Menee taas päin persettä. Olisihan se pitänyt arvata, ettei tuo numerolla 48 alkava paino voi pysyä. Se olisikin ollut oikeasti liian hyvää ollakseen totta, ei mulle vain koskaan tapahdu mitään niin hyvää. Voisin vaikka kuristaa itseni, kun en osaa olla syömättä. Mikä helvetti siinä on niin vaikeaa? Nälkä mulla ei ole, mutta tekee vain mieli syödä koko ajan niin paljon, että sitten aina lopulta sorrun. Eilen aamuna painoin 48.8 kg, ja pystyin olemaan iltaan asti todella hyvin syömättä. Sitten tulikin ihan kunnon repsahdus ja söin kokonaisen karkkipussin, puoli pussia fanipaloja ja sämpylää. Sitä se vähäinen syöminen kai teettää - sortuu helposti ahmimaan. Tänä aamuna painoinkin sitten 49.3, eli painoa oli tullut eilisestä lisää puoli kiloa... Tämäkin päivä alkoi syömisten osalta kuitenkin hyvin ja pystyin olemaan puoli kolmeen asti kokonaan syömättä. Tein sitten itselleni leivän, mutta sorruin samalla jälleen karkkiin. Äsken sitten tuli syötyä karkkia vähän lisää, ja pian joudun kai syömään oikeata ruokaa, kun äiti tekee. Voi helvetin läski. Kaveri tulee yöksi illalla ja sen kanssa joudun varmaan syömään jotain iltapalaa, jonka voisin muuten skipata. Äh, ei tästä nyt oikeasti tule mitään. En tiedä mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä. Jos onnistun olemaan päivän vähällä syömisellä, sorrun sitten illalla - ja pahasti. Onko kellään mitään hyvää ideaa siihen, miten saisin tsempattua itseäni nyt edes pari päivää, että saisin painon taas alle 49? ;<
6 vuotta sitten
4 kommenttia:
Ei muuta kuin että et tod. ole yksin. Minäkin pystyn olemaan töissä/koulussa syömättä, mutta annas kun pääsen illalla kotiin!
Heti mussuttamaan kaikkea mitä mieleen sattuu :(
joskus joku sanoi että syö purkkaa. Noh eipä minulla ainakaan tehoa, kun himo tulee syödä niin sitten syödään..
ehkä joku iso kuppi teetä (jos juot) ? ja sen jälkeen vasta sitä ruokaa.. en tiedä, kun en itse pysty todistamaan sitä hyväksi neuvoksi.
Mulla auttaa (realistiset) pitkän ajan suunnitelmat. Yritän tasapainottaa energiansaantini motivaationi kanssa. Muutoin jos syö tosi vähän ja motivaatio ei ole kunnossa, niin repsahdushan siinä tulee :( Motivaatio taas kasvaa yleensä laihdutuspäivien myötä.
Jos kaveri pyytää ulos syömään, niin sen ei tarvitse olla kaiken loppu. Pikaruokaloistakin saa nykyään vaikka mozzarellasalaatteja.
Ei missään tapauksessa ollut liian henk. koht. kysymys :) Eikä kuulosta mitenkään tökeröltä kysyä, aina saa kysyä !!
Oksentelupahanen alkoi siitä, kun tuntui että ruokaa tulee jo silmistäkin ulos. Maha ja ruuansulatus ei vain toiminut koska söin koko ajan liikaa. Sain päähäni sitten iloisesti, että sieltä mistä se ruoka tulee suuhun sieltä se lähtee nopeimmin poiskin.
Aluksi ei onnistunut oksennus, yökin vain kuin hullu pää punaisena ja itkien. Keksin sitten "vesihumalan", join varmaan litran putkeen vettä, hypin ja pompin ja sitten sormet kurkkuun ja tulihan sieltä! Aluksi vähän kerralla, nyt kun siihen on tottunut ei tarvitse kuin tökätä hammasharja kurkkuun ja avot! Surullista mutta totta, oksentaminenkin on taitolaji :(
Sitten kun ahmii, niin tulee jo automaattisesti mahasta mielipide => oksenna!
Tosin jos on päivällä oksentanut jo kerran, on vähän vaikeampaa tehdä sitä uudelleen uuden ahmimisen jälkeen. :(
Yritän aina, etten oksenna enää. Kas kummaa löydän itseni taas sieltä vessanpöntön äärestä.
Huoh.. toivotaan että me molemmat pääsemme iltasyöpöttelyistä, nyt tosiaan olisi HYVÄT neuvot kalliit!
Kokeilin semmoista lääkettä kuin Seronil (pitäisi muka poistaa ahmimishimoa) lääkärin määräyksestä, mutta ketun marjat se toiminut. :< ei sitten voi edes lääkkeisiin turvautua..
No tulipas stoori ;)
Lähetä kommentti