Tell me what's wrong

Mulla on kyllä joku saatananmoinen laiskuus nykyään kaiken suhteen. Blogin, koulun, kavereiden... kaiken. Olen jotenkin todella saamaton ja väsynyt, mutta ehkä se johtuu tästä sairastelusta. Enää ei ole kuumetta, mutta päällä on ihan hirvittävä nuha ja yskä enkä meinaa saada öisin nukuttua, kun heräilen kurkkukipuun, tukkoiseen nenään ja yskimiseen. Sain tosin tällä viikolla uuden 160 cm leveän sängyn ja rakastan tätä: tässä on todella hyvän tuntuista nukkua ja mahdun nukkumaan vaikka miten päin! Tässä on myös aivan uskomattoman rentoa datailla, kun voi olla ihan millaisessa asennossa tahansa eikä ole sitä ongelmaa, että jalat roikkuvat jossain sängyn reunan ulkopuolella.:D

Painosta ei ole mitään käsitystä, varmaan lähentelee 51 kiloa... arg. Pitäisi oikeasti saada itseä niskasta kiinni, mutten vain tiedä mikä siinä on niin kamalan vaikeaa. Kai se aloitus. Jos saisin edes yhden päivän sujumaan hyvin, siitä olisi jo paljon helpompaa jatkaa. Nyt en kuitenkaan onnistu olemaan kunnolla hetkeäkään, kun kaikki syömiset alkavat mennä alamäkeen heti aamusta tai viimeistään sitten, kun tulen koulusta. Illat ovat aivan mahdottomia, lapan suuhuni koko ajan jotain.

J:n kanssa asiat ovat niin sekavia, että ahdistaa jo ihan liikaa. En vain yksinkertaisesti tiedä, mitä se ajattelee. Ei mitään käsitystä. En halua myöskään kysyä - tuntuu, että se vaarantaisi ihan liikaa kaikkea ja pelkään että ystävyyskin menisi. Yritän nyt katsella rauhassa eteenpäin, mutta eihän tästä meinaa mitään tulla, kun J pyörii päässäni pitkin päivää ja turhaannun, kun en ota siitä yhtään selvää.
Nähtiin sen kanssa tiistaina parin tunnin ajan, ja se tarjosi meille kaakaot. Oli kivaa ja naureskeltiin taas paljon kaikille asioille ja juteltiin vaikka mistä. Nähtiin myös hirveä kasa tuttuja ja saa nyt nähdä, lähtikö tuosta kamalia huhuja liikkeelle - ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta. Näkeminen oli toisaalta jälleen todella kaverillinen, mutta se antaa kuitenkin vähän ristiriitaisia merkkejä - näkemisen jälkeen se esimerkiksi kehui silmiäni kauniiksi. Äw, en tiedä mitä sen pojan päässä pyörii, mutta ehkä se joskus selviää.

Nyt taidan painua nukkumaan, silmäluomet alkavat nimittäin painaa jo ihan kiitettävästi. Voisin huomenna tulla selittelemään vähän koeviikon asioista ja tarkistuttaa tuon painonikin.:>

Better in time

Tästä ei tule yhtään mitään. Ei sitten yhtään mitään. En ole katsonut aamupainoani aikoihin, mutta eilen kävin kurkkaamassa painon keskellä päivää ja vaakahan näytti "mukavasti" 51 kg. Pakko yrittää nyt tsempata, sillä vanhojentanssit ovat ihan pian enkä missään nimessä haluaisi näyttää siellä kamalalta läskipallerolta. Tosin näytän sellaiselta puvussani joka tapauksessa, se on jotenkin sen mallinen. Teetin sen puvun eräällä suunnittelijalla ja täytyy sanoa, että inhoan sitä. En tiedä miksi se tuntuu niin kamalalta, mutta jostain syystä en voi sietää sitä pukua enkä ymmärrä miksen vain voinut ostaa pukua valmiina. Voi helvetti mikä moka.

Olen yhä hieman sairaana, tosin kuumetta ei enää ole paljoakaan. Kurkku tosin tuntuu tekevän yhä kuolemaa, jokainen nielaisu tuntuu tuskaiselta ja jokainen ääneen sanottu sana on kovan työn takana. Skippaisin mielelläni huomisen koulupäivän, mutta poissaoloja on oikeasti jo niin paljon, että minun on yksinkertaisesti pakko raahautua tunnille. Olen ollut tämän jakson aikana ehkä viidellä historian tunnilla ja ollut opettajaan yhteydessä ainakin kolme kertaa poissaolojeni takia. Olen jokaisella kerralla selittänyt olevani sairaana enkä yksinkertaisesti enää voi tehdä niin - pakko vain mennä kouluun. Inhoan maanantai-päiviä. Aamulla heti ensimmäisenä historiaa, sitten hyppytunti, seuraavaksi matematiikkaa, sitten jälleen hyppytunti ja viimeisenä fysiikkaa. Äh, en jaksa. Tiistaina alkaakin sitten koeviikko, mutta itselläni ei onneksi ole tuona päivänä koetta ja viettelen vapaapäivää. Sovittiin itseasiassa äsken J:n kanssa, että voitaisiin nähdä tiistaina. Otin itseäni niskasta kiinni ja kysyin siltä ihan suoraan, onko sillä ensi viikolla aikaa nähdä, ja lyötiin sitten tuo tiistai lukkoon. Tosin ei ehditä hengailla kauaakaan, sillä minulla on kolmelta vanhojentanssi-harjoitukset ja sillä illemmalla jalkapallo-treenit, joten taidetaan nähdä ainoastaan ennen noita mun harjoituksia.:/ Eli hengataan varmaan korkeintaan kolmen tunnin ajan, mutta kyllä sekin on parempi kuin ei mitään! Saa nähdä mennäänkö niille vai hengaillaanko kaupungilla, pitää huomenna puhua tästä vielä vähän lisää.

Paino ahdistaa tällä hetkellä ihan kamalasti. Näytän peilissä ihan hirveältä. Joka paikka näyttää ihan kamalan turvonneelta ja etumahaa on kerääntynyt jälleen lisää. Olen tosin syönyt lähiaikoina niin helvetin epäterveellisesti, ettei mikään ihmekään. Pitää vaan toivoa että sen saisi edes vähän pienemmäksi, tuo näyttää nimittäin melko järkyttävältä. Pitäisi myös yrittää liikkua hieman enemmän, sillä en ole aikoihin käynyt lenkillä tai tehnyt mitään muutakaan urheilullista - lihaskuntoakin pitäisi harjoittaa. Voisin itseasiassa kehitellä itselleni jonkinlaisen liikuntaohjelman, johon voisi sisältyä jonkinlaista lihaskuntoa 4-5 kertaa viikossa + ainakin kaksi lenkkiä. Joudun myös aloittamaan koululiikuntojen käynnin ihan piakkoin, joten niistäkin tulisi sitten 1-3 liikuntakertaa / viikko.

I can feel the heat

Voi anteeksi kamalasti, kun musta ei ole kuulunut mitään! En tiedä, miksen ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, se on vain tuntunut jotenkin todella vaikealta. Paino on heitellyt 49.3 - 50 kg välillä, ja olen syönyt kuin porsas. Jos saisin otettua itseäni niskasta kiinni, saisin varmaan painon nopeasti neljänkymmenenkahdeksan puolelle, mutta olen ollut lähiaikoina ihan häpeällisen laiska.

J kävi meillä viikko sitten ja hengailtiin suunnilleen seitsemän tunnin ajan. Näkeminen sujui mielestäni todella hyvin ja J:n kanssa oli äärettömän helppoa jutella ja nauraa. Koko tapaamisesta jäi kaikinpuolin hyvä maku suuhun, vaikka se olikin periaatteessa todella kaverillista - saa nähdä, mihin suuntaan tämä tästä lähtee. Ollaan hieman puhuttu siitä, että voitaisiin nähdä ensi viikolla, muttei kyllä olla lyöty mitään päiviä lukkoon, eli voi olla ettei sitten tule nähtyä.:/ Voisin kyllä yrittää kysäistä siltä, että mikä päivä sille sopisi - jos vain kehtaan!

Kirjoitus ei oikein ota nyt sujuakseen, sillä olen 38,5 asteen kuumeessa. Ihan hirveä olo ja vapisen kylmyydestä, vaikka olen nakannut vaatetta päälleni ihan hirveän kerroksen. Tämä alkoi eilisiltaisella kurkkukivulla, joka paheni tänään koulussa melko pahaksi ja kurkkuun sattui oikeastaan koko ajan ja se tuntui ehkä hieman turvonneelta. Kotiin tultuani otin kolmen tunnin päiväunet ja sen jälkeen mittasin kuumeen - silloin se oli 37,82. On nyt sitten iltaa kohden noussut ja oloni on kyllä aika kamala - ajattelin mennä pian nukkumaan.

En ole oikein saanut aikaiseksi seurata teidän muidenkaan blogeja, olisi ihan hirveän kivaa jos jaksaisitte nakata kommentilla ja kertoa kuulumisia! Ihan sama, vaikkei oltaisi ennen juteltu mitään - otan kommentteja mielelläni vastaan myös uusilta ihmisiltä. :> Kommentit olisi näin sairaana todella ihania. <3>

Dead dead

Ensiksi vastaus Anonyymin kommenttiin, jossa hän kyseli linkkiä tuohon nelosella näytetyn dokumentin YouTube versioon. Tästä napsauttamalla löytyy ensimmäinen pätkä (se on jouduttu pätkimään melko lyhyiksi osiksi) ja seuraavan pätkän löydät kyllä aina sieltä oikeasta reunasta sitten. Tuo on siis englanniksi eikä siinä ole tekstityksiä, mutta yllättävän hyvin sitä ymmärtää! :)

En uskaltanut tänään käydä aamulla vaa'alla, sillä oloni oli oikeasti niin valtava. Tänään sitten on tullut syötyä karkkia ja olo on vielä valtavampi kuin aamulla ja äh, tämä homma ei nyt ota yhtään tuulta alleen. Vanhojentanssiharjoituksetkin alkoivat tänään (tiedän, melko myöhään verrattuna muihin) ja tunsin oloni sielläkin ihan kamalan läskiksi ja ahdisti kun poika (/pojat...) piti vyötäröltäni kiinni... No, ehkä siihenkin tottuu; tai sitten pitää vain nakata nämä ylimääräiset kilot kuukaudessa huitsin nevadaan.:D

Äyh, tämä kirjoitus ei nyt jotenkaan ota sujuakseen, joten tästä tuli tällainen pikainen päivitys. Yritän huomenna saada jotain vähän rakentavampaa aikaan, aivoni ovat nyt aikalailla narikassa ja väsyttää ihan hemmetisti!

Fuck the fatness, feel the fitness

Voi helvetti tätä jojoilua. Eilen aamupaino oli 49.7, mutta eilen oli myös ne serkkuni lapsen syntymäpäivät ja siellä tuli sitten arvatenkin syötyä kakkua ja vaikka mitä muita herkkuja. Synttäreiltä jäi sitten päälle ihan hillitön syömisvimma, joka johti pariin pitsapalaan ja siihen, että aamupaino oli tänään 49.9. Tänään tuo syöpöttely on sitten valitettavasti vain jatkunut ja huomenna paino alkaa taas vitosella, jes. Itsekuri on tällä hetkellä kyllä jossain todella kaukana, pitäisi saada kiskottua se jotenkin takaisin, kun nyt tästä ei oikeasti näytä tulevan mitään.

Katsoin eilen 4D:n, jonka aiheena oli "kuukaudessa kokoon XXS". Olen katsonut kyseisen dokumentin itseasiassa viime kesänä YouTubesta englanniksi, joten en saanut tuosta nyt paljoakaan irti. Tietenkin suomenkielisillä tekstityksillä on aina mukavampaa seurata, mutta en kyllä ollut jäänyt mistään sen suuremmasta paitsi - tosin nyt dokumentissa olleiden naisten painot näkyivät myös kilogrammoina. Kyseisen dokumentin ideana on siis se, että kaksi naista kokeilevat erilaisia dieettejä laihtuakseen kuukaudessa monta vaatekokoa pienemmäksi. Oikeastaan he kituuttavat itseään syömishäiriöisen tavoin ja yrittävät saada mahdollisimman monta kiloa karistettua lyhyessä ajassa. Kyseinen dokumentti jatkuu ensi viikolla ja siinä sitten nähdään, miten noiden naisten kävi.

Itselleni tuli jotenkin todella outo olo tuota dokumenttia katsoessani. Se toi mieleeni ne viime kesän 400-500 kalorin päivät, joiden ajattelu taas sai minut sättimään itseäni ihan helvetisti, kun nykyään en tee mitään muuta kuin syön. Pitäisi tsempata, se tuo hyvän olon. Kaipaan sitä onnistumisentunnetta, josta sai vähäkalorisen päivän jälkeen nauttia - en ole tuntenut sitä aikoihin. Saisinpa edes päivittäisen kaloriannokseni alle 1000, ei sen noin vähää tarvitse olla kuin kesällä. Vaikkei sekään oikeasti ollut loppujen lopuksi vaikeaa, itsekurista vain kiinni. Vaikka dokumentti toi mieleeni viime kesän, katsoin sitä vähän toisin silmin kuin noina aikoina. Silloin näin sen lähinnä motivaation kasvattajana ja kannustajana, nyt enemmänkin tajuan sen antavan varoittavaa esimerkkiä siitä miten jotkut rääkkäävät itseään. Kuitenkin näen siinä yhä sen motivaation lisääjän, sen kannustajan. En tiedä mitä ajatella, tuntuu vähän sekavalta.

J:n kanssa hommat kusee. Juteltiin yhtenä päivänä seurustelusta ja ihastumisesta, ja se sitten sanoi olevansa tällä hetkellä ehkä hieman ihastunut johonkin tyttöön. Se selitti, ettei se oikeastaan ole mikään oikea ihastus, vaan J haluaa ainoastaan tietää siitä tytöstä kaiken ja sanoi että sen kanssa on kivaa hengailla. Siihen sitten kaatui se, että se olisin voinut olla minä.:/ Vituttaa. Se sanoi myös, että sen on nykyään vaikeaa ihastua, kun viime vuonna se rakastui ja sai sitten pettyä. Se selitti mulle aika paljon sen ja eksänsä jutusta ja äääh, jotenkin masentaa nyt koko homma. Ei olla myöskään puhuttu enää mitään siitä, että menisin käymään niiden luona. Tai oikeastaan heitettiin pientä läppää siitä että muuttaisin sinne, mutta se keskustelu sitten kaatui alkuunsa kun sen piti lähteä reeneihin. Miksei mulla koskaan suju mikään?

Äy, en nykyään enää saa edes kommentteja ja se on jotenkin masentavaa.

Did I fuck things up again?

Argh, aamupaino 50.8 kg... Tuli ihan kamala ahdistus aamulla tuosta lukemasta, vaikka sitä osittain osasinkin odottaa, ja päätin sitten ottaa itseäni ihan kunnolla niskasta kiinni. Tämä päivä menikin sitten ihan kohtuullisen hyvin: aamupalaksi söin leivän, päivällä yhden annoksen ruokaa (riisiä ja kanaa) ja illalla sitten kolme ruisleivän puolikasta. Kyllähän noista kaikista kaloreita kertyy, muttei kuitenkaan läheskään niin paljoa kuin edeltävinä päivinä, joiden aikana olen vain herkutellut.

Päätin juuri, että menen huomenna käymään lenkillä. Tänään käytin koiraa vähän reilun puolen tunnin kävelyllä, mutta sen kanssa eteneminen on kuitenkin melko hidasta ja jumittavaa, enkä osaa ikinä laskea niitä itselleni liikkumiskerroiksi. Ulkoilutan tuon koiran kuitenkin päivittäin enkä osaa ajatella sitä "itseni lenkittämisenä", vaan ihan koiran vain. Omat lenkit sitten erikseen...
Huomenna pitäisi myös käydä ostamassa serkun lapselle 1-vuotis-syntymäpäivälahja, sillä pikkutytölle pidetään tiistaina syntymäpäivät. Mielestäni on äärettömän typerää järjestää noin pienelle lapselle sellaiset synttärit, jonne kutsutaan vieraita (etenkin serkkuja ja setä puolisoineen :D) - mielestäni tuon ikäisen lapsen synttäreitä voisi juhlistaa ihan vain oman perheen kesken ilman sen suurempia juhlia. En keksi mitään muuta järkevää syytä noiden juhlien järjestämiseksi kuin lahjojen saanti; eihän tuo lapsi edes tajua tuossa iässä viettävänsä syntymäpäiviä. Tai ehkä olen vain turhan kriittinen, en tiedä.

Koko päivä on ollut ihan hemmetin sekava. Tai oikeastaan koko päivä on ollut ihan hemmetin tylsä ja yksinpuolinen, mutta ilta sitten sitäkin sotkuisampi ja vaihderikkaampi. Ensinnä täytynee mainita, että J perui tuon huomisen tapaamisen, sillä sen joululoma jalkapallotreeneistä loppuikin jo ja sille iskettiin kahdet treenit heti huomiselle. Se pelaa hyvässä joukkueessa ja uskon kyllä, että tuo juttu oli ihan totta, vaikka ensin epäilinkin - se kuitenkin kertoi ajat ja paikankin enkä usko, että se olisi jaksanut alkaa valehdella mitään. Hetki tuon ilmoituksen jälkeen alkoi monta tuntia kestävä riita kahden kaverini kanssa. En nyt jaksa selittää tuon jutun kulkua, mutta se oli ihan älyttömän typerä juttu ja täynnä väärinkäsityksiä ja vanhoja sotkuja, joita on selvitetty miljoonaan otteeseen. Parhaan kaverini kanssa sain asiat sovittua ihan normaaleiksi, mutta tuon erään toisen kanssa jäikin sitten ehkä vähän viileät välit - tosin sitä ne ovat olleet lähes aina, kun nämä samat asiat pomppaavat aina esille eikä niitä yksinkertaisesti saada selvitettyä.
Koko meidän riidan ajan valitin J:lle, kuinka ahdistava olo mulla oli (pelkäsin alusti niin kovasti, että alan riidellä kovasti parhaan kaverini kanssa) ja se lohdutteli ja tsemppaili koko ajan. Aww, se oli niin suloinen. Mun purkaantuminen sai sitten siinäkin aikaiseksi kovan puhumistarveen ja se sanoi, että haluaisi kertoa mulle yhden todella suuren ja sen mieltä painavan asian, jos vain lupaan olla kertomatta sitä eteenpäin. Lupailin ja vakuuttelin sille sitten hetken, etten todellakaan hiisku mitään ja se sitten päätti luottaa muhun ja kertoi asiansa, joka on kuulemma kaikista hirvein asia, joka sille on ikinä tapahtunut. Aion todellakin pitää lupaukseni ja olla asian suhteen ihan hiljaa - en todellakaan aio pettää sen luottamusta.
Tiivistelmä tästä illasta J:n suhteen on ainakin se, että tapaamisen perumisen aiheuttamasta pettymyksestä päästiin jonkinlaiseen luottamussiteeseen, josta olen todella onnellinen.

Joululoma on saanut unirytmini kyllä ihan sekaisin. Tälläkään hetkellä ei väsytä yhtään, mutta tiedän että pitäisi yrittää jo kömpiä peiton alle ja alkaa nukkua. Tiedän tosin myös sen, että pyörisin sängyssä ainakin seuraavat puolitoista tuntia ja tuskastelisin sitä, etten saa unta - sen takia kai minä tässä istunkin ja venytän tuota nukkumaanmenoa. Tänäänkin heräsin vasta puoli kahdelta päivällä ja se onkin varmaan suurin syy siihen, ettei nyt oikein nukuta. Äh. Ehkä yritän nyt kuitenkin mennä jo painamaan pään tyynyyn - jospa saisin yllättyä tänä yönä ja nukahtaisinkin heti.

Panic

Ensinnäkin hyvää uuttavuotta kaikille! :>

Mulla on ollut taas ihan luvattoman monta päivää päivitystaukoa, voisin yrittää parantaa tahtiani tänä vuonna (haha, ei alkanut kovin lupaavasti) ja pitää sitä vaikka jonkinlaisena uudenvuoden lupauksena. Paino oli tänä aamuna 50,3 kiloa ja tämän illan coctail-piirakoiden ja munavoin syömisen jälkeen se on huomenna varmasti enemmän. En kuitenkaan jaksa olla kovin masentunut, sillä huomisesta asti olen päättänyt olla kunnolla eikä tästä kovin montaa sataa grammaa ole sinne nelosella alkavaan lukuun.

Tästä merkinnästä nyt kuitenkin tulee sattuneista syistä enemmän poika-aiheinen, sillä en osaa keskittyä nyt mihinkään muuhun. Ensinnäkin haluan pahoitella sitä, että tämä blogi on alkanut käsitellä myös melko pitkälti ihmissuhdeasioitani, jotka eivät varmasti kiinnosta teitä tippaakaan, mutta yrittäkää jollain tapaa kestää. Voin yrittää jatkossa jättää näitä vähän vähemmälle!
Kuitenkin, itse asiaan.:D Sovin nimittäin äsken J:n kanssa, että menen hänen luoksensa maanantaina! IIK. Juteltiin tänään pitkästä aikaa kunnolla (koska se on ollut koko edeltävän viikon Rukalla) ja sitten jonkun ihmeellisen läpän kautta päädyttiin siihen, että menen maanantaina niille. Ei siis olla ikinä juteltu kasvotusten, ainoastaan koneen ja tekstiviestejen välityksellä. Paniikkipaniikkipaniikki. Jalkani tärisevät, sydän pumppaa tuhatta ja sataa sekä sisuskaluni heittävät voltteja. Tulen kuolemaan maanantaina siihen jännitykseen, en tiedä miten selviän. Apuaaa, onko teillä mulle mitään viisasta vinkkiä? :D Mitä jos tulee joku kamalan hiljainen hetki?

Tässä vielä viime kyselyn tulokset:

Onko sinulla näkyvää selluliittiä?
71% vastasi: Kyllä
29% vastasi: Ei

Vastauksia tuli yhteensä 45 kappaletta.