Please, make this last

Pari edellistä päivää ovat nyt sujuneet melko hyvin. Eilen aamuna painoin 49.3 kg (voi herran jestas, laihduin muka 900g päivässä, vaikka söin sen hampurilaisenkin...okei, en sitten syönytkään enää muuta) ja tänä aamuna 48.9. Olin aivan ylionnellinen siitä, että paino alkoi oikeasti numerolla 48 - siitä on ikuisuus, kun se on ollut viimeksi tuon verran. Tänään sitten meni hieman syöpöttelyksi (ylimääräisiksi koituivat muromysli ja popcorni), mutta en nyt usko, että tämä kaatuu yhden päivän repsahdukseen. Syöminen tuottaa itselleni kuitenkin niin hirveästi mielihyvää, että on aina välillä pakko sallia tällaisia päiviä. Olen yllättävän positiivisella mielellä ja olen hyvin yllättynyt siitä, etten edes tunne itseäni kamalaksi läskipaskaksi tämän päivän syömisten takia. Toivon, että huomenna vaaka näyttää kivoja lukemia - jännityksellä odotan.

Tryin' to be positive

En nyt oikein ymmärrä. Olin kirjoittanut tänne merkinnän pari päivää sitten, mutta tajusin vasta nyt, ettei se näy ollenkaan ja se on kadonnut jonnekin. Kirjoitan nyt kuitenkin uuden, vaikka olenkin hieman turhaantunut siitä, että se yksi merkintä on kadonnut kokonaan. Olin siis lihonut tuon reissuni aikana reilun kilon. En oikein tiennyt oliko se mielestäni paljon vai vähän, ja tunteeni olivat tuota yhtä kiloa kohtaan hieman heittelevät. Normaalisti se olisi ollut minusta paljon, mutta jos ajattelee sitä syöntimäärää, se tuntui yllättävän pieneltä. Seuraavat päivät tuon matkan jälkeen menivät vähän vaihtelevasti: välissä paino nousi vähän lisää, mutta sitten se taas laski. Tänä aamuna taisin painaa 50.2 kilogrammaa ja päätin, että aloitan tänään laihduttamisen jälleen kunnolla. Se alkoikin aamulla ihan hyvin, mutta koska lähdin kaupungille jo kahdentoista aikoihin, nälkä pääsi yllättämään siellä. Kaveri sitten halusi tietenkin hampurilaiselle ja suostuin. Söin siellä melko paljon, mutten ole syönyt sen jälkeen mitään ja tuosta on aikaa jo noin kahdeksan tuntia. Käväisin puntarilla äsken ja se näytti 49.6, joten olen todella tyytyväinen, vaikka roskaruokaan sorruinkin. Olen nyt kuitenkin laihtunut talvesta/keväästä jo viisi kiloa, joka on mielestäni ihan hyvä suoritus siihen nähden, etten ole aiemmin suhtautunut tähän kovin tosissani. Olen nyt myös siinä painossa, jossa aloitin tätä blogia kirjoittaa enkä ollut silloinkaan painanut tämän vertaa kuin ehkä yhden päivän ajan, joten mielestäni voin olla kohtuu tyytyväinen tämän päivän tulokseen. Olen nyt saanut ainakin reissussa lihotun kilon pois (vaikka välissä olin vaipua epätoivoon), joten nyt tavoitteena saada vähennettyä painoa vielä vähemmäksi! Jos painaisin tämän viikon jälkeen alle 49, olisin jo todella tyytyväinen, sillä en muista milloin olen viimeksi painanut niin "vähän". Yritän nyt vain tosissani tsempata ja keksiä päiville jotain tekemistä, sillä ajattelen ruokaa huomattavasti vähemmän silloin, kun minulla on jotain tekemistä. Jos olen vain kotona, kiusaus syömiselle on liian suuri. Huomiselle minulla ei taida olla kummoisempia suunnitelmia, mutta ajattelin pyöräillä n.8 kilometrin päässä sijaitsevaan kauppakeskukseen, jotta saisin vähän liikuntaa ja voisin sitten kuluttaa siellä varmaankin pari tuntia eikä tulisi niin syötyä. :>

I've maid my mistakes

Olen nyt siis ystäväni luona Helsingissä ja syömiseni ovat menneet täysin penkin alle. En ole varmaan ikinä syönyt näin paljoa, mutten ole vieraana kehdannut kieltytyä ruuasta, joten olen ahdannut itseni niin täyteen kuin mahdollista. Sunnuntaina en syönyt juuri mitään (sillä olin silloin eri ihmisen luona), mutta eilinen ja tämä päivä ovat kyllä korvanneet sunnuntain syömättömyyden monenkertaisesti. Ystävälläni on oikeasti pohjaton vatsa, ja olen syönyt tarkalleen yhtä paljoin kuin hänkin - ja se on oikeasti paljon. Käytiin eilen ostamassa itsellemme caesar-salaatit, mutta sitten kaverillani alkoikin tehdä mieli hampurilaista ja päädyttiin mäkkäriin. Hampurilaisten jälkeen syötiin heti ne salaatit, parin tunnin päästä spagettia ja jauhelihakastiketta, sekä illalla vielä sipsiä ja karkkia. En ymmärrä, miten mahani pystyi edes vetämään tuollaisen määrää ruokaa, mutta noiden jälkeen olo oli mitä oksettavin. Tänään olen sitten syönyt muroja, patonkia, kaksi tortillaa sekä noita eilisiä sipsejä. En ymmärrä, miten tämän perheen ihmiset oikeasti syövät näin paljon ja pysyvät silti ihan hyvässä kunnossa. Tiedän lihoneeni ihan hirveästi ja oikeasti odotan huomista kotiinpääsyä. Siellä voin sitten taas sopeutua omiin syömistottumuksiini, sillä tällainen saa mahani räjähtämään ja oloni olevan hirveän melkein koko päivän. Todennäköisesti huomenna punnitessani itseni olen itku kurkussa, mutta ehkä tästä noustaan.

Inhoan vierailuja, kun ruoasta ei oikeasti voi kieltäytyä. Tuntisin oloni ihan hirveän tylyksi, jos kieltäytyisin syömästä perheen äidin tekemää ruokaa. Olisin tietenkin voinut rajoittaa noiden herkkujen syömistä, mutta jotenkin eilen tuli jo sellainen "aivan sama"-olo, kun olin kerta niitäkn ennen syönyt jo niin helvetisti.

Last few days have been a challenge

Edelliset kolme päivää ovat menneet melko vähällä syömisellä - ainakin siihen verrattuna, kuinka paljon yleensä syön. Kaloreita on kertynyt päivässä n.400, ja olen ollut itseeni todella tyytyväinen. Nälkä ei ole ollut oikeastaan ollenkaan, mutta se ehkä johtuu myöhäisistä heräämisajoistani ja siitä, että aamupalalle ei oikeastaan ole ollut tarvetta. Olenkin kolmen päivän aikana laihtunut yli kilon, ja olin tänä aamuna vaa'alle mennessäni todella yllättynyt, kun paino oli "vain" 49.2. Mutta niinhän se minun kohdallani tuntuu aina menevän, ettei hyvää ilman pahaa. Tämä päivä meni siis ihan päin vittua, kun äiti tuli töistä 400g karkkipussin kanssa. Niinhän siinä kävi, että söin melkein koko pussin ja tällä hetkellä todellakin oksetan itseäni. En tiedä, miten uskallan huomenna edes punnita itseäni - se näyttää varmasti taas ihan hirveästi. Tuntuu, että näin minulle aina käy ja tälläkin hetkellä tunnen oloni ihan hirveän epätoivoiseksi. Sellaiseksi, ettei tästä enää ole nousemista ja että olisi aivan sama heittää koko laihdutusajatus roskakoriin. Kuitenkin jossain pääni sisällä ääni sanoo, ettei koko juttu voi kaatua yhteen karkkipussiin enkä tällä kertaa anna sen kaatuakaan. Olen ihan helvetin pettynyt itseeni ja siihen, että piti syödä karkkia niin oksettavan paljon, mutta yritän päästä tämän takapakin ohitse ja jatkaa mahdollisimman hallitusti matkaani eteenpäin. Pyrin pitämään huomenna syömiseni minimissä ja käymään vaikka lenkillä, jotta tämä huono omatunto laantuisi edes hieman. Lähden huomenillalla yöjunalla Helsinkiin ja palaan vasta keskiviikkona, joten en todennäköisesti pääse päivittämään sillä välillä ollenkaan. Tiedän jo nyt, että tulen syömään tuolla matkalla ihan kielletyn paljon, mutta yritän hillitä itseni mahdollisimman hyvin ja päästä ruotuun heti, kun palaan. Inhoan ihan hirveästi kaikkia matkoja/juhlia/yms. jotka pilaavat syömisrutiinit (joita minulla ei tämänpäiväisen perusteella taida edes olla...) kokonaan, ja joiden jälkeen tuntee olevansa jälleen lähtöpisteessä.

This is my dream

En oikein tiedä, mitä minun pitäisi näin aloitukseksi kirjoittaa, mutta yritän nyt saada aikaiseksi jotain. Ensinnäkin koko blogin tekeminen oli itselleni melkoisen kynnyksen takana, sillä en tiedä onko tämä itselleni enemmän haitaksi vai hyödyksi. Ehkä tämä auttaa minua tsemppaamaan laihdutuksen suhteen, mutta jollain tapaa pelkään tämän nostavan minussa esille lisää sellaista piirrettä, joka viestii ettei kaikki ole kohdallaan. Tämä blogi tulee siis pitkälti käsittelemään laihduttamista ja sain idean tällaisen aloittamiseen lähes heti sen jälkeen, kun aloin lukea muiden laihduttajien blogeja. En sanoisi itseäni missään nimessä syömishäiriöiseksi, vaan ilmaisisin asian ehkä niin, että suhtautumiseni syömiseen on muuttunut epänormaalimpaan suuntaan. Olen alkanut laskea kaloreita (ja lähipäivinä olen syönyt ainoastaan n.400kcal/pv), mikä ei ole lainkaan tapaistani, ja haaveilen yhtenään laihtumisesta ja täydellisen vartalon saamisesta. Olen muiden mielestä normaalipainoinen, mutta olen nähnyt itseni peilistä aina pyöreänä ja haluaisin oikeasti päästä tuosta tunteesta eroon, sillä tahtoisin olla sinut vartaloni kanssa.

Minulla on toinenkin blogi, joka käsittelee elämääni hieman eri kantilta, mutten pysty puhumaan siellä juuri mitään laihduttamisesta. En halua tuttujeni lukevan syömisistäni ja painostani mitään, joten sen takia perustin täysin uuden blogin ja sellaisella nimellä, josta minua ei pitäisi tunnistaa. En tosin usko, että tätä tulee koskaan kukaan lukemaan, mutta yritän nyt varautua kaikkeen ja varmistaa, etten tule koskaan tunnistetuksi tästä.

Jotta tämä merkintä ei menisi ihan tyhjänpäiväiseksi sanahelinäksi, voisin varmaankin kertoa hieman perustietoja itsestäni. Olen siis pian 17-vuotias tyttö ja elämäni on melkoisen normaalia. En harrasta tällä hetkellä mitään, mutta pyrin käymään lenkillä/pyöräilemässä muutaman kerran viikossa, jottei kunto pääsisi täysin rapistumaan. Olen 157 cm pitkä (lyhyt...) ja tänä aamuna vaaka näytti 49.2 kg. Tavoitteenani olisi aluksi laihtua n.5 kg, ja sitten miettiä tilannetta eteenpäin. Viime talvena painoin 54-55 kg, joten olen laihtunut kevään ja kesän aikana muutaman kilon. Kesän aikana paino on seilannut 49-51 välillä, ja tavoitteenani olisi ennen koulun alkua saada sitä edes hieman alemmas. Olen kyllästynyt katsomaan lihavaa peilikuvaani, ja haluan nyt todella tehdä asialle jotain.