I've maid my mistakes

Olen nyt siis ystäväni luona Helsingissä ja syömiseni ovat menneet täysin penkin alle. En ole varmaan ikinä syönyt näin paljoa, mutten ole vieraana kehdannut kieltytyä ruuasta, joten olen ahdannut itseni niin täyteen kuin mahdollista. Sunnuntaina en syönyt juuri mitään (sillä olin silloin eri ihmisen luona), mutta eilinen ja tämä päivä ovat kyllä korvanneet sunnuntain syömättömyyden monenkertaisesti. Ystävälläni on oikeasti pohjaton vatsa, ja olen syönyt tarkalleen yhtä paljoin kuin hänkin - ja se on oikeasti paljon. Käytiin eilen ostamassa itsellemme caesar-salaatit, mutta sitten kaverillani alkoikin tehdä mieli hampurilaista ja päädyttiin mäkkäriin. Hampurilaisten jälkeen syötiin heti ne salaatit, parin tunnin päästä spagettia ja jauhelihakastiketta, sekä illalla vielä sipsiä ja karkkia. En ymmärrä, miten mahani pystyi edes vetämään tuollaisen määrää ruokaa, mutta noiden jälkeen olo oli mitä oksettavin. Tänään olen sitten syönyt muroja, patonkia, kaksi tortillaa sekä noita eilisiä sipsejä. En ymmärrä, miten tämän perheen ihmiset oikeasti syövät näin paljon ja pysyvät silti ihan hyvässä kunnossa. Tiedän lihoneeni ihan hirveästi ja oikeasti odotan huomista kotiinpääsyä. Siellä voin sitten taas sopeutua omiin syömistottumuksiini, sillä tällainen saa mahani räjähtämään ja oloni olevan hirveän melkein koko päivän. Todennäköisesti huomenna punnitessani itseni olen itku kurkussa, mutta ehkä tästä noustaan.

Inhoan vierailuja, kun ruoasta ei oikeasti voi kieltäytyä. Tuntisin oloni ihan hirveän tylyksi, jos kieltäytyisin syömästä perheen äidin tekemää ruokaa. Olisin tietenkin voinut rajoittaa noiden herkkujen syömistä, mutta jotenkin eilen tuli jo sellainen "aivan sama"-olo, kun olin kerta niitäkn ennen syönyt jo niin helvetisti.