meneekö tuohon päivä, viikko, kuukausi vai ikuisuus... Arg, nyt hiljenen tästä asiasta - teitä ei varmaan kiinnosta yhtään! :D

Unohdin muuten tuosta kyselystä vaihtoehdon "en mistään", mutta yrittäkää nyt pärjätä ilman sitä! Tulokset näyttävät tällä hetkellä aikalailla siltä, mitä olin ounastellutkin. Vatsa ja lantio johdossa, reidet sitten heti toisena. Eli samat ongelmakohdat ovat ilmeisesti muillakin kuin minulla - se lohduttaa kieltämättä hieman.

Taidan nyt painua nukkumaan, sillä olen jotenkin todella väsynyt! Anteeksi merkinnän lyhyys, yritän huomenna kertoa asioista vähän laajemmin.

I miss it so much

Itku. Aamupaino yli 53 kg, en tiedä miten se on mahdollista! Söin kyllä eilen herkkuja, mutta jätin muut ruuat vähemmälle enkä ymmärrä miten paino muka nousi yhtäkkiä kilolla. Toivon, että tuo kilo lähtee yhtä nopeasti kuin tulikin, mutta tämänkään päivän syömiset eivät ole olleet ihan kohdallaan. Otan nyt taas itseäni niskasta kiinni ja palaan ruotuun - luulen sen käyvän melko helposti, sillä en ole lähiaikoina kärsinyt mistään kamalista iltasyöpöttely-ongelmista; olen vain ollut laiska tarkkailemaan syömisiäni. Kaipaan niin helvetisti sitä 48 kiloa, ettette uskokaan! Tai ehkä te uskotte. Aion päästä siihen takaisin ja toivon, että saan siihen tukea - en nimittäin onnistu yksinäni.:<

Uskaltauduin äsken kommentoimaan galleriassa yhdelle koululaiselleni pojalle (jota en tosin jostain syystä muista ollenkaan viime vuodelta, vaikka hän käsittääkseni on kanssani samanikäinen) ja nyt olen kahden vaiheilla siinä, käynkö poistamassa tuon kommentin. Me ei olla koskaan juteltu, mutta joskus olen löytänyt kyseisen henkilön nimen vieraslistaltani ja nyt sitten päätin olla rohkea ja sanoa jotain. Hävettää tosin, saatoin nolata itseni. Hmh, en yleensä ole poikien kanssa mitenkään ujo tai nolostu helposti, mutta jos juttelen ensimmäistä kertaa jollekin koululaiselleni, saan kamalan nolostuskohtauksen! :D Mistä lie tuollainenkin johtuu.

Ahdistaa ihan kamalasti. Paino, koulu, lukion jälkeiset asiat... Olen miettinyt parina edeltävänä viikkona ihan hirveästi lääketieteellistä ja todennut, että kyllä se on se paikka, jonne haluan opiskelemaan. Yläasteella halusin ihan hirveästi lääkäriksi, mutta tuo koko haave kaatui sitten lukion ensimmäisellä huomatessani, etten jaksa panostaa kouluun lainkaan. Sama ongelma on yhä ja pitäisi kyllä tsempata, jos tuonne aion päästä. Pitäisi lukea kaikki fysiikan ja kemian kurssit enkä ole lukenut kuin ne pakolliset... Ilmottauduin tälle lukuvuodelle kahdelle fysiikan kurssille ja ostin itselleni tänään kemian kakkoskurssin kirjan, jotta voin opiskella sen kurssin itsenäisesti. Pidän lukion jälkeen varmaan välivuoden ja opiskelen kaikki puuttuvat kurssit + opettelen sen pääsykoekirjan kannesta kanteen. Lainasin itseasiassa kirjastosta yhden vanhemman painoksen tuosta pääsykoekirjasta sitä varten, että voin vähän silmäillä tuon tekstin vaikeusastetta ja aiheita - vaikeallehan tuo näyttää, ainakin jos ajattelee että kaikki pitäisi muistaa. Olen ottanut koko lääkisasiasta itselleni hirveän stressin, vaikka hakisin ilmeisesti vasta vuonna 2011... Stressaan ihan hirveästi myös muiden ihmisten reaktioita, sillä kukaan ei varmasti usko, että minä voin haluta lääkäriksi tällä kouluinnostuksella. Tiedän tosin itse, etten ole lainkaan tyhmä ja opin kyllä asioita halutessani, mutten vain mahda sille mitään ettei lukio kiinnosta ja olen huomattavasti mieluummin kotona kuin koulussa.

Poimin tähän nyt viime kyselyn tulokset:

Ikäsi?
0% vastasi: Alle 12 vuotta
28% vastasi: 13-15 vuotta
41% vastasi: 16-19 vuotta
26% vastasi: 20-25 vuotta
4% vastasi: Yli 25 vuotta

Vastaajia oli 46 kappaletta.

Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen noihin tuloksiin. Sinänsä minulle on aivan sama, minkä ikäiset ihmiset blogiani lukevat, mutta olen todella onnellinen siitä tosiasiasta, ettei kukaan ainakaan tunnustanut olevansa alle 12 vuotias. En halua harrastaa minkäänlaista ikäsyrjintää, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että asiat, joita blogissani käsittelen, eivät saisi kuulua vielä tuon ikäisen ihmisen elämään. Laihdutuksen ei pitäisi kuulua mielestäni ala-asteelaisen arkeen (ellei kyseessä sitten ole joku lääkärin määräys tjtn) ja olin helpottunut, etten ole kenenkään niin nuoren mieltä ollut saastuttamassa. Olin melko yllättynyt siitä, että 30% vastaajista oli yli 20 vuotiaita, sillä minusta tuntuu että tekstini ja kirjoitustyylini on äärimmäisen lapsellista ja raivostuttavaa luettavaa.:D Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että blogillani on myös itseäni vanhempia lukijoita - ihanaa!

Uusi kysymys oli jostain syystä hirmu vaikea keksittävä, mutta päätin kysellä tällä kertaa sitä, mistä puolen vartaloanne haluaisitte eniten senttejä pois. Itselläni ongelmakohtina ovat ehdottomasti vatsa, lantio ja reidet, mutta entäs te? :) Voitte valita useita vastausvaihtoehtoja.
//Jostain syystä tuo kysely ei ainakaan itselläni tällä hetkellä toimi, yritän saada sen toimimaan illemmalla.

Trying once again

Olen naureskellut nyt tovin sille, että edellinen merkintä alkoi sanoilla "yritän nyt taas vähän tiheyttää tätä päivitysnopeutta", ja tässä sitä nyt ollaan: edellisestä merkinnästä on 10 päivää. :D Hupsis. Viime viikon alku oli hirveän kiireinen enkä oikein ehtinyt olla koneella ja loppu viikosta koneeni sitten sanoi sopimuksensa irti ja päätti olla toimimatta. Perjantaista sunnuntaihin olinkin sitten Turussa, joten en ole edes päässyt koneelle. Oma koneeni ei toimi vieläkään, joten joudun olemaan tällaisella todella vanhalla koneella, joka on hirmu hidas ja ärsyttävä. Yritän nyt kuitenkin alkaa jälleen kirjoittelemaan joka päivä (...lol, mitenhän tällä kertaa käy?), kun kuitenkin melko paljon tästä hommasta pidän.

Viime viikonlopun olin siis reissussa ja stressasin etukäteen ihan hirveästi sitä ruokamäärää, joka tuolla kyseisellä reissulla on yleensä tullut mahaan lapettua. Tänä aamuna sitten astuin vaa'alle ihan kauhuissani, mutta olin todellakin positiivisesti yllättynyt. Vaaka näytti 52,1 kg, eli itseasiassa sata grammaa vähemmän kuin tuolloin kymmenen päivää sitten. Turkua ennen se taisi olla vähän vähemmän, mutta en kyllä voi sanoa varsinaisesti lihoneeni. Jee! Tästä nyt sitten alaspäin ja olen itseasiassa todella hyvällä tuulella tämän asian suhteen.

En ole ehtinyt lukea teidän toisten blogeja nyt varmaan viikkoon, mutta yritän tänään illalla käydä lueskelemassa ja päästä jälleen meininkiin mukaan. Minun pitäisi yrittää myös järjestää tuohon sivupalkkiin uusi kysely, ja otan mielelläni ehdotuksia vastaan! Eli ehdotelkaa vaan kyselyaiheita, sillä itselläni ei tällä hetkellä raksuta yhtään.:D Jos ehdotuksia ei tule ollenkaan, niin väkerrän sitten itse jotain.

Pääni on jotenkin hirveän kipeä, pitää varmaan ottaa särkylääkettä. Söin koko viikon ajan ihan yhtenään särkylääkkeitä, sillä koko ajan tuntui olevan joku paikka kipeänä! En tiedä oikein mistä sekin johtui, mutta väsymyksellä ja ruokarytmin sekaantumisella oli varmaan osuutensa asiaan. Nyt täytyy kyllä lähteä ja napata se särkylääke, tulee pian kiire! (Anteeksi, en edes kuvaa ehtinyt tähän läntätä, mutta yrittäkää kestää kuvaton merkintä :D).

Dance fucker dance

Yritän nyt taas vähän tiheyttää tätä päivittelynopeutta, kun on päässyt vauhti vähän hiipumaan.:) Aamupaino oli 52,2 kg, eli oikeaan suuntaan ollaan yhä menossa. Huomenna on tiedossa leffailta, mutta yritän olla syömättä ihan kamalia määriä. Voi olla, että ostan vähän karkkia/pähkinöitä tai popcorneja, mutta yritän pitää ne sopivissa määrissä ja vaikka hillitä syömistä päivemmällä.

En jaksa listata tarkkoja syömisiäni tältä päivältä, mutta en usko että painoa on ainakaan lisää tullut. Tämän päivän syömiset eivät missään nimessä ole olleet terveellisimmästä päästä, mutta en kuitenkaan ole syönyt kovin suuria määriä, joten toivon painon jälleen laskeneen huomiseksi. Motivaatio tuntuu olevan tällä hetkellä todella kohdallaan, mutta niinhän minusta aina tuntuu silloin, kun takana on muutama hyvä päivä. Se Suuri Repsahdus on kuitenkin jossain tuolla edessä, valitettavasti. Ehkä yritän nyt kuitenkin olla ajattelematta sitä ja pyrkiä pitämään tämän motivaationi kohdallaan!

Ensi viikonloppuna on tiedossa reissu Etelä-Suomeen, joten tulee varmasti syötyä melko paljon - valitettavasti. Menomatkan ajaksi ostan varmasti sipsiä ja karkkia, mutta ehkä yritän hillitä sitten vähän muita syömisiäni. Toivon, etten lihoisi tuon matkan aikana paljoa, yritän ainakin parhaani. Ihan kamalasti en kuitenkaan viitsi rajoittaa, sillä tuo reissu on tullut jo tavaksi ja siellä on aina ollut tapana syödä herkkuja, mutta ehkä yritän hillitä itseäni vähän aiempia vuosia enemmän. :)

Aaaauts, jalkani ovat aivan poikki! Lähdin tänään äidin kanssa ruokakauppaan ja laitoin jalkaani saappaat, jotka alkavat puuduttaa jalkoja pitkään seistessä. Kaverini sitten soitti minulle silloin, kun olin siellä kaupassa ja pyysi minua olemaan hänen kanssaan illalla. Äiti sitten vei minut kaverini luokse suoraan sieltä kaupasta ja minulla oli tietenkin sitten jalassa ne saappaat, joilla ei kovin kauaa viitsi seisoskella/kävellä. Kaverilta sitten käveltiin kirjastoon ja sieltä sitten vielä kauppaan ja jalkani olivat kyllä ihan muusina. Tulin kotiin noin puolituntia sitten ja täytyy sanoa että jalkoja pakottaa yhä! Autsauts.
Muutenkin on jotenkin todella väsynyt olo, vaikka heräsin vasta puoli yhdentoista aikoihin. Kai tuota univelkaa on taas kertynyt ja nukuin muutenkin viimeyön todella huonosti. Heräilin ihan yhtenään ja pyöriskelin sängyssä, kun en oikein saanut nukuttua. Tänään olisi ollut opiskelijabileetkin, muttei jostain syystä huvittanut yhtään mennä. Olisi siellä varmasti ollut kivaa, mutta tänään ei ole ollut yhtään sellainen olo että olisin jaksanut laittautua ja tanssia koko illan. Saati sitten juoda ja kestää krapulaa huomenna. Kiitos ei.

Pitäisi kehitellä uusi kysymys tuohon sivupalkkiin. Olen ollut laiska enkä ole jaksanut ottaa tuota edellistäkään pois, mutta ehkä voisin seuraavan merkinnän kirjoittaessani tehdä senkin. :D

There's huge feelings behind every story

Nyt meneekin huomattavasti paremmin kuin viime merkinnän aikoihin! Maanantaista on lähtenyt kilo (aamupaino tänään 52,8), eli kyllähän ne nesteitä näyttivät olleen. Painan vieläkin ihan hirvittävän paljon ja ällöttää tuo lukema, mutta kyllä tuo nyt on miljoonasti parempi kuin se viikonlopun jälkeinen.

Selitän teille nyt tarinan kaveristani, sillä tämä asia on häirinnyt minua jo pidemmän aikaa ja nyt toivon sen kovasti olevan ohi. Tämä kuulostaa ihan pieneltä jutulta enkä itsekään pidä tätä minään hirvittävän isona asiana, mutta itseani vain ärsyttää tämä koko homma. Eli siis, viime talvena painoin n.54 kg ja kaverini painoi oikeastaan tismalleen saman verran - hän kuitenkin on minua n. 5-6 cm pidempi, joten minä olin huomattavasti lihavampi. Tuolloin laihduteltiin hetkettäin yhdessä, mutta huomasin kuinka kaverini kantti ei kestänyt ja hän luovutti. Luovutuksensa jälkeen kaverini aloitti kamalan manipuloimisen ja yritti saada minutkin lopettamaan laihduttamisen - ilmeisesti siksi, ettei kestäisi jos minä laihtuisin ja hän ei. Hän teki tuota todella taktisesti, mutta näin aina hänen lävitseen ja jatkoin laihdutusta, vaikka ehkä annoinkin kaverille hieman eri kuvan siinä toivossa, että hän lopettaisi sen alituisen manipuloimisen. Hän yritti saada päähäni vääriä ajatuksia, tuputti minulle ruokaa ihan valtavasti ja kaikkea muutakin "piilotoimintaa".
Itse laihduin sitten kesän aikana ja painoin tänä syksynä sen n.48 kg - kaveri taas oli lihonut. Tuo manipulaatio sitten tietenkin paheni ja esimerkiksi viime viikonloppuna hän kovasti selitteli sitä, ettei kukaan oikeasti edes laihdul vaikka jättäisi herkut pois, vaikka liikkuisi enemmän ja söisi terveellisemmin. Hän yritti selvästi saada minun päähäni sellaisen ajatuksen, että laihtuminen onnistuu ainoastaan kamalalla nälkäkuurilla (...kaveri ei onneksi tiedä sitä, että tuotakin on tullut joissain määrin harrastettua :D) ja yritti selvästi ujuttaa päähäni vaikka mitä muitakin ajatuksia koskien tätä hommaa. Hän myös vetosi jopa siihen, että koon 36 ja S vaatteita löytyy kaupoista huomattavasti enemmän kuin 34 ja XS (mikä siis on yleensä meidän molempien koko) ja yritti saada minut ajattelemaan, että löytäisin kaupasta enemmän vaatteita isomman kokoisena. Tuo oli mielestäni jo melko läpinäkyvä yritys, mutta myhäilin vain vieressä ottamatta kantaa asiaan sen suuremmin.
Tänään sitten nähtiin eräs koululaisemme tyttö pitkästä aikaa, ja tämä oli laihtunut ihan valtavasti! Kyseinen tyttö on aina ollut melko pyöreä ja nyt hän oli kieltämättä huomattavasti laihemman näköinen kuin minä. Tuosta kaverini sai sitten kamalan hingun alkaa laihduttaa jälleen (vaikka vielä sunnuntaina sanoi kuinka ei ole järkeä oikein laihduttaa ennen joulua ja kaikkea muuta, jolla todennäköisesti yritti minut saada ajattelemaan niin). Sovittiin sitten, että tammikuuhun mennessä pitäisi saada 5kg pois ja olen todella onnellinen, jos kaverikin nyt lopettaisi tuon kamalan manipulaation.
Te muut ette välttämättä ymmärrä tästä selostuksestani sitä, miten kaverini on toiminut ettekä välttämättä näe tuossa mitään ihmeellistä, mutta minä tunnen kaverini niin hyvin, että näen mitä hän tekee ja miksi. Turhauttaa, mutta jospa se nyt loppuisi!

Vanhempani ovat yhä reissussa ja olen tällä hetkellä yksin kotona. Mummi oli täällä kaksi yötä (en olisi millään halunnut, mutta mummi välttämättä tahtoi tulla :D), joten tähän asti on ollut melkein koko ajan seuraa. Tällä hetkellä on vähän yksinäinen olo ja tuntuu typerältä olla koko ajan hiljaa, kun tekemistäkään ei kamalasti meinaa olla. Olen kuitenkin tottunut siihen, että ympärillä on jonkinlaista hälinää ja tuntuu kummalliselta kun ympärillä on vain painostava hiljaisuus ja telkkarista kuuluu satunnaisesti jotain höpinää. Sieltäkään ei tule oikein mitään, mitä katsoa!

Taidan nyt tästä alkaa katsoa Täydellisiä naisia, kun en oikeasti keksi mitään muutakaan tekemistä.:D

Fuckfuck!

Okei, takana on nyt ihan järkyttävä läskeily viikonloppu ja kilojakin on kertynyt. Iltapaino oli 53,9 (vittu...) eli nyt en käytännössä olekaan laihtunut viime talvesta kuin alle kilon.:))) Voi saatana, miten helvetissä tämä nyt näin meni? Yritän elätellä toivoa siitä, että suurin osa tästä painosta on nesteitä, kun olen vetänyt niin paljon sipsiä ja popcornia ja menkatkin alkoivat. Mutta noh, en tiedä. Yritän nyt tehdä ensi viikon aikana kaikkeni, että saan nuo kilot jälleen karisemaan. Huomenna tosin tulee olemaan ongelmia, kun mummi tulee kylään tuputtamaan ruokaa, mutta ehkä sitten tiistaista eteenpäin...

Apua oikeasti, sanokaa että nuo kilot lähtevät nopeasti! Panikoin. :sss